Google+ Followers

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Maailma pelon vallassa!





Koko maailma pelkää. Oletko huomannut miten koko maailmassa heijastuu kollektiivinen alitajuinen pelko, joka lähtee meistä itsestämme? 
Maat puolustavat itseään koska pelkäävät. Eläimet ja ihmiset juoksevat karkuun toisiaan. Iltapäivä-lehdet, uutiset, elokuvat, tv, netti ja moni taidekin, maalauksista musiikkiin näyttävät asioita jotka perustuvat pelkoon. Joka paikka heijastaa tätä meidän sisintämme. Uskonnoissa esiintyy sama pelko, joka kerrotaan niin kuvallisesti kuin sanallisestikin. Jopa Jumalaan on projisoitu niin paljon pelkoa, että hän kaikessa suuruudessaan vähintääkin tuomitsee meidät helvettiin. Katsomme vain omaa peiliämme. Henkisyydessäkin on paljon sääntöjä ja kuvitelmia, jotka yrittävät syyllistää, jos emme tee niin kirjoissa sanotaan. Jos emme usko pappia, niin piru meidät vieköön.

Ajatellaanpa vaikka ihan tavallisen arkijampan elämää. Ensin synnytään itkun kanssa tänne ja sitten alkaa armoton hengissä selviytymisen kierre. Maailma näyttää isolta ja pelottavalta. On paljon asioita joita pitäisi oppia. On sopeuduttava joukkoon. Kouluissa on kilpailtava hyvistä arvosanoista ja kavereiden suosiosta, jotta ei tulisi kiusatuksi tai leimautuisi tyhmäksi. Vanhemmatkin pelottelevat, että jos ei opiskele hyvin, niin ei pärjää elämässä. Yhteiskunta ei arvosta sinua jos et toimi kuin se sanoo. On tienattava rahaa jotta kykenee elämään. On kuljettava sääntöviidakossa ettei syyllisyys ja pelko nouse purkin kannen alta. Tästä seuraa se, että on myös näytettävä hyvältä, jotta saisi hyväksyntänsä ja rakkautensa. Ihmissuhteetkin solmitaan useasti ulkonäön perusteella, suosio perustuu pitkälti vain lahjakkuuksiin ja ulkonäköön. Rahallakin on kummallinen voima saada haluamansa. Alkoholi ja huumeet on hyvä tapa hakea parempaa fiilistä, mutta siinäkin on se vaara, että aamun pikkutunneilla pelko ja syyllisyyden kansi taas avautuu, ja näin nakkikioskilla vedetään toista uhkaavaa pelkuria turpaan tai sitten kotona viimeistään emäntä ja lapset saavat juosta lumihankeen. Alkoholiin on hyvä juosta karkuun mutta hetkeksi. Ihmissuhteissa pelataan pelejä sen minkä keretään. Pahastutaan ja pelataan, pahastutaan ja pelätään. Itseä ei voi juosta karkuun lopputomasti. On myös muita asioita joita kohti on hyvä juosta karkuun pelkoa, esim pakkomielteinen punttisalilla käyminen, penkkiurheilu, tavotteiden tavoittelu tai jatkuva shoppaileminen. Jopa tiedon pakonomainen pänttäminen kertoo siitä, että jotain sisällä pelätään paljastuvan.
Pienet lapset pelkäävät mörköjä sängyn alla ja vanhemmat lapset pelkäävät toisiaan, sotaa, sairauksia, köyhyyttä, naapuria, yksinäisyyttä ja jopa Jumalaa tai ainakin helvettiä, joka odottaa meitä syntisiä viikatemiehen tullessa kylään. Kaikkein suurimpana pelkona meillä sisäisesti vaanii kuoleman pelko tai kaiken takana oikeastaan rakkauden pelko. Ei uskoisi, mutta niin se vaan taitaa olla. Heräämisen pelko. Siksi olemme niin ahnaasti vanhassa kiinni.



Yksinäisyyden pelko, sosiaalisen tilanteiden pelko, paniikki häiriöt, masennukset, epäonnistumisen pelko, hämähäkkien ja käärmeiden pelot, hammaslääkärin pelko, korkeanpaikan pelko, seurustelemisen pelko, läheisyyden pelko, rahattomuuden pelko. Pelkoja on miljoonia eikä me ihan huvin vuoksi kuljeta maailmassa asestautuneina valmiina hyökkäyksiin. 

Kauneus maailma mainostaa tuhansilla kauneudenhoito tuotteilla ja ruokapuolella on hyllytolkulla superfoodeja ja muita terveyspillereitä mahdollisia uhkia vastaan. Jos et syö d-vitamiinia tulee sitä tätä ja tota, jos et syö antioksidantteja niin tulee ennenaikainen vanhuus ja kuolema. Juo sitä ja syö tätä niin pysyt iät ja ajat terveenä ja elät pitkään! Syö kuin luolamies! Syö kuin vege! Kehoa vastaan on jatkuvasti uhkia joka puolella, jopa tietä ylittäessäsi voit joutua kuoleman omaksi. Vaikka tekisit kaiken ns. oikein, niin silti syöpä voi iskeä. Vaikka urheilisit aamusta iltaan, voi aivoverenvuoto iskeä hetkellä minä hyvänsä. Tai vaikka tekisit maailman parasta musiikkia ja tienaisit sillä miljoonia, niin saatat heittää itsesi siitä hyvästä kaulakiikkuun. Miten kävi Elvikselle, Jim Morrissonille, Janis Joplinille, Linkin Parkin laulajalle ja monille muille? Kuolema tuli "ennen aikojaan" (aina oikeaan aikaan). Mikään ulkoinen hyvinvointi ei poista sitä pelkoa mikä sisällä odottaa ulostuloa.
Me olemme valmiina puolustelemaan itseämme kaikkea ja jokaista vastaan. Olemme myös valmiita syyttelemään tästä kaikesta epävarmuudesta ja pelosta muita ihmisiä ja siitä syntyy tämä pelon maailma, jossa epäoikeus ja ristiriitaisuus esiintyy lopputtomasti.
Olemme mestareita muurien rakentamisessa, ihan niin fyysisesti kuin henkisestikin! Osaamme nähdä sen toisissa helposti, mutta itsessä on vaikea nähdä mitään muureja.

Haluamme parisuhteen joka pelastaisi kaikelta tältä kauhealta (menneisyydeltä). Toivon että elämääni tulisi ihminen joka pelastaisi kaikelta tältä. Vaan eipäleipä, juuri siellä läheisissä ihmisuhteissa se pelko ja epävarmuus vasta lähtevätkin liikenteeseen. Siellä ne tulevat "valoon" eli anteeksiannettaviksi. Jokainen joka on ollut tai on parisuhteessa tietää tämän, että se on vaarallinen paikka mielenrauhalle ja harmonialle. Siitä ei tarvitse tässä yhteydessä tämän enempää ruotia.

Minullakin on pelkoja, niinkuin kaikilla ja mitä enemmän tulen niistä tietoiseksi sitä enemmän tietysti niitä huomaan; Mokaamisen pelko, rahattomaksi jäämisen pelko, käärme pelko, sodan pelko, hylätyksi tulemisen pelko, itsensä kadottamisen pelko, sairauden pelko, unettomuuden pelko, oman rauhan menettämisen pelko...en millään jaksaisi riidellä enkä käyttää elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, aina siihen asti kunnes heitän veivini. Siinä ei vain ole mielestäni mitään järkeä. En haluisi olla robotti jotka muut ovat ohjelmoinut. En halua enää olla unessa. Mitä herkemmäksi tulen, niin sitä enemmän asioita tiedostan. Niiltä ei vain pääse pakoon.



Minä pelkään pitkin päivää, on pieniä ohimeneviä pelkoja ja sitten niitä jotka eivät tunnu menevän ikinä pois, ainakaan lopullisesti. Olen tämän hyväksynyt. Annan niiden olla. Se mikä on muuttunut, on se, että en ainakaan tietoisesti syytä näistä peloista muita. Vaikka tiedostan senkin, että alitajuisesti, hetkittäin luulen että kaikki tämän maailman pahuus on muiden syytä, niin aika nopeasti muistan kuka todellisuudessa olen. Olen viaton, olet viaton, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, koska ikuisuudessa ja totuudessa ei ole tuomiota. Loppupelissä mitään ei ole edes tapahtunut vaikka siltä se ehkä näyttääkin. Maailma on vain AJATUSTEN luoma NÄYTELMÄ, UNI.

Minä en enää usko että Jumala tuomitsee, koska se mikä on TÄYDELLINEN RAKKAUS, ei voi pelotella eikä tuomita. Vain täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Vaikka keho onkin epätäydellinen ja muistuttaa rajallisuudesta, se ei tarkoita sitä, että aikaan sidottu keho olisi todellinen ja loputon. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, koska meidän todellisuutemme on ikuinen. Vain ajassa näyttää olevan jotain joka perustuu menneisyyteen eikä menneisyyttä ole enää missään. Vain keho näyttää tarvitsevan puolustautumista, kilpailua ja tuomitsemista, mutta henki ei. Se "takki" joka heitetään arkkuun on hengetön, minne se henki meni? Mistä se tuli? Olenko minä se takki? Onko sillä nimi? Tarviiko sitä tuomita?



Vaikka minua pelottaa toisinaan kehossa paljonkin ja vaikka kehoni on katoavainen ja vaikka ympäristö muistuttaa tästä katoavaisuudesta, tiedän että me olemme jotain aivan muuta. Kun ei esitä henkistä gurua, joka kertoo mitä pitää olla ja kun ei yritä olla peloton, eikä yritä etsiä maailmasta jotain elämää suurempaa, niin se jotenkin helpottaa olemaan tässä hetkessä sellaisena kuin sillä hetkellä ilmenee. Kaikki pelot liittyvät kehoon, enkä minä en ole pohjimmiltani keho. Hyväksyn sen, että vanhenen ja voin kuolla hetkellä minä hyvänsä. Yritän ainakin hyväksyä. On lohduttavaa ajatella, että olemme syyttömiä ja rakastettuja. Sinä ja minä. Olemme kaikki yhtä rakkaudessa.

Tämä kauhun näytelmä ajassa on se helvetti, josta Raamattukin puhuu. Täällä on itku ja hammasten kiristys, ei totuudessa, jossa mieli asustaa <3
Kaikki hyökkääminen kohdistuu vain itseen. Jos haluan tietää mitä totuus on, niin en lisää itseeni mitään vaan poistan esteet rakkauden edestä. Jokainen uskomus ja pelko on revittävä juurineen, hellästi mutta rehellisesti. Siihen asti minulle riittää se tieto, että kaikki on hyvin-totuudessa...
....vaikka pelkäisinkin.




T: Jake

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti