Google+ Followers

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mielipide: Sarasvuo, Wirtanen & Hyysalo

Täydellisesti epätäydellinen?

Katselin eilen kohutun jakson Sarasvuosta, jossa oli vieraana lumilautailuonnettomuudessa loukkaantunut Pekka Hyysalo. Ensimmäiset reaktioni oli hyvin tyypilliset ja lähdin mukaan Sarasvuon luomaan voi jestas kuinka uskomatonta tunteeseen. Jopa Hyysalon jälkeen vieraana ollut Toni Wirtanenkin oli niin liikuttunut, että Hyysalo piti saada takaisin vieraaksi kameran eteen. Totta tämäkin puoli.
Niin, ensimmäiset ajatukset oli itsellänikin, että huh kuinka upeaa ja periksiantamatonta. Juuri tätä Suomalaiset tarvitsevat. On upeaa että ei anneta periksi. On upeaa, että kaikki on mahdollista kun oikein kunnolla haluaa ja on upeaa, että ihmisten pienille mielipahoille tulee hieman kontrastia. Kaikki on suhteellista ja aina voi tulla isompia ongelmia ja esteitä. On ehkä joskus hieman lapsellista valittaa pienistä asioista. Tässä tapauksessa tapaus Hyysalo on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kiitokset hänelle. Nostan myös samalla hattua.

Kuten aina myös tässäkin tapauksessa, aloin kuitenkin miettimään asiaa syvällisemmin. Onko asia nyt niin, että kunnon kansalaisen kuuluu just tässä kohti nostaa hattu ilmaan ja tehdä Hyysalosta puolijumala?
Tässä minun mielipiteeni: Mielestäni meitä ihmisiä on monenlaisia ja monen luonteisia. On monenlaisia näkemyksiä, arvoja ja jokaisella ihmisellä on oma karmansa. Meillä kaikilla ei ole, eikä tarvitse olla samanlaista näkemystä siitä, että kuinka elää hyvä ja laadukas elämä. Meidän jokaisen ei tarvitse pingottaa 100 lasissa koko aikaa. On voimaa joskus osata päästää irti ja hellittää. On voimaa osata hyväksyä asioita ja nähdä kaiken täydellisyys. On voimaa nähdä täydellisyys siinä ettei jaksa. On voimaa uskaltaa olla täydellisesti epätäydellinen. 
On upeaa, että ihminen toteuttaa itseään juuri niin kuin ITSE haluaa, mutta tässä kohti on voimaa osata erottaa se, että meidän jokaisen ei ole tarkoitus juosta maratoonia, eikä jokaisen vammaisen tarvitse saada seksikästä tyttöystävää tai komeaa poikaystävää, eikä täydellisiä lihaksia. Jos esim. Pekka Hyysalolla on, niin se ei tarkoita sitä, että meidän muiden tarvitsisi tuntea siitä huonoa omaa tuntoa! En voi aina ymmärtää sitä mielikuvaa, joka median taholta aina halutaan iskeä ilmoille, että pitää olla komea, kaunis, tehokas ja täydellinen. On juostava vaikka vammaisenakin. On jatkuvasti taisteltava onnensa eteen. Kaikki on ansaittava kovalla työllä. Osoitan hieman ymmärtämättömyyttä ihmismielelle, joka ruoskii aina vaan itseään paremmaksi ja paremmaksi, sillä kuka kertoisi minulle sen missä on paikka jossa ollaan täydellisiä? En ole henkilökohtaisesti päässyt siellä vielä käymään. Sen sijaan olen kuullut ja nähnyt paljon ihmisiä, jotka eivät kestä itseään tässä hetkessä, vaan aina pitää kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Yhteiskunta ei arvosta ihmisiä, jotka ottavat rennosti, ovat tavallisia ja tuntemattomia. Heitä ei pyydetä studioon, eikä niille anneta mielellään palstatilaa.

Ymmärrän sen että talk showtkin tarvitsevat draamaa, jotta katselija luvut pysyisivät mahdollisimman korkealla. Ja ymmärrän sen, että jokainen ohjelmassa vieraana oleva sekä juontaja varmistaa oman paikkansa katselijoiden sydämissä. Tässä kohti haluan sanoa, että olen aika kova Wirtas fani ja Sarasvuon kirjojakin tuli vuosia sitten luettua. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta haluan muistuttaa siitä miten media käyttäytyy. Se haluaa luoda mahdollisimman paljon tehokkaita työntekijöitä, jotta kulutuskin pysyisi mahdollisimman hyvänä. Laiskat ei saa syödä edes leipää ja niiden paikka on "helvetissä". "Joka ei työtä tee ei sen syömänkään pidä". Samalla koemme entistä enemmän vain syyllisyyttä ja epätäydellisyyttä. Me teemme monesti sillä ongelman, että haluamme olla parempia ja parempia ihmisiä, koskaan näkemättä sitä, että oikeestaan kaikki on aina ihan hyvin. Asioilla on tapana muuttua kuitenkin ja aina asioissa näyttää olevan hyvät ja huonot puolet.
Korostan vielä sitä, että on todella upeaa, että Pekka Hyysalo on valinnut rohkean ja periksiantamattoman elämän, mutta ei meidän muiden tarvitse kokea siitä ainakaan alemmuuskompleksia. Ei ole väärin relata ja antaa periksi. Meistä jokainen on oman elämänsä sankari. Meillä jokaisella on omat heikkoudet ja vahvuudet. Meillä jokaisella on oma tarina jonka pohjalle elämme. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että rakkauden edessä jokainen kelpaa ja on hyväksytty juuri semmoisena kuin on. Ei ole ketään joka oikeasti tuomitsisi, ellet tuomitse ja rankaise itseäsi. Jokainen tyylillään ja antaa jokaisen kukan kukkia omassa puutarhassaan. Kukaan ei ole täydellinen yksin ja erikseen, mutta kaikki yhdessä on kerrassaan upea kokonaisuus. Katsokaa vaikka luontoon, siellä on monenlaisia ja monen näköisiä asioita, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden. Luonnon ei tarvitse pingottaa. Luonto on täydellinen kokonaisuudessaan ja se hyväksyy itsensä, eikä se ei elä "vasta sitten kun..." Ongelmia ilmenee heti kun ihminen tulee sinne vilkkaan mielensä kanssa, se haluaa muutoksen täydellisyyteen. Luonto muuttuu, mutta se muuttuu luonnollisesti. Se elää ikuisesti ikuista nyt hetkeä. Kun luonnon on aika muuttua virran mukana, niin luonto ei tee siitä ongelmaa, se vain muuttuu luonnollisesti.
Ymmärrän että ihmistä vaivaa jatkuva kuoleman pelko, eikä se missään tapauksessa saa luovuttaa, mutta yritetään silti hyväksyä asiat semmoisena kuin ne ilmenee, tai edes relattais hieman enemmän. Siksi hyväksyn myös Sarasvuon ja kumppanit sekä yritän ymmärtää ihmisen ja sen luomat ongelmat, ehkä kuitenkin vähemmälläkin tulisi toimeen. Tässä oli näkökulmani ja kiitokset inspiraatiosta! :-)

Tästä löydät kyseisen mahtavan ohjelman. Mitä tunteita tai ajatuksia se sinussa herättää? Alkaa 24 minuutin kohdalta.

http://www.ruutu.fi/ohjelmat/sarasvuo/kausi-1-jakso-7 

Peace & Love!!!

Jake

2 kommenttia:

  1. "Todellinen täydellisyys näyttää epätäydelliseltä, mutta se on täydellisesti oma itsensä." Jotenkin tuohon tapaan tais olla Tao te chingissä. Ennen toikin oli mulle vaan hokema muiden joukossa, mutta nyt tuntuu, että olen todella alkanut ymmärtää. Kirjoitat tuossa tekstissäsi mun mielestä samasta aiheesta. "On voimaa nähdä täydellisyys siinä ettei jaksa. On voimaa uskaltaa olla täydellisesti epätäydellinen." Miten lempeää, kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Moi!
    Kiitos JenniJohanna. Jep, itse tunnustaudun helposti ääripäiden ihmiseksi, mutta tällä nykyisellä ymmärrykselläni tajuan, että voima on aina kaiken mielikuvituksen takana jo täydellisenä. Minun ei tarvitse ansaita rakkautta tai hyväksyntää. Olen huomannut miten ego yrittää aina ruoskia paremmaksi kaikessa, pitää jopa osata olla rakastavampi...jos egolta kysytään, niin ikinä ei ole hyvä. En tarkoita etteikö saisi olla haaveita ja päämääriä, mutta niiden menettäminen ei ole mailmanloppu, kuin ehkä egolle. Jos Jumalalta kysyttäis mitä on rakkaus, niin se vastaisi: sitä mitä sinä olet, nyt ja aina. Vain omiin odotuksiin joutuu pettymään. On minullakin tiettyjä asioita, joista en haluisi luopua...mutta silti tiedän että kaikki on täydellistä jo nyt, tässä ja nyt. Toi minun mielipiteeni kyseisestä ohjelmasta kumpusi siitä kuinka huomaan syyllisyyden ja pelon potkivan meitä muodon tasolla "eteenpäin"(lineaarisesti). No ehkä sekään ei haittaa ja ongelma on ehkä vain minun oma...uskon kuitenkin että jos on tietoinen,niin se riittää. Elämä on kuitenkin hemmetin mielenkiintoista ja huvittavaa olkoon miten on..;-)

    VastaaPoista