(On heti aluun sanottava, että yksi hienoimpia keikkakokemuksia ikinä!)
Lauantaina muistin taas sen miksi höyrähdin rockabillyyn, stray catsiin ja muuhun neo billyyn joskus vuonna 1992. Vanha heavy menneisyyteni kaipasi 90 luvun alussa tutkiskelua rock n rollin juurille. Kun muut metal fanit ajautuivat norjalaisen black metallin ja floridalaisen death metallin syövereihin, kun grunge teki tuloaan ja listoilla pyöri 90 luvun techno, niin meikäläinen teki täys käännöksen ja alkoi armoton levyjen ostelu rockabillyn parissa. Olin jälleen hieman erilainen nuori.
Kun kuulin lahtelaista francinea ja rockabillyn suurinta bändiä stray catsiä, se oli menoa se. Monet ystävistäni eivät ymmärtäneet valintaani, mutta minusta rockabillyssa soi rock n rollin alkuvoima, aitous ja yksinkertaisuuden kauneus. Energinen rock n roll sai sukat pyrimään jalassa ja muutenkin musiikki paukkui päästä varpaisiin. Oli slap beisiä ja oli ug-pörinää. Ajattelin että tätä lisää. On pureuduttava perus asioihin.
"Brian Setzer on todellinen musiikin monitaituri. Hän on kolminkertainen Grammy-voittaja, kitaristi, lauluntekijä ja laulaja ja nousi koko maailman tietouteen Stray Cats -yhtyeen myötä 1980-luvulla. Sittemmin hän on tullut tunnetuksi myös sooloartistina sekä oman big bändinsä, Brian Setzer Orchestran johtajana.
Setzer on taiturimainen musiikkityylien yhdistäjä ja on tuonut sekä rockabillyyn että swingiin myös rock-musiikin rytmejä. Hänen albumeitaan on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta ja hänet on palkittu lukuisilla musiikkialan arvostetuilla tunnustuksilla.
Brian Setzeriä pidetään yhtenä maailman parhaana kitaristina ja hänellä on oma nimeään kantava mallisto Gretsch-merkkisten kitaroiden joukossa. Suomi on ollut Setzerille aina läheinen, sillä Stray Cats sai kaikkien aikojen ensimmäisen kultalevynsä nimenomaisesti Suomesta."
ROCKABILLY PAUKKUU PÄÄSTÄ VARPAISIIN
Mutta miten rockabilly paukkuu nyt, vuonna 2017? No erittäin hyvin, vahvimpana kuin koskaan. Alan bändejä on paljon. Psychobilly on tehnyt vahvaa tasaista nousuaan ja kaiken tämän lisäksi siinä sivussa on kerääntynyt paljon alan klassikoita, jotka eivät kuole koskaan.
Lauantai-iltana sain kunnian päästä katsomaan suurinta esikuvaani stray catsien Brian Setzeriä. Tuota kaikkein kovinta rock n roll kitaristia maan päällä. Eikä kaveri pettänyt. Tuo vuonna 1959 syntynyt ikinuori rockabilly rebel oli hyvän tuulinen, nöyrä, aito ja erittäin taitava, edelleen. Setzer osasi ottaa yleisön puolelleen jo pelkällä olemassa olollaan, ilman turhia ego pelleilyjä. Brian antoi kitaransa laulaa ja taustabändi soitti erittäin tiukasti, ammattitaitoisesti. "Aikuisten summer upissa" soi mm. runaway boys, cry baby, rumble in brighton, fishnet stockings, rock this town sekä Brianin omaa soolotuotantoa ja kävelipä lopussa lavalle viimeisen keikkansa heittänyt Dave Edmunds.
Mutta katsotaan mitä muuta tuolla niemen satamassa raikasi. Miss Mary Ann & The Ragtime Wranglers meni meiltä ohi, mutta tarkoitus olikin nähdä seuraavaksi esiintynyt kerrassaan loistava ruotsalainen FATBOY. Fatboy onkin saanut levyhyllyssäni paljon tilaa ja rakastan bändin tyylikästä soundia, omaa tapaa tulkita 50 luvun rockabillya ja sekoittaa siihen muutakin melankolista fiilistä.
Täydellistä. 5/5.
Livenä bändi kuulosti täysin samalta kuin levyllä, jopa paikoitellen paremmalta. On vaikea kuvata fatboyta kenellekään, jos ei ole käynyt livenä kuuntelemassa. On kerrassaan ainutlaatuinen bändi. Kaiken kukkuraksi bändin jäsenet olivat erittäin lämmin henkisiä, tavallisia, ystävällisiä ja lyömättömiä omassa genressään. Ruotsalaiset (mukana suomalainen Hannu Kiviaho) taitavat rockabillynkin. Kun kehuin heille keikkaa, niin vastauksena tuli: "erittäin mukava kuulla" ja lämmin käden puristus. Tyypit olivat yhtä aitoja kuin heidän musiikkinsakin. Ei mitään "hei me ollaan rock tähtiä" vaan "tosi kiva nähdä" ja "me rakastetaan musiikiamme" fiilis.
Päästiin heidän kanssa yhteiseen selfieen ja hauskaa oli:
Reverend Peyton`s big damn band olikin sitten erityisesti rakkaani mieleen. Hymyä riitti heidän pilke silmäkulmassa esittämäänsä "absurdille" esitykselle. 3 hengen bändi jossa oli pyykkilautaa (joka sytytettiin tuleen), rumpali jonka rumpusetissä oli joku ämpäri sekä kitara joka oli tehty kirveestä. Repikää siitä ;-) Siinä mentiin bluesin juurille, mutta ei mitenkään vakavasti :-) Hauska oli. Hienosti toimi jos ei ole ahdasmielinen puritaani ;-)
Dave Edmunds esiintyi kuulemma viimeistä kertaa ja nyt tämä tapahtui lahdessa. Legendaarinen ukko, joka on työskennellyt mm. Paul Maccartneyn ja Brian Setzerin kanssa. Hänellä kitara soi erittäin hienosti, mutta biisit eivät vakuuttaneet mitenkään kummallisemmin. Hyvää tanssi ja joraus musiikkia, vaan eipä juuri muuta. Hyvin groovasi.
 |
| Setzer diggali lavan reunalla ja moikkasi eturivin tytöille ystävällisesti |
BRIAN SETZER`S ROCKABILLY RIOT!!!
 |
| Väkeä oli kiitettävästi, muutama tuhat. Hieno ja leppoisa fiilis. Ei mikään takakireä megaluokan tapahtuma mutta ei mikään baari keikkakaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti