Google+ Followers

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ihmissuhteiden merkitys iok:ssa

Ihmissuhteiden merkitys IOK:ssa.

Kurssin tekstiosassa kappaleessa 22 tehdään selkeä ero erityisen ihmissuhteen ja pyhän ihmissuhteen välillä:

”Sillä epäpyhä (erityinen) ihmissuhde perustuu eroavuuksiin, jolloin kumpikin ajattelee, että toisella on jotakin, mitä hänellä itsellään ei ole. He tulevat yhteen – kumpikin täydentääkseen itseään ja anastaakseen toiseltaan. He jäävät siihen saakka kunnes ajattelevat, ettei jäljellä ole enää mitään muuta vietävää ja siirtyvät sitten eteenpäin. Ja näin he vaeltavat läpi vieraiden ihmisten maailman, ihmisten jotka ovat erilaisia kuin he itse, asuvat heidän kehojensa kanssa yhteisen katon alla, joka ei anna suojaa kummallekaan; samassa huoneessa, kuitenkin maailmoiden päässä toisistaan.

Pyhä ihmissuhde alkaa aivan toisenlaisista perusteista. Molemmat ovat katsoneet sisimpäänsä, eivätkä ole nähneet siellä mitään puutetta. Hyväksyessään täydellisyytensä, hän haluaa laajentaa sitä liittymällä yhteen jonkun toisen kanssa joka tuntee itsensä samalla tavalla täydelliseksi. Hän ei näe mitään erilaisuutta näiden kahden itsen välillä sen takia, että erilaisuudet koskevat vain kehoja. Sen vuoksi hän ei näe mitään sellaista, minkä hän haluaisi toiselta ottaa.

Ajattele mitä pyhä ihmissuhde voi opettaa! Siinä usko erilaisuuksiin tehdään tyhjäksi. Siinä usko erilaisuuteen vaihtuu samanlaisuuteen. Siinä näkemys erilaisuudesta muuttuu visioksi.” (T-22, johd.)

Kurssi sanoo, että tällaisina vision hetkinä me koemme ”pyhän hetken”, ajattoman hetken jolloin kuka tahansa voi kokea todellisen olemuksensa ikuisena henkenä. Tähän oivallukseen IOK viitta puhuessaan ”Sovituksesta”. Monet henkiset tiet opettavat, että tällaisen tuonpuoleisen tai valaistumisen kokemus, on mahdollinen, mutta että siihen päästään yksinäisyydessä ja että se saavutetaan ainoastaan silloin kun on vietetty paljon aikaa kurinalaisessa meditaatiossa. Kaikkein yleisin käsitys valaistuneesta olennosta on todellakin luultavasti kuva askeetin yksinäisestä elämästä luolassa, jossa hän tulee ”Ahaa” oivallukseen, mietiskeltyään vuosien ajan jalat ristissä istuen, käytännöllisesti katsoen ilman minkäänlaisia inhimillisiä kontakteja.

On merkillepantava paradoksi, että huolimatta siitä, että Ihmeiden Oppikurssin opetussuunnitelmaa pidetään usein ”itseopiskelu kurssina” (mitä kuvausta ei löydy itse Kurssista), niin Kurssin opetus aktivoituu kokonaisuudessaan vain ihmissuhteissa. Kurssi kyllä toden totta tunnistaa kaikissa ne tavallisissa ihmissuhteiden tosiasiallisesti esiintyvät, sille ominaiset itseä palvelevat ansat, väärinymmärrykset sekä selvät harhakuvitelmat, jotka tekevät suhteista ”erityisiä”. Mutta itsensä kanssa vastaan asettumisen ja anteeksiannon avulla opitaan vähitellen antamaan ihmissuhteiden ohjaus sille sisäisen viisauden asiamiehelle, jota Kurssi kutsuu Pyhäksi Hengeksi. Ihmissuhteet muunnetaan tässä egon antautumisessa hengelle – mitä saatetaan joutua toistamaan lukemattomia kertoja päivittäisen elämisen virrassa – tasoittaen tietä sellaiselle molemminpuoliselle valaistumiselle, joka laajenee jopa kummankin pyhäksi tekemän ihmissuhteen tuolle puolen:

”Rakasta veljeäsi niin kuin itseäsi, ei ole unennäköä. Pyhä ihmissuhde ei myöskään ole unta, kaikki mitä siinä jää unesta jäljelle, on se että suhde on yhä erityinen ihmissuhde. Kuitenkin Pyhälle Hengelle se on hyvin käyttökelpoinen, Jolle on ihmissuhteessa erityinen tehtävä. Siitä tulee onnellinen uni, jonka avulla Hän voi levittää iloa tuhansille ja taas tuhansille sellaisille, jotka uskovat, että rakkaus on pelkoa eikä onnellisuutta. Anna Hänen täyttää tehtävä, jonka Hän antoi ihmissuhteellesi hyväksymällä se (suhteen pyhyys) sinua varten, jolloin siitä ei haluta mitään muuta kuin sellaista mitä Hän (PH) haluaa.

Kun tunnet, että jokin uhkaa ihmissuhteesi pyhyyttä, pysähdy välittömästi ja anna pelostasi huolimatta Pyhälle Hengelle halukkuutesi salliaksesi Hänen muuttaa tuo hetki sellaiseksi pyhäksi hetkeksi, jollaisena sen haluat mieluummin olevan. Tässä Hän ei koskaan epäonnistu. Mutta älä unohda, että suhde on yksi kokonaisuus, mistä seuraa se, että jos jokin uhkaa toisen osapuolen rauhaa, niin se uhkaa samalla tavalla toistakin. Yhteenliittymisen siunauksellisuus ja voima piilee siinä tosiasiassa, että nyt on sinun ja veljesi mahdotonta kokea pelkoa yksinänne tai yrittää käsitellä sitä yksinänne. Älä koskaan usko tämä olisi tarpeellista tai edes mahdollista. Yhtä mahdotonta on kuitenkin sekin, että pyhä hetki tulisi jommallekummalle teistä ilman toista. Se tulee molemmille, kumman tahansa pyynnöstä.

Se joka uhan hetkellä on mieleltään terveempi, tulisi muistaa se miten paljon hän on toiselle velkaa ja miten paljosta hän on toiselle kiitollinen ja onnellinen voidessaan maksaa velkansa tuottamalla molemmille onnellisuutta. Muistakoon hän tämän ja sanokoon:

Kaipaan tätä pyhää hetkeä itseäni varten, jotta voisin jakaa sen rakastamani veljen kanssa.

Ei ole mahdollista että voisin saada sen ilman häntä, tai hän ilman minua.

Meidän on kuitenkin täysin mahdollista jakaa se nyt.

Siksi valitsen antaa tämän hetken Pyhälle Hengelle, jotta Hänen siunauksensa voisi laskeutua meidän yllemme pitäen meidät molemmat rauhan tilassa.” (T-18.V)

Lähde: D. Patrick Miller, Understanding A Course in Miracles, The History, Message, and Legacy of a Spiritual Path for Today. s. 116-118
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti