Niin se vain on. Hahmoni on sooloillut ajassa jo 42 vuotta. Hahmoni on tehnyt myös havaintoja. Hahmoni sooloilee maailmassa jossa muutkin hahmot sooloilevat. Hahmot yrittävät päästä piireihin, jengeihin, bändeihin, koululuokille, yhteisöihin, naimisiin, ryhmiin, ties mihin. Hahmot perustavat perheitä, henkisiä ryhmiä, uskontoja ja muita kokoontumisia. Soolohahmolla on kova tarve liittyä yhteen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Läheisyys ja seksi ovat tapoja päästä yhteen. Nuoret pariutuvat heti kun siihen saa luvan. Hahmot menevät tapahtumiin, turuille ja toreille. Kaupungit kasvavat ja facebookissa kavereita kerätään hullunkiilto silmissä. Festareilla on hyvä fiilis, koska siellä on paljon hahmoja, siellä olisi kovin tylsää olla yksin. Silti hahmo kokee erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Hahmo eroaa ja kiroaa.
Hahmon oma ajatus
Hahmo haluaa olla jotakin, hahmon on pakko kuulua johonkin muuten hahmo kokee olevansa ei mitään. Hahmo sooloilee. Hahmo on usein hukassa eikä tiedä kuka todellisuudessa on. Hahmo haluaa sitä ja hahmo haluaa tätä. Hahmo haluaa tulla huomatuksi ja hahmo haluaa saada itselleen asioita jotka tekevät hänestä onnellisen-hetkeksi. Hahmo kokee puutetta, milloin mistäkin. Puutteet hän on keksinyt itselleen. Ensin on hahmon ajatus ja vasta sitten hän alkaa tarvitsemaan ja vaalimaan sitä ajatusta. Hahmo projisoi ympäristöään, koska hahmo on itse peloissaan omasta paikastaan. Hahmo hakee syyllisiä toisista hahmoista. Hahmo tietää, että hahmo ei ole pitkäikäinen. Hahmo on tuomittu kuolemaan sillä hetkellä kun hahmo syntyy. Hahmo on epävarma omasta tarkoituksestaan. Hahmoa uhkaa luonnon mullistukset, hahmon itsensä luomat sodat, sairaudet, masennus, riidat ja ymmärtämättömyys muita kohtaan. Hahmoa pelottaa tulevaisuus ja ohjaa menneisyys. Hahmo haluaa olla oikeassa. Hahmo suuttuu jos hänen totuuttansa uhkaillaan. Hahmon on jatkuvasti taisteltava aikaa vastaan, sillä aika ei ole armollinen. Hahmon on jatkuvasti oltava liikkeessä muuten hahmo homehtuu. Hahmo on ajattelee teorioita koska ne tekevät elämän turvalliseksi. Hahmolle tuo uskoa tieto ja tutkimukset. Hahmon lähes koko pieni elämä menee töitä paiskiessa ja toisia hahmoja mielyttäessä. Hahmo haluaa tulla hyväksytyksi ja saada elantonsa niin, että muut hahmot eivät pääsisi tuomitsemaan. Hahmo haluaa olla hyvä hahmo ja hahmon hyvyys ja totuus määriytyy hahmon kokemustensa pohjalta. Hahmolla menee monesti huomaamattaan hyvä ja pahan sekaisin eikä hahmolla ole ymmärrystä siitä, miksi hahmo täällä edes näyttäytyy.
Hahmo on kova poika esittämään roolia. Joskus hahmo haluaa olla isä, äiti, lapsi, poliisi tai rock tähti. Hahmo tarvitsee rooliinsa sopivan rooliasun. Jos esittää uskottavasti poliisia tai opettajaa, ei voi laittaa päälle nahkahousuja, ketjuja ja keesiä. Jos haluaa olla haluttava, on pumpattava itsensä lihaksikkaaseen kuntoon. Jos haluaa katseita niin Johnny Depp on siihen oikein hyvä.
Hahmo rakastaa jos häntä rakastetaan. Jos asiat eivät mene kuten hahmo haluaa, niin hahmolle tulee kriisi. Hahmo uskoo jatkuvaan kehitykseen, vaikka ei huomaa sitä, että kehittyminen on vain palikoiden siirtelyä. Hahmo on aina rajallinen ja kaikki hahmolan hahmot näyttäytyy vain rajoina ja rajoituksina. Hahmolassa pätee omat tiukat lait eikä hahmo ole koskaan onnellinen samaistuessaan rooli itseensä.
Yksinäiset hahmot
Vaikka hahmot ovat yksinäisiä isoissa porukoissakin, niin silti hahmo ei ole todellinen erillisenä, koska hahmo on vain keksinyt itsensä. Hahmo on piirtänyt itsensä nurkkaan ja jonain päivänä tämä kuitenkin muistaa totuutensa. Hahmo muistaa, että on kaikkea muuta kuin ajatus. Hahmot katoavat ja näin todellisuus on ollut aina läsnä, ikuisena.
Hahmon päässä kuuluvat äänet vaikenevat ja vain ykseys jää. Hahmo jatkaa elämäänsä ihan normaalisti. Mikään ei ole muuttunut mutta samalla kaikki on muuttunut. Nyt hahmo tiedostaa olevansa näyttämöllä esittäen roolia. Joskus yleisö hurraa, joskus se nauraa tai buuaa, mutta hahmo tietää vain olevansa näyttelijä. Kun näytökseen tulee väliaika, niin hahmo saatetaan kantaa hautaan tai jos näytelmä näyttää päättyvän niin hahmot vain kävelevät ulos ja jatkavat rooliensa esittämistä. Kuolemakin on vain yksi juonen käänne, ihan niinkuin kivaksi asiaksi luokiteltu syntymä. Kuitenkin kyse on aina samasta hahmosta, eri rooleissa.
 |
| Pikkasen muokatulla hahmolla on Jeesus roolia esittävä esine kädessään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti