Koska blogissani ei ole sen kummempaa tiettyä linjaa tai ahdistavia rajoituksia, niin nyt loikkaan sulavasti rock n rollin maailmasta perus asioiden pariin. Rakkaudesta suurimpaan eli omiin henkisiin pohdintoihin.
Ehkäpä tämä kirjoitus/mietiskely on ihan ajankohtainen näin työläisten juhlan aikana.
Tässä ja nyt kun kirjoitan, en tiedä yhtään mitään mitä tuleman pitää, mutta visio olisi kirjoittaa viisaudesta. Yritän ilmaista sanoin sen, mitä viisaus minulle merkitsee ja mitä olen sen puitteissa oppinut maailmasta.
Let `s go intuition;-)
VIISAUS MAAILMASSA
Viisaus maailmassa on hyvin ristiriitainen ja sotkuinen. Se on jokaisen erillisen mielen luoma oma opittu arvo. Henkilökohtainen näkemys on monesti napattu vain ympäristöstä, vanhemmilta (ja vanhemmat taas heidän vanhemmiltaan jne. huom.jatkumo), lakikirjoista ( mieti itse kuka on ne kirjoittanut..)
Yleensä täällä viisautta pidetään kollektiivisena, ja aika harva erillinen yhteiskunnan ratas on miettinyt mitä viisaus voisi oikeasti olla. Ensin pitää uskaltaa miettiä ITSE ja sen jälkeen se kannattaa kyseenalaistaa. Tietynlainen kapinallisuus on henkisen kasvun ensi askel. Nyt ajattelet siis itse. Olet saanut voimanlähteestäsi kiinni.
Jos kysyt opettajilta, poliitikoilta, ylioppilailta, työvoimatoimiston täteiltä ja setiltä tai lääkäreiltä että mitä on viisaus, niin saatat saada vastauksena että TIETO. Heidän mielestään viisautta on se, että päntätään päähän asioita eli tietoa. Kun opettaja luokan edessä sanoo jotain, niin sitä pidetään asiana joka on totuus. Sen seurauksena opiskelijat alkavat lähes kilpailemaan keskenään siitä kenellä on eniten "totuutta" ja kenellä on paremmat arvosanat. Tyhmiä ovat he jotka eivät kykene opettelemaan ulkoa asioita, jotka ei edes ketään kiinnosta. Tyhmiä ovat monesti myös ne, jotka eivät jaksa matematiikkaa ja ovat sen sijaan hyvin luovia intuition pohjalta rationaalisen apinamaisen matkimisen sijaan.
Opiskelijoiden opettajat on myös aivopestyjä "totuuksiin", jotka he ovat kuulleet heidän opettajiltaan ja näin he tekevät vain työtään jotta ei leipä loppuisi kaapista. Tässä jatkumossa vaivutaan helposti "transsiin", ihan niinkuin uutisia katsomalla tai poliitikon totuuksia ja lupauksia kuuntelemalla.
On toki maailmassa paljon käytännön asioita, jotka on selviytymisen kannalta hyvä oppia, jopa pakko, koska olemme yhteiskunnan rakentaneet "viisaudessamme" näin hemmetin monimutkikkaaksi ja vaikeaksi. Mutta jokaisen kannattaisi joskus miettiä mitä me oikeasti tarvimme ja mikä meille oikeasti riittäisi. Sitä voisi käydä kysymässä vaikka jostain meidän näkökulmasta katsottuna "köyhemmästä" maasta tai toisesta kulttuurista.
Itse olisin(olin;-) aivan mahdoton opiskelija koulussa, koska tällä tietoisuuden tasolla en vain jaksaisi/kykenisi imemään sitä informaatio tulvaa mikä sieltä opettajan pöydän takaa tuutataan. En vain millään jaksaisi illalla koulun jälkeen vielä toistaa niitä asioita apinana mieleeni. En vain kertakaikkiaan jaksaisi tämän päälle lukea iltapäivä lehtiä ja katsella illat pitkät telkkaa, enkä jaksaisi lueskella internetin ristiriitaisia tutkimuksia ihan jonninjoutavista asioista. En avain jaksaisi pitää koulussa valmistumispäivää mielessäni ja ainoana palkintona tulevaa palkkalaskelmaa ja snadeja suosionosoituksia. En vain osaa arvostaa ihmistä, joka tietää paljon, mutta on stressaantunut ja levittää "pää täynnä" ympärilleen negaa. En vain arvosta koko elämän läpi opiskelevaa opiskelijaa, joka samalla pelkää itseään ja omaa hiljaista olemustaan. Sanon sen suoraan: ei minun juttuni. Haluan juuri ennen hautaani ymmärtää mitä tarkoittaa se että minulla on ollut elämä jonka olen saanut elää, en niinkuin sinä haluat tai vaadit, vaan niinkuin itse haluan elämäni luoda. Mieluummin olen hiljaa luonnossa kuin aivot tukossa kirjan edessä. Käykääpä muuten kysymässä kuolin vuoteelta,että mitä ihmiset jäävät kaipaamaan täältä....
Aika monesti olen kuullut että koulusurmaaja tai joku muu kauhun levittäjä "oli kunnon peheestä ja hyvä opiskelija". Sekö on sitä todellista viisautta?
Tämän maailman viisaus on siis hyvin rationaalista ja opittua. Täällä viisaus on sitä että vaalit perinteitä ja ajattelet niinkuin opettajasikin on ajatellut. Viisas olet vain jos käyt peruskoulun ja jatkat opiskeluja, perustat tämän jälkeen perheen, ostat omakotitalon, ajat ajokortin, ostat hienon auton, omistat monta ammattia, kauniin kodin, paljon rahaa ja todella arvostettu olet, jos olet suosittu julkkis. Ja tietysti saat "palkaksi" hyvän ja kauniin/komean puolison ja sen jälkeen teidät vihitään kirkossa, koska se kuuluu "viisaaseen" elämään. Jos olet korkelle koulutettu ja komea niin sinut koetaan "turvalliseksi", sinua on siis helpompi käyttää hyväksi eli "rakastaa".
Uskontoja ja henkisiä ajattelumalleja kuuluu tietysti haukkua ja jopa vihata, koska ne ovat uhkana rationaaliselle ajattelulle. Hipit ja toisin ajattelijat ovat b-luokan kansaa, vaikkakin todellisuudessa he saattavat olla paljonkin vapaampia yhteiskunnan luomista pakollisuuksista ja sen mukana tulevasta syyllisyydestä. Voi olla että ei, mutta voi olla että on.
En ole henkilökohtaisesti opiskelijoita tai "normaaleja" kansalaisia vastaan, tuon vain oman näkökulmani esiin. Monesti näiden tasapainottelukin voi olla hyvä asia. En ole koskaan mustan valkoinen mielipiteissäni, tuon vain jingille jangia, tai sitten kadotan koko dualismin...;-).
En häpeile tai pelkää tuoda esille näkemyksiäni. Tämä maailma vaan kaipaa sitä, tai voi olla ettei kaipaa, mutta kerron silti;-). Tarkoitukseni on vain vapauttaa tietyistä ajattelumalleista ja muistuttaa samalla itseäni siitä, mikä on itselleni todellisempaa ja mikä taas ei.
VIISAUS ITSESSÄ
Viisaus on meissä jo valmiina. Viisaus on rakennettu jo valmiiksi. Se mitä minä ymmärrän viisaudeksi on meissä jokaisessa, pitää vain oppia POIS turhasta. Viisauden voi muistaa sillä että oppii pois sitä mitä meidän alitajuntaan on syötetty jo tuhansia vuosia. Todellinen viisaus ei ole sitä että hamutaan lisää ja lisää, koska siinä ei valmistu koskaan viisaaksi...siinä ei siis tule todellakaan koskaan valmiiksi. Me kuitenkin olemme valmiita JO, tässä ja nyt. On sanomattakin selvää, että on vaikea muistaa omaa tarkoitustaan tai rakkauttaan maailmassa, jossa opetetaan kaikkea muuta turhaa. Me kammoamme kaikkea pyhää ja henkistä "Jumalaa", koska se koetaan uhkaksi omalle tarinallemme. Me olemme luoneet oman maailman kuvan täydellisyyden kuvan rinnalle. Mieli on sotkuinen ja levoton, se pälpättää jatkuvasti peilinä uskomuksistamme. Olemme niin levottomia ja stressaantuneita, että emme enää osaa olla yksin tai jopa tekemättä mitään. Pelkäämme jopa itseämme. Vertailemme toisia itseemme, ja jäämme niistä riippuvaisiksi, koska olemme sokaistuneita ja unessa. Hoemme mantran lailla "kukaan ei ole täydellinen" ja se on tottakin, mutta vain egossa, tarinassamme. Ei siinä todellisuudessa jossa olemme yhtä. Tässä ja nyt kuitenkin olemme jo kotona, eikä se vaadi mitään lisäksi. Uskallato heittäytyä siihen? Se vaatii jo rohkeutta, sillä ympärilläsi on varmasti monta ihmistä ja uskomusta jotka komppaavat ihan jotakin muuta.
Meille on opetettu että rakkaus on ansaittava ja että se on vain kahden ihmisen välinen asia ja sopimus. Meillä on vääristynyt kuva siitä mitä todellinen rakkaus on. Tarinassa rakkaus täytyy ansaita kovalla työllä, muuten ei ole sen arvoinen. Ihmissuhdekin täytyy pitää työn alla, jotta sillä olisi jatkuvuus...pahimmillaan rakkaus on just sitä tietoa joka pumpataan medioiden kautta. Vaan eipä ole. Rakkaus on kaiken tämän vastakohta, se on VAPAUTTA, just sitä että siitä karsitaan kaikki ylimääräinen ja opittu pois. Rakkaus on yksinkertaista ja läsnä olevaa. Se EI vaadi mitään, ei edes tekoja, niinkuin monesti jopa henkiset suuntauksetkin tuputtaa, puhumattakaan "näin olet hyvä rakastaja" opuksista. Rakkaus ei vaadi tekoja, koska se vain ON. Oma mieli on vain sen esteenä, oma sekainen OPITTU mieli. Jos esim. kuuntelet kesällä sateen ropinaa, silität eläintä tai rakastelet rakkaasi kanssa, olet tod. näk.hetkessä ilman tarinaa. Olet silloin paljas, alaston tiedolle joka tulee menneisyydestä.
Viisaus on siis NYT ja kaikkialla...aina siihen asti kunnes ajattelet että se ei ole. Todellinen viisaus on luonnossa puhtaana ja läsnäolevana, se on niin vastasyntyneessä lapsessa, kuin sillan alla makaavassa pultsarissa. Kumpikin on saman arvoisia ilman erillistä ajatusta, ilman menneisyyttä.
YHTEENVETO
Viisaus on siis kaikkea muuta kuin kirjaviisautta. Se on kykyä ja voimaa määrätä oma elämä. Todellinen viisaus on kykyä kuunnella itseään ja omaa intuitiotaan. Se on silkkaa käytäntöä ja se on omaa henkilökohtaista onnellisuutta. Olen mieluummin rahallisesti köyhä kuin rikas ja rauhaton. Olen mieluummin minimalisti ja vapaa kuin lisää hamuava ahmatti. Sanon mieluummin että "en tiedä mistään mitään" kuin yritän olla "viisas" ja tietää. Istun mieluummin hiljaa yksinään kuin kun kuuntelen "viisaiden" neuvoja siitä mitä elämässä tulee saavuttaa...Mie en usko että täällä saavutettaan yhtikäs mitään, koko -jatkuva kehitys- on maailman suurin ja naurettavin harha (jopa henkisyydessä). Jos se -jatkuva kehitys- pitäisi paikkansa, niin olisimme jo todella onnellinen kansa. Mutta näin ei vain ole, koska olemme nukahtaneet omaan uneemme. Omaan tarinaamme.
Viisaus on rohkeutta etsiä elämälleen tarkoitus eikä uskoa valtaväestön valta uskomuksiin. Uskomukset ovat vain tämän ajan "Jumalia". Me naureskelemme Raamatun aikaisiin Jeesuksen puheisiin tai Buddhan viisauksille, mutta samaan aikaan meillä on miljoonia Jumalia tiedon pohjalta joita palvomme arjessa, vaikka niiden elinkaari on ajassa naurettavan lyhyt. Olemme hassuja. Valtakunta on sisäisesti meissä JO. Ole hyvä vain ja nauti. Jos mielesi on levoton ja haluat vielä tuomita ympäristösi, niin muista että anteeksi antamalla omille ajatuksillesi annat anteeksi myös ympäristöllesi. Näin pääset vapaaksi kahleista, jotka kuvittelit muiden syyksi. Tässä se siis tuli. Todellinen VIISAUS on vain sitä, että nauttii elämästään ja löytää oman hiljaisen tietonsa. Rationaalinen tietokin voi kuitenkin olla hyvä väline onnellisuuteen ja rauhaan.
Tieto on kuitenkin jo hiljaisuutena sinussa.Peace & Love.
T:Jake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti