Rakkauden Pohjasakkaa: Väliaika, kahvia ja pullaa!! (aikamoinen hulabaloo!!)

Moicca kaikille!

2816. Se on aika paljon enemmän kuin minun -nobodyn- edellisen blogautuksen lukijaennätys. Tuo 2816 on tämän hetkinen lukijamäärä spontaaniin kirjoitukseen "henkisesti alaston parisuhde vai räjähdysaltis miinakenttä?" ja se tulee kasvamaan, huom. lumipalloefekti. Samaan sys(k)syyn luettujen kaikkien kirjoitusten kokonaismäärä 10 000 mennä pärähti rikki samalla kertaa ja vieläpä ihan reilusti.
Kävin tossa äsken aamulenkillä pimeässä ja rauhallisessa syysaamussa. Mietin sekä jäsentelin asioita ihan itseni takia. Siitä minulle kimposi tietysti lisää sanottavaa. Jotakuinkin ajatusrinkini kulki/kulkee tätä rataa:

Ensiksikin kiitos kovasti kaikille niille tuntemattomille, jotka ovat vilpittömästi ja aidosti jakaneet ajatukseni eteenpäin! Kiitos erityisesti ihmeiden oppikurssi facebook sivustolle, joka oli oman sivuni lisäksi AINUT paikka johon linkitin kirjoitukseni. Sen jälkeen alkoi kuhina: tuli yksitysviestejä, tykkäyksiä (iok sivulle), viestejä tänne, kaveripyyntöjä, kiitoksia, ajatuksia ja muita kommentteja. Jotkut faceystävistäni ovat törmänneet kehuihin ympäriämpäri facebookkia. Tuli paljon mm.kysymyksiä että saako kirjoitustani jakaa? Vastaus siihen on että tottakai saa!! Itsehän minä avoimesti täällä kirjoittelen tuntemuksistani. Kaikki jakoon vain eikä minulta tarvitse kysellä mitään. Vaikka kirjoittelenkin välillä tyhjänpäiväisistä asioista(näkökulma asia) niin tarkoitus on laittaa oivallukset ja hyvä fiilikset jakoon:-)

Suhde/parisuhdeasiat kiinnostavat ihmisiä ja omalla näkökulmallani on näköjään tilaus. En puhu muiden puolesta, enkä puhu normaalista yhteiskunnan opettamasta näkökulmasta, vaan siltä pohjalta jossa nyt elän ja olen. En edes pystyisi kirjoittamaan siltä pohjalta että "näin saat paremman suhteen, tee sitä ja tee tätä..jne." En opeta muita tietoisesti vaan opetan pohjimmiltani itseäni (muidenkin kautta). Se joka jotain muuta ajattelee ei ole täysin ymmärtänyt viestiäni. Me olemme kaikki toistemme peilejä. Enkä minä ole tässä tapauksessa löytänyt muita, vaan muut ovat nyt löytäneet minut.

Muistutan vielä itsestäni uusillekin lukijoille, että millainen tyyppi täällä kirjoittelee.
Olen ajatellut asioita henkiseltä pohjalta jo silloin kun opettelimme aakkosia, juttelin aina henkeviä, kyselin Jumalasta ja mietin elämän tarkoitusta, teininä pussikaljan äärellä, kotona kavereiden ja äänilevyjen äärellä. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi ajattelijaksi olen kasvanut, niin sitä voimakkaammaksi kaiken kyseenalaistaminen on käynyt. Olen itkenyt itseni uneen miljoona kertaa rakkaushuolien takia, kirjoitellut henkilökohtasia päiväkirjoja, elämänkokemuksia, blogannut myspaceen ennen facebookkia, sekaantunut yliluonnollisiin asioihin teinistä asti, ollut monissa vaativissa ihmissuhteissa, nähnyt huumehelvettejä, avioeroja, lukenut satoja henkisesti rakentavia kirjoja, jutellut bändikavereideni kans satoja tunteja(tuhansia?) henkisistä asioista, ollut työttömänä yksin vuosia, pettynyt, pettyny ja pettynyt...olen tutkinut uskontoja sekä muita henkisiä suuntauksia. Tavannut paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia filosofioita ja näkemyksiä, ja jutellut heidän kanssaan, meditoinut vuosia, omat elämänkuviotkin ovat olleet joskus aikamoisessa sotkussa. Olen istunut tuhansia tunteja netin äärellä kirjoittelemassa ja pohtimassa ja kaiken tämän lisäksi ajatukseni rullaa 24/h ;-) Vasta iokin myötä olen saavuttanut elämääni jotain syvempää, rakastavampaa ja mielenrauhaisampaa. En kuitenkaan puhu siitä polusta sen enempää, vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sen saman tien valinneet, koska vaikka sen viesti on yksinkertainen, ei sen ymmärtäminen sitä ole. Se on koko elämän / elämien kestävä polku. Kun kaiken tän pohjalta ammentaa, niin kaikesta on aina jotain sanottavaa.
"Rakkauden pohjasakkaa, oon mä oon mä oon mikä oon..."

Seuraavaksi ajattelin asiaa niin, että mikään ei tule muuttumaan kirjoitusten suhteen, aiheet tulevat jatkossakin olemaan just niitä mitä mietiskelen. En osaa olla muutakuin sitä mitä olen. Kirjoitus saattaa olla täysin spontaania, jopa niin spontaania, että en yleensä edes ensimmäisen kirjoitetun sanan jälkeen tiedä mihin tämä päättyy ja mikä on aiheen otsikko. Uskon hetkessä elämisen riemuun ja ajattomuuteen, joten minusta ei kannata erikseen tehdä mitään tarinaa, älä edes vaivaudu. Jokainen joka on tuntenut minut niin tietää että nämä aiheet ovat kulkeneet mukanani läpi elämäni, mutta nyt tuli huomatuksi se, että minun ei enään tarvitse olla erilainen ja yksinäinen ajatusteni kanssa. Kuten tuli huomattua myös se, että voin olemalla oma itseni jopa jeesata muitakin, aidosti ja "vahingossa". Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, uskon siihen positiivisuuteen ja rakkauteen, joka tulee luonnostaan ja "vahingossa" eikä niitä voi esittää tai kontrolloida. Tälläinen määrä tekstiä minkä olen kirjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana, on varmasti niin monta kilometriä, että en uskaltaisi sitä edes nähdä jälkikäteen...(heh ;-)..ja pätkääkään en ole nähnyt niihin vaivaa. Uskon rakkauteen ja vapauteen. Uskon omaan henkilökohtaiseen polkuun ja siihen että olemme kaikki pohjimmiltaan yhtä. Tämä on minun "ristini" kantamista ja jokaisella on omansa, mutta voimme kulkea toki yhdessä, emmekä voi siltä välttyä, koska olemme toistemme peilejä.

"Kun menettää yhteyden omaan syvyyteensä, kadottaa yhteyden myös toisiin. Ihmissuhteet menettävät merkityksensä. Ihmisiä käytetään kuten tavaroitakin käytetään, omiin tarkoituksiin. Ollaan tekemisissä toisten kanssa, mikäli siitä on itselle jotain hyötyä. Kaikkeen tulee laskelmoinnin ja itsekkyyden sävy.
Arvokas ihminen on vain sellainen ihminen, joka kykenee osoittamaan, että hänellä on kiire. Päättelen olevani olemassa ulkoisista signaaleista enkä sisälläni olevasta syvästä elämäntunnosta. Jos kännykkä lakkaa soimasta ja allakka tyhjenee, lakkaan olemasta. Menetän identiteettini, menetän kuoreni."
-Tommy Hellsten

Tästä on hyvä jatkaa, rauhaa ja rakkautta!

T:Jake