Google+ Followers

torstai 3. elokuuta 2017

Tat tvam asi: se sinä olet.

Valtameri ei voi vastustaa ajatusta valtamerestä. Jos ajatuksen ja varsinaisen tapahtuman välillä on jokin ristiriita, silloin ajatuksessa on jotakin vikaa. Valtameri ei voi olla väärässä, sillä se tekee sen, mitä se on. Kylämme alleen pyyhkivä tsunami ei ole hyvä tai paha, oikea tai väärä- se vain on.
Päämäärä ei ole se, minne olemme menossa, vaan se missä me olemme. Tällainen puhdas ja luonnollinen egoton näkökulma. Missä on se osa valtamerta, joka tuntee olonsa kurjaksi, kun tsunami vyöryy kyliemme ylitse? Missä on se valtameren ajatteleva osa, jossa tapahtumia tulkitaan ja jossa tulevaa käytöstä sopeutetaan tai muutetaan tulkinnan mukaisesti? Missä kaikki suunnittelu ja aikataulu tehdään? Mihin valtameri säilöö kaikki muistonsa, tietonsa, käsityksensä ja uskomuksensa? Missä on se osa valtamerta, jossa se tuntee oman mahtavuutensa, voimansa ja kauneutensa? Missä se tuntee ylpeyttä ja häpeää? Missä kohdin se pelkää sitä aikaa, jolloin se lakkaa olemasta? Missä valtameri pitää kaikki toiveensa ja pyrkimyksensä? Entä katumuksensa ja pahat aavistuksensa? Mikä osa valtamerta juonittelee jonkin ihmiskunnan tavoitteiden puolesta ja joitakin toisia vastaan? Miten valtameri arvostelee? Miten se erottelee oikean väärästä?
Koska emme voi vastata näihin kysymyksiin, pitääkö meidän olettaa, että valtameri on eloton ja vailla älyä?
Tietenkään ei. Valtameri on elävä, elinvoimainen, puhtaan älyn dynaaminen järjestelmä. Se suorittaa mittaamattoman mutkikkaita toimenpiteitä joka päivä ja joka sekunti maailman joka kolkassa eikä se koskaan poikkea piiruakaan täydellisyydestä. Tämä puhdas äly löytyy kaikesta aina galakseista alkeishiukkasiin ja kaikesta niiden väliltä ja niiden ulottumattomissa - jokaisesta hyönteisestä, jokaisesta ihmisestä, jokaisesta ajatuksesta, jokaisesta tuulenhenkäyksestä, jokaisesta planeetasta, jokaisesta pölyhiukkasesta ja ovennupista, jokaisesta kastehelmestä ja ajallisesta hetkestä. "Minä uskon, ettei ruohonkorsi ole yhtään sen vähäarvoisempi kuin tähdet", kirjoitti Whitman. "Löysin valtameren salaisuuden mietiskelemällä kastepisaraa", kirjoitti puolestaan Gibran. Valtameri on vain pikkuriikkinen osa ääretöntä järjestelmää, joista me itsekin olemme vain pikkuriikkinen osa ääretöntä järjestelmää, josta me itsekin olemme vain pikkuriikkisiä osasia, ja kuitenkaan yksikään osa ei ole toista suurempi tai vähäisempi. Mikään osa ei ole erillään; kaikissa osissa on kaikki. Valtameri on yksi kokonaisuus: jos olet osa valtamerta, olet valtameri. Tat tvam asi: se sinä olet.
Tämäkin on esimerkki yhdentyneen tilan egottomasta näkökulmasta.
Maailmankaikkeus on puhdasta älyä- absoluuttinen, erehtymätön ja täydellinen. Entä mikä sitten on erona valtameressä, tähdissä, alkeishiukkasissa ja sinussa?
Ego.
Ainoastaan egoon sidotut olennot kykenevät epätäydellisyyteen. Ainoastaan me omassa erillisyyden tilassamme kykenemme siihen, mihin koko maailmankaikkeus ei kykyne: virheisiin, hulluuteen, tunteellisuuteen, hölmöilyyn, kiitollisuuteen, rakkauteen, vihaan, tutkimiseen, ihmetykseen, itsetärkeyteen, merkityksellisyyteen, taiteeseen, kansanmurhaan ja muuhun hyvin pitkään luetteloon asioita, joka sisältää myös meidän tarkoitusperiemme kannalta kaikkein tärkeimmän seikan, henkisen pyrkimyksen. Me voimme pyrkiä ylittämään itsemme, ylittämään erillisen itsemme tilan; me voimme ylittää oman luontomme, me voimme pyrkiä purkamaan itsestämme meitä itseämme rajoittavan ohjelmoinnin ja sulautumaan takaisin yhdentyneeseen tilaan, josta ego meidät keinotekoisesti pitää erillään.
Pohjimmiltaan egoon sidoksissa oleva ihmiskuntakin on vain alijärjestelmä aivan kuten valtameret, tähdet ja ruohikkokin, ja se mikä sisäpuolelta tarkasteltuna näyttää virheeltä, onkin ulkopuolelta katsottuna täydellisyyttä. Me olemme täydellisiä epätäydellisyydessämme, suunniteltu virheelliseksi.
Kun riisumme itsemme egoistisesta tarpeestamme tuomita kaikki teot, pyrkimykset, ajatukset ja tunteet joko oikeiksi tai vääriksi, hyviksi tai pahoiksi, myönteisiksi tai kielteisiksi, me huomaamme kyllä, että asioita voi arvostella ainoastaan sen perusteella, tapahtuvatko ne vai eivät. Kerettiläinen on oikeassa, jos hän myös toimii kerettiläisesti, ja hänet kuoliaaksi polttava vihainen ihmisjoukkokin on yhtä lailla oikeassa, jos he tekevät sen. Ei ole mitään oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa vaan ainoastaan se, mikä on tai ei ole.
Se mikä on, on oikein.
Kaikki parhaaksi, maailmamme on paras mahdollinen maailma.

Jed McKenna

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti