Taivas varjele mitä sieltä tulee! Nyt huudetaan! Ihanaa Leijonat ihanaa!!! Nyt TORILLE!
Mörkö ja leijonat tuli, näki ja voitti! Tämä oli ehkä paras suoritus mitä urheilussa olen ikinä nähnyt!
Huh olipa hienot kisat, josta ei draamaa ja uskomattomia käänteitä puuttunut. Paljon oli synkronismia, millin tarkkoja tolppalaukauksia, tuuria ja taitoa. Paljon oli uskoa, toivoa ja Rakkautta. Paljon oli rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta!
ONNEA MEILLE!
Jääkiekko taitaa olla ainut urheilun muoto jota seurailen välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tykkään itsekin pelatä säbää, joka on itselleni saman tyylinen asia. Tykkään pelata myös pleikkalätkää sekä pöytälätkää. Jonkin verran seuraan SM-liigaa ja varsinkin MM-lätkää!
Tähänkin kuten ihan mihin vaan asiaan, voi saada henkisemmän näkökulman. Jääkiekkoakin voi käyttää omaan peilaukseen sekä muuten vain henkisen kasvun tukena. Niin pelaajana kuin seuraajanakin.
Jääkiekko kiehtoo minua siksi, koska se on aika pitkälti psykologista tiimityöskentelyä josta erottuu yksittäiset rohkeat ratkaisijat. Ensin pitää olla oma pää kasassa, keskittyä omaan suoritukseen zen: mäisen suurella tarkkuudella, sitten pitää ottaa muut huomioon ja pitää osata tuntea ykseyttä oman joukkueen kanssa. On osattava ottaa joukkue ja peli huomioon kokonaisuutena. Jos aikoo olla maailman paras joukkue, on osattava nollata menneisyys ja keskityttävä täysin siihen vallitsevaan hetkeen. Ei auta kuunnella median ja kansalaisten spekulaatioita siitä miten kuuluisi pelata tai miten "paperilla" on mahdotonta voittaa. On luotettava omaan intuitioonsa. On vain uskottava, luotettava ja pelattava hetki kerrallaan.
Iskeekö pelko? "Taasko se tapahtuu?", "Aina meille käy näin...", "Ei tästä mitää kuitenkaan tule..." Monenlaisia ajatuksia saattaa vilistää mielessä, mutta kun on toiminnan aika, on toiminnan aika.
Itse haluan aina uskoa Suomen voittoon, se on tietysti lähtökohta aina, oli NHL miehiä tai ei. Aika monelle sai kertoa kyllä uskon Suomen voittoon. Kuitenkin tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Sitä kautta se päämääräkin saavutetaan. Kun on tarpeeksi uskoa, tuntuu että hyvä tuurikin on puolella. Valmiiksi hävittynä ei voi muuta saadakaan. Yhteinen päämäärä, yhteinen flow..ihan niinkuin hyvässä ihmisuhteessa, bändissä tai hyvässä työpaikassa. Ei auta sooloilla ja pirstaloida itsensä yksinäiseksi. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella kun voi yhtyä laajempaan.
Jos katsotaan urheilua vähän kauempaa, niin sehän peilaa hienosti dualismin kukkasta. Toisen voitto on toisen häviö. Se on totta, mutta sitten kun tarkastelee lisää asiaa voi huomata miten siinä joukkueena ja kansana halutaan kokea ykseystietoisuus. "ME VOITETTIIN!", "Nyt olemme yhtä!".
Jos Suomi olisi hävinnyt, Suomi olisi hävinnyt, mutta kun Suomi voitti, ME voitettiin!.
Ihmiset haluavat kokea olla yhtä, haluavat kokea rakkauden, onnistumisen, ilon...kultajuhlat ovat kuin peili Jumalan Rakkaudesta. Tahto olla täydellinen. Tahto olla hyvä. Tahto olla yhtä.
Kuvastaa paluuta alkulähteeseemme. Poika on tullut kotiin.
Penkkiurheilijan näkökulmasta voi paljon oppia itsestä kisoja seuraten. Mitä sieltä nousee? Onko kisat hävitty jo ennen kuin ne alkoivatkaan? Kenen puolelle asetutaan? Uskaltaako katsoa huippujännitävän pelin loppuun asti? Paljonko epämielyttäviä tunteita nousee? Miten hyvin osaan työstää tappion? Syytänkö tappiosta muita vain ottaako mielessä vastuun? Kuinka paljon nousee tuomitsemista omassa mielessä? Luottaako pelaaja kalustoon paperilla vai haluaako nähdä sen käytännössä? Haluaako nähdä kisojen kokonaisuuden vai katsooko vain finaalipelin voitto mielessä? Jos poika tulee kotiin, kenelle se tulee? Minulle? Tuleeko se pelaajille vai koko kansalle? Ja mitä se merkitsee? Miten samaistunut olen tunteisiini? Mitä kaikkea tästä voikaan oppia?
Huomaanko miten kaikki tämäkin peli tapahtuu vain mielessäni, joka heijastuu ulkopuolelleni.
On hauska huomata, että vaikka pelit pelataan jossain kaukana, jokainen katsoja ja leijona fani pelaa pelin omassa mielessään. Se kaikki tapahtuu omassa mielessä. Pelaajat tekevät "valkokankaalla" työn loppuun ja sitten kansa lähtee toreille. Kaikki tapahtuu mielessä. Jokainen on ikäänkuin oman elämänsä voittaja (tai häviäjä).
Totuus on kuitenkin se, että kyse on vain pelistä joka symbolisoi elämän peliä. Koko elämä on yhtä peliä jossa on säännöt joita vuoronperään rikotaan voiton halu silmissä. Totuus on myös se, että tämän päivän voitto voi olla huomisen häviö. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Tämä on dualismin peliä, johon kuuluu häviö sekä voitto. Muuten peli ei voi jatkua. Peli tarvitsee säännöt, jotta se voidaan pelata loppuun asti. Kun peli on saatu maaliin asti, alkaa uusi peli.
Mutta se on ihanaa peliä. Siitä saa nauttia. Jos ei itse seuraa lätkää, voi ainakin olla iloinen muiden puolesta. On mahtavaa katsoa kun ihmisillä on kivaa. On upeaa kokea tämä elämän peli. On hauskaa kun ihmisille on leipää ja sirkushuveja. Pieniä suuria iloja! Nyt nautitaan tästä yhteisestä voitosta! Nyt huudetaan! Ihanaa leijonat ihanaa!
(tuhlaaja) POIKA ON TULLUT KOTIIN! <3 <3
T: Oman elämänsä mörkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti