Google+ Followers

perjantai 1. syyskuuta 2017

Kuvitteellisia roolihahmoja


"Avustajani ja oikolukijani varoittelevat minua alinomaa siitä, etteivät ihmiset pidä siitä, että heitä kuvaillaan niin kielteisin käsittein. Tämä yllättää minut aina.  Minä nimittäin uskon, että useimmat ihmiset, jos he vain istahtaisivat edes hetkeksi paikoilleen ja ajattelisivat asiaa vähän, purskahtaisivat ilon kyyneliin tajutessaan, että se mitä he ovat pitäneet elämänä onkin vain kaikkein matalin taso jonkinlaista alielämää ja että tässä jutussa on loputtoman paljon enemmän, kuin mitä heidät on johdateltu uskomaan.
Jotta saisit itse tästä jonkinlaisen käsityksen, ajattele kaikkea sitä ajan ja vaivan määrää, joka sinulta menee itsesi projisoimiseen tähän maailmaan -  oman roolisi esittämiseen, sinuna olemiseen. Kun olet jokseenkin ymmärtänyt tämän, kuvittele sitten, että lakkaat tekemästä niin. Kuvittele, että voisit lakata olemasta sinä ja vain olla. Tämä on vähän sellainen poikittain oleva tapa sanoa jotakin, mikä on keskeistä koko tälle aiheelle. Millä tavoin elämäsi olisi erilaista, jos sinun ei koko ajan tarvitsisi tuottaa itseäsi olemassa olevaksi ja jos vain olisit? Ja kolikon kääntöpuolella on velvollisuutesi heijastaa muut ihmiset takaisin heille itselleen aivan kuten he tekevät sinulle. Mitä tapahtuisi, jos rikkoisit tämän sosiaalisen sopimuksen keskinäisestä egon vahvistamisesta? Mitä tapahtuisi, jos vain jättäisit pois tällaiset aikaa vievät touhut? Mitä tapahtuisi, jos vetäisit pois kaiken voiman siltä kuvitteelliselta roolihahmolta, jota esität? Entä mitä tapahtuu, jos kaikki tekisivät niin?
Mitä sitten?"

Jed Mckenna: Henkinen Sodankäynti 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti