"Et voi todella rakastaa sitä mikä ei ole totta. Mutta jos muistat todellisuutesi, muistat olla Rakkaus ITSE."
Minä: Rakkaus, oletko paikalla?
Rakkaus: Täällä, tässä, tuolla ja nyt. Muotojen sekoittamisesta ei kuitenkaan ole kyse. Muuten sinä lähdet etsimään minua tuolta. Minä olen Ikuisuus ja sitä et voi ajatella.
Minä: No olipas taas tyhjentävä vastaus. Anna palaa lisää. Suklaakuorrotteisella egolla en halua makeaa kakkua, josta tulee vain nälkäinen olo. Sitä on maailma täysi muutenkin.
Rakkaus: En ole kieltämässä sinua maistamasta sitä kakkua. Sillä ei ole mitään merkitystä olemassa olooni. Ajassa maistellaan kaikenlaista ja ne kaikki ovat ohimeneviä asioita. Tarpeeksi kun maistelet samaa asiaa, alat kyllästymään siihen. Minä olen kuitenkin aina tuore täyttymys.
Minä: Onko ajattelu turhaa? Ajattelun todenperäisyyttä en pysty enää allekirjoittamaan. On ihan tietellinenkin fakta, että keskimäärin joku 70 000 ajatusta vilisee vuorokauden aikana, ja kuinka moni niistä on täysin turhia....
Rakkaus: Ne ovat turhia aina siihen asti kunnes alat kokemaan ne turhiksi. Minä en ole äänekäs ajatuksesi, Minä olen muisto Jumalasta, Ikuisuuden olemus. Oivaltaminen tai Minun muistaminen saattaa musertaa pienen mielen rakentaman ajatusrakennelman, ja siinä samalla sortuu pikkuhiljaa koko uskomusten järjestelmä. Kun talo sortuu, sortuuko koko maailma? Kun sinun rakentamasi uskomusjärjestelmä sortuu, sortuuko totuus? Sortuuko Rakkaus?
Annan sinulle kuitenkin hetken sanoja navigaattoriksi pimeyteen. Minun ääneni on hiljaisempi kuin tekemäsi ääni.
Minä: Eli saatan muuttaa uuteen taloon ja elää elämäni loppuun asti rauhan tilassa? Tietoisena siitä, etten mistään oikeasti luopunut. Ainoastaan kuonasta, vanhoista uskomuksista, traumoista ja koko menneisyydestä?
Rakkaus: Mikään mikä on Rakkauden edessä ei ole todellisuudessa minkään asteinen luopuminen. Rakkauden toinen sana siellä ajassa voisi olla Ikuinen Rauha. Ei ole ketään tai mitään joka kokisi menetyksen.
Minä: Eli kaikenlainen erimielisyys, sota ja muukin mielipaha on ikäänkuin erillinen asia Rakkaudesta?
Rakkaus: Voiko Rauha ja sota olla samaan aikaan?
Minä: Voi! Mutta eri leveleillä...?
Rakkaus: Paras on kun ajattelet niiden olevan toistensa pois sulkevat asiat. Totta, että Rakkaus ei katoa ikinä, mutta Rauha muistuttaa Minusta. Sota ja riidat muistuttavat siitä, että olet erossa Minusta. Riita ja mielipaha on "este" Rakkauden edessä. Rakkaus sallii esteiden tapahtua Rakkauden edessä, koska Rakkaus on todellisuus, riita ei, koska se menee ohitse. Itse tapahtumana se on neutraali, mutta voiman annat sinä itse.
Minä: Okei, minusta tuntuu välillä siltä, että on 99% lähellä että olen valaistunut. 1 % on se jokin tyytymättömyys joka kalvaa ja toistelee samoja vanhoja ajatuksia. Näen sen läpi, mutta se pitää minua tässä oravanpyörässä kiinni. Sanelee asioita, että "olet menettänyt koko elämän kun lähdit koko henkiselle polulle". " Olisit saanut naisen, perheen ja ehkä rahaa, jos olisit jättänyt koko henkisen polun valitsematta", "selvinpäin ja yksin on tylsempää kuin kännissä ja seurassa"...jne...
Tiedostan egon äänen ja kyllä, tiedän senkin, että pieni mieli puhua pälpättää, hakee huomiota ja kertoilee kaikkea muuta kuin tätä hetkeä. Se voi kertoa myös että "elän tässä hetkessä, olen valaistunut" tai ihan mitä vain turhaa ja läsnäololle raskasta. Tiedän senkin, että kaikki mitä ääni sanoo on vain menneisyydestä kumpuavaa.
Viime yönä näin unen jossa olin vanhassa ladossa, lattialla oli kirjoja. Valitsin niistä kaksi ja toinen oli ihmeiden oppikurssi. Pyysin henkeä nostamaan kirjan ilmaan ja laittamaan käteeni jos henki olisi totta. Niin tapahtui, kirja nousi ilmaan ja käteeni. Olin onnellinen, sitten egoni sanoi hengelle "ilmesty minulle fyysisesti". Mitään ei tapahtunut. Sitten siinä unessa kerroin jollekin ihmiselle johon luotin että "tajusin pyhän hengen opettavan minulle sitä, että muodolla ei väliä, siksi se ei ilmestynyt minulle hahmossa". Aamulla unesta herättyäni muistin, että untahan se vain oli, eikä siinä sen kummempaa. Unessa voi tapahtua mitä vain. Onko irtipäästäminen tässä tapauksessa ok?
Rakkaus: Näet unen muodoissasi vain sitä mihin uskot. Oli kyse mistä vain. Siksi unessasi ei ole sen henkisempää toinen asia kuin toinen. Kyse on vain unen eri muodoista. Tämä ajatus alkaa erottamaan sinun syyllisyytesi ja pelkosi todellisesta Rakkaudesta. Todellista Rakkautta et voi laittaa asiana taskuusi tai pitää muistona mielessäsi ikuisesti. Unet ovat unia. Kuvailemassasi unessasi iok on kulkenut mielessäsi niin paljon, että projisoit sen unessasi eteesi. Maailmasi pitää sisälläsi triljoonia eri asioita joita olet projisoinut eteesi. Rauha ei tule niihin uskomisesta, vaan niiden murskaamisesta viattomuuteen.
Minä: Mutta eikö hyvä ja kiva asia ole parempi kuin huono kärsimys? Voitko sanoa että iok olisi yhtä neutraali asia kuin joukkoteurastus?
Rakkaus: Minusta katsottuna kaikki on yhtä viatonta, mutta sinusta katsottuna näyttää siltä, että asiat kilpailevat keskenään. Minä näen niin laajasta näkökulmasta, että pieni mieli ei sitä ymmärrä. Näen sen pienen pisteen jossa kaikki tapahtuu ikuisuuden keskellä. Piste jota ei edes ole, mutta se kuvittelee olevansa piste. Pisteen sisällä näyttää tapahtuvan koko ihmiskunnan historia, planeetat ja tulevaisuus. Se kaikki on siinä bakteerin kokoisessa pisteessä jota ei edes tapahtunut. Sinä olet pisteen sisällä etkä muista todellisuuttasi. Nyt muistelemme sitä muuta. Täällä mitään tuomittavaa ei koskaan tapahtunut, eikä koskaan voi tapahtua. Näet vain unta erillisyydestä. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Voit rentoutua, sinä olet oikeasti se KAIKKI. Jumala ei edes tiedä, että erkaantumista koskaan tapahtui.
Minä: Rakkaus ja rauhakin on vain sanoja pisteen sisällä unessa?
Rakkaus: Kyllä. Pelkkiä sanoja. Se "ikuisuus" on kuitenkin se, mitä olemme yhdessä.
Minä: Pitää olla valmiina olemaan 100 % ateisti?
Rakkaus: Silläkään ei ole mitää merkitystä Rakkaudessa. Ateismi on vain dualistisuuden yksi symboleista. Ateismi on usein rakennettu ajatukseksi uskovaisuuden vastapariksi. Rakkaudessa vain täydellisellä Rakkaudella on merkitystä ja se merkityskin jätetään lopulta pois. Tietääkö lintu olevansa lintu? Tietääkö kukka olevansa kukka? Kiistelläänkö siitä että onko päivä yö? Kuka tätä kaikkea kyselee ja luokittelee? Kuka tai mikä keksi koko tarinan?
Rakkaus vain ON.
Mekin jätämme keskustelun heti pois kun olet Rakkaus itse. Nyt haluat vielä uskoa, että Minulla on kilpailija. Ja sen kilpailun keksit sinä.
Minä: Ajattelen sen niin, että kaikki tämä dualistinen kilpailu, ajatushöttö ja asioiden tunteminen, kuuleminen ja näkeminen SAA tapahtua eikä se enää vaikuta Rakkauteen mitenkään, koska ne tapahtuvat "eri tasoilla". Rakkaus ei syyllisty tai syyllistä dualismin maailmaa...!!
Rakkaus: Hyvä. Olet kotona nyt. Jätä tai ole jättämättä, MINÄ OLEN siitäkin huolimatta. Kuten olet huomannut näissä keskusteluissa, MINÄ OLEN aina ja joka hetkessä ja heti kuultavana. Minä olen läsnä ikuisesti. Kun astelet elokuvateatteriin, niin MINÄ OLEN ja kun tulet näytöksen jälkeen pois, MINÄ OLEN. SE kaikki näytti tapahtuvan, mutta MINÄ OLEN koko ajan.
Minä: On siis ihan sama mikä tarina on elämässä kannettavana ja kerrottavana, se ei vaikuta viattomuuteen ja Rakkauteen mitenkään?
Rakkaus: Bingo! Täysin niin.
Minä: Yksinkertaista, mutta vaikeaa muistaa!
Rakkaus: Vaikka et muista, olet silti viattomuus ja Rakkaus Itse.
Minä: Niin yksinkertaista?
Rakkaus: Vieläkin yksinkertaisempaa, koska enää et tiedä olevasi, enää et näe, vaan sinä OLET SITÄ. Lintu ei tiedä olevansa lintu vaan ON SITÄ. Enää et tiedä olevasi persoona; nimi, sukupuoli, ikä....VAAN OLET KOKO IKUISUUS. Ajatus jää pois kun vaan olet sitä. Kun katsot lintua luonnossa, siitä jää tarina pois (linnun itsensä näkökulmasta). Linnussa voi näkyä koko UNIversumin piste Ikuisuuden keskellä.
Ajattelu ei ole mitään joten anna senkin vain olla.
Kun katselet näytelmääsi NYT tältä pohjalta että Minä Olen. Se saa ilmetä, saat olla siinä mukana, mutta nyt vain muistat todellisuutesi, kuolemattomuutesi, ikuisuutesi, viattomuutesi, täydellisyytesi.
Minä: Ongelma siis näyttää syntyvän siinä, että nukahdetaan persoonan uneen, jota me jokainen erillinen mieli sepitellään toisillemme, itsellemme. Jäämme tarinaamme kiinni ja Rakkaus unohtuu. Sepitämme Ikuisen Rakkauden tilalle oman version rakkaudesta? Ja sitten ihmettelemme kun se ei oikein toimi!!?
Rakkaus: Rakkaudessa oleminen tarkoittaa sitä, että tietää sen olevan irrallinen tarinoista ja siksi se EI VOI tuomita eikä liittää tarinaan mitään mikä liittyy pelkoon tai syyllisyyteen. Enää et tarinoi ja sekoita dualismin muotoja Rakkauteen, mutta tiedät että Rakkaus kattaa kaiken koska muodot ovat vain unen muotoja. Tarinasta katsottuna jopa Rakkaus voi olla pelottavaa, koska se on täydellistä, rajatonta ja ikuista. Pieni mieli Rakastaa vain sitä minkä se opiskelee tarinaksi. Tasot menevät sekaisin ja tulee sekasotku ja ristiriidat. 90 % henkisistä ja hengellisistä poluista sekoittaa tasot keskenään. Todellinen Rakkaus näkee tarinoiden läpi totuuteen. Rakkaudessa ei voi olla tuomitsemista eikä se voi vertailla eikä se voi kilpailla. Se minä on koko totuus, on KOKO TOTUUS.
Egossa on monia totuuksia, Rakkaus vain on.
Minä: Tarinaa voi kuitenkin Rakastaa?
Rakkaus: Et voi todella rakastaa sitä mikä ei ole totta. Mutta jos muistat todellisuutesi, muistat olla Rakkaus ITSE.
Minä: Eli en yritä enää rakastaa oikein enkä enää rakasta mitään, vaan muistan että MINÄ OLEN RAKKAUS itse?
Rakkaus: Todellakin. Sitä sinä olet.
Minä: Rakastaminen kuuluu siis ajan maailmaan, koska ajassa on vähemmän ja enemmän. On pakko rakastaa koska joltain puuttuu rakkautta. Minun on saatava rakkautta, koska luulen että minulta puuttuu rakkautta? On haettava toinen puolisko, jotta kokisin olevani rakkaus! On pakko tehdä hyviä tekoja, jotta tulisin enemmän rakkaudeksi? On oltava henkinen jotta olisin enemmän henkinen, on kehityttävä henkisesti, jotta olisin enemmän Jumalallinen....on rakastettava jotta saisin Rakkautta enemmän...tämä on kuin pelilauta jossa etsimme rakkautta ja täyttymystä...on pakko hakea kokemuksia ja ansaittava kaikenlaista jotta kokisi olevansa rakkaus. Täytetään epäkohtia ja juostaan karkuun rakkaudettomuutta...?
Rakkaus: Ja nyt minä olen tässä ja muistutan sinua että OLET JO RAKKAUS. Tähän loppuu pelit. Game Over.
Minä: Ennen etsin sinua kaikkialta ja nyt vain muistan, että siinähän sinä oletkin!
Rakkaus: Tässä ME olemme.
Minä: Mitään sielunkumppaneita tai parisieluja ei siis ole?
Rakkaus: Kuka sen tarinan sepittää? Niitä voi näyttää olevan hetken jos uskot siihen tarinaan. Minusta katsottuna olemme 1 täydellinen "sielunkumppani". Joskus uskomus riittää kaurapuuroon tai sielunkimppaniin. Minussa ei enää tarvita uskoa koska ME OLEMME se. Ei ole erillistä mieltä uskomassa erillisyyteen. Ei ole uskoa itsensä erilliseen tarinaan, erillisestä tarinan itsensä kertomasta hahmosta.
Koet löytäneesi sielunkumppaneita, mutta hetken päästä koet olevasi yksin, koska ajatus kumpusi erillisyydestä. Lähdit harhautuvan ajatuksen mukaan ja mitä sinulle jäi? Tämä täydellinen Rakkauden hetki. Se hetki on jokaisen "syntymäoikeus". Toisen Rakkaus ei ole toiselta näennäiseltä hahmolta pois.
Minä: Melkein jo putosin kärryiltä, mutta jotenkin vain tiedän. Tuleehan tämä "ääni" itsestäni, joten ei minun tarvitse edes ymmärtää joka hetki täydellisesti.
Rakkaus: Kyse on melkeinpä ymmärtämättömyydestä. Uskomuksien pois lakaisemisesta, ei uusien tarinoiden keksimisestä ja niihin samaistumisesta. Jotta muistaisit, olen tässä muistuttamassa siitä mikä JO ON. Olen yksinkertaisuus itse. Olemme yksi ITSE.
Minä: OU jea! Olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta minusta on tuntunut täällä ajassa aina hyvin erilaiselta. En nyt halua korostaa itseäni enkä soimata itseäni, mutta rehellisesti sanottuna koen edelleenkin olevani muukalainen unessa, jota en kykene allekirjoittamaan mitenkään.
Mitä enemmän hereillä olen, sitä vaikeammaksi kaikki muuttuu, ainakin hetkittäin. Kaikkialla näkyy pelko eikä new agemainen rakkaus auta yhtikäs mitään. Pintarakkaus ei lämmitä, jossa vain nähdään rakkautta vaikka syvällä sisällä kuohuaa ja ulkomaailma todistaa aivan muuta. Täällä näkyy rajat ja maan vetovoima. Koneella tulee säteilyä, luontoa ei saa roskata, orjatyöyhteiskunta pyörii, sodan mahdollisuus ovella joka hetki. Nälänhätää, sairauksia ja enemissä määrin mielen sairauksia. Koulutus on suurilta osin pelkkää shaissea ja kaupan hyllyt notkuvat suurilta osin pelkkää shaissea. Keksimme tarpeita jonka orjiksi jäämme. Jengi tuijottaa älypuhelimia aamusta iltaan ja sieluton erkaantuminen jatkuu jatkumistaan.
Syvälliset ja aidot parisuhdejutut ei enää tässä iässä oikein ketään kiinnosta. Tinder ja sosiaalinen media on vain muotijuttuja joissa kerätään tykkäyksiä ja narsistista huomiota, eikä ketään kiinnosta syvällinen tutustuminen. Profiilit ovat ihan yliluonnollisia ja täysin tavallisesta arjesta erkaantuneita pieniä ohikiitäviä mielikuvia. Jengi kantaa menneisyytensä ristiä horjuvin jaloin, ja heti tilaisuuden tullen se halutaan laittaa läheisimpien niskaan, jotta itse saisi hetken hengähtää. Syyllisyys ja pelko on käsin kosketeltavaa. Jumalauta miten pinnalliseksi kaikki on mennyt, ja se on ihan totta minun maailmassani. Musiikki symbolisoi kohdallani tätä. Kun maailma tekee enää yksittäisiä hittibiisejä vain sosiaaliseeen mediaan (hetkeksi), minä haluan istua vinyylisoittimen edessä läsnä kokonaisuuden kanssa. Kun nykybiisissä säksättää nopeesti tehty rumpukone, mä fiilistelen kokonaisuuksia. Klassikoita. Erilaisia juttuja, uusia juttuja.
Ei heti uskoisi, mutta olen positiivinen ihminen mutta herkkyyteni ansiosta pienien yksityiskohtien havaitsija. Tunnelmien ja energioiden tuntija. Erityisherkkä introvertti. Keho toiselta planeetalta.
Olen tavannut elämäni varrella hyvin monia ihmisiä ja karu fakta on se, että elinikäni alkupäässä olin luonnollisesti rakastava ja 100 % aito ja 101 % herkkä ihmettelija joka halusi olla rehellinen ja hyvin aito kaveri jokaiselle, uskoin hyvyyteen. Rakastin aidosti parhaita kavereitani. Nuoruuden jälkeen pettymykset hiipivät tajuntaani ja aloin erkaantumaan kaikesta, aloin pelkäämään ja rupesin käyttämään alkoholia ja tupakkaa sekä huonoa roskaruokaa pysyäkseni onnellisena. Erkaannuin lisää todellisesta itsestäni, enkä enää kyennyt kohtaamaan itseäni enkä muita. Parisuhteeni kesti 3 kuukautta enkä kyennyt olemaan läsnä kenellekään. Kaupassa käyntiä väritti paniikki häröt ja läheisyys oli kammottavaa, paitsi humalassa. Työttömyys oli mun juttu. En osannut enkä edes halunnut mennä mihinkään työhön. Olin täysin itsemurhan partaalla hengaileva erakko. Pelkkiä vastoinkäymisiä riitti lähes joka päivälle. Herkkyyteni tukahduttaminen oli alitajuinen missioni.
Sitten tuli henkinen polku joka muutti vain uneni sisältöä. Nyt sen tajuan. Näin vain henkistä unta. Kävin kaikki henkiset oppisuunnat läpi ja meditoin itseni melkein hengiltä. Erakoiduin mökkiini, mutta kävin vähän kääntymässä myös töissä. Olin kuitenkin yksin. Aloin kohtaamaan uudestaan omaa herkkyyttäni ja sisäistä epävarmuuttani. Pelkoni pumpsahti pintaan uudestaan, kun en enää pystynyt niitä piilottelemaan.
Nyt 20 vuoden jälkeen henkisestä heräämisestäni unen muoto on muuttunut monella eri tapaa. Olen menossa pois täältä erillisyydestä ja hetkittäin se tekee erittäin kipeää, kuten näistä keskusteluistakin sen voi REHELLISESTI huomata.
Nyt minulla on erittäin huijattu olo. Ego on vienyt koko elämäni kuin pässiä narussa. Ja se vie koko maailmaa. Ensin sen huomaa itsessään ja sitten ympäröivässä maailmassa..tai toisinpäin.
Nyt olen löytänyt ja oppinut hyväksymään oman herkkyyteni, intuitiivisuuteni, oman hengen ääneni. Nyt näissä keskusteluissa huomaan, miten olet ollut siinä aina, mutta olen itse yrittänyt sekoittaa äänesi omaan ääneeni, joka on kovaäänisempi, ajassa muokattu ääni.
Mitä enemmän kuulen Rakkauden hiljaisen ja yksinkertaisen äänen, sitä vähemmän mun haluni olla henkinen ihminen vähenee. Ei kiinnosta olla henkinen ihminen, eikä muodikas henkinen tietäjä eikä pelastaa maailmaa. Minua kiinnostaa vain kuulla Rakkauden ääni tässä hetkessä.
Rakkaus: Ymmärrän tuskasi. Maailmasi on pelon maailma. Minä kuitenkin tulen maailmasta jossa on vain Rakkaus. Anna hahmosi elää siellä hahmosi elämää. Ei sinun tarvitse olla Jeesus muodon maailmassa, vaan tiedostaa se, että sinussa on sama henki kuin Jeesuksella näytti olevan. Olette sama henki. Muodon maailma tuijottaa erillisyyttä. Matti Meikäläinen erotetaan Jeesuksesta egon maailmassa, mutta Minä muistutan sinua siitä, että olemme kaikki yhtä. Se oli Jeesuksenkin viesti teille.
Siellä on kaikessa nähtävissä erillisyys, täällä olemme yhtä. Olemme täällä tässä ja nyt.
Tuskasi lisääntyy kun etsit Minua muodon maailmasta, kenties erillisestä ihmisestä tai jostain muista muodoista. Katso muodon läpi Ikuisuuteen, niin saat rauhan kokemuksen.
Minä: Mahdoton tehtävä. Tinnitusta piippavat korvani kuulevat ja puolisokeat silmäni näkevät. Harvahampaani syövät ja jumiset käteni tekevät. Yritä sitten tässä olla jotenkin hengestä tietoinen. Sosiaalinen media näyttää niin uniselta kuin vain voi. Ruudulla tai puhelimessa näyttää olevan kaikki, mutta missään ei ole yhtikäs ketään! HUHUU! Tämäkin teksti näyttää juttelevan kanssasi, mutta sinuakaan ei ole missään. Todella hyvä symboli tällä unen maailmalle!
Rakkaus: Tai sitten vaihtoehtoisesti symboli Minulle, Rakkaudelle. Voisitko antaa hetken mahdollisuuden?
Nyt kun huomaat, että kaikki tapahtuu mielessä ja suodattaa mielen kautta, voisitko valita Rakkauden pelon sijaan? Siinä on sinun vahvuutesi, siinä on sinun mahdollisuutesi, voimasi! Muodon maailma ei ole mitään, mutta mielesi yhdistettynä Minuun on kaikki.
Huomaa se, että näiden keskusteluiden nerous ja voima piilee siinä, että TODELLAKIN alat erottamaan egon eli pelon äänen Minun äänestäni (käytännössä). Näissä juttelee menneisyys ja Ikuisuus. Pelko ja Rakkaus on erotettava toisistaan, jotta voi todella alkaa kuulemaan. Näille keskusteluille tulee vielä loppu, koska jäljelle jää vain ääneni. Sen jälkeen äänenikin hiljenee, koska olet yhtä sen kanssa. Tämä on jo NYT mutta muistelet vielä hetken menneisyyttä.
Minä: Nyt tämä kaikki taas tuntuu normaalilta ja luonnolliselta ja todella oikealta. Kiitos siitä. Miten simppeliä ja helppoa kaikki todella onkaan, kun MUISTAA. Mitään ongelmaa ei oikeasti edes ole olemassakaan. Itse teen valinnan mielessäni, valinnan siitä, mitä ääntä kuuntelen, eikä muodon maailmalla ole mitään vaikutusta siihen. Tätä tarkoitti Jeesuskin sanoessaan että "taivasten valtakunta on sisäisesti teissä (meissä)".
Rakkaus: Juuri niin. Olemme Rakkaus Itse. Olemme sisäinen valtakunta. Olemme Ikuisuus Itse. Olemme täydellinen armo, täydellinen anteeksianto unelle. Olemme Ikuinen Rauha, olemme Jumala Itse. Todellisuutemme ei ole ajasta tehty, eikä totuutta horjuta mikään mikä menee ohitse. Rakkaus on meidän yhteinen ja täydellinen asia. Täällä kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, koska täällä mitään ei ole tapahtunut. Absoluuttinen nollapiste joka katoaa Ikuiseen Rakkauteen. Me olemme Ikuinen Rauha.
Minä:
"Olemme Rakkaus Itse. Olemme sisäinen valtakunta. Olemme Ikuisuus Itse. Olemme täydellinen armo, täydellinen anteeksianto unelle. Olemme Ikuinen Rauha, olemme Jumala Itse. Todellisuutemme ei ole ajasta tehty, eikä totuutta horjuta mikään mikä menee ohitse. Rakkaus on meidän yhteinen ja täydellinen asia. Täällä kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, koska täällä mitään ei ole tapahtunut. Absoluuttinen nollapiste joka katoaa Ikuiseen Rakkauteen. Me olemme Ikuinen Rauha."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti