Google+ Followers

maanantai 29. toukokuuta 2017

Minä en tiedä

"On varmasti useinmiten parempi pysyä elossa kuin kuolla. Mutta monessa tapauksessa näin ei ole. Äidilläni oli ollut hyvin rankkaa viimeisinä vuosinaan. Minusta tuntui, että hänelle kuolema oli juuri sillä hetkellä hyvä asia. Ainoa vaihtoehto olisi ollut maata vuosikausia surkeassa sairaalapedissä televisio edessään. Jossain vaiheessa me kaikki päädymme tilanteeseen, jossa on paras kuolla. Ja kun on paras kuolla, kuoleman ei tarvitse olla niin kauhea asia. Ilmiselvästi se on jonkin loppu. Mutta tiedämmekö todella, mitä se merkitsee?
En usko taivaaseen tai helvettiin, ainakaan tavanomaisessa mielessä. Kun tunnet olevasi tasapainossa, olet taivaassa. Kun et, olet helvetissä. En usko myöskään kuolemanjälkeiseen elämään tai jälleensyntymään. Toisaalta tiedän, ettei ihmiselämä ole lainkaan samanlaista kuin usemmat kuvittelevat sen olevan. Ylhäältä katsottuna olemme kaikki yksilöitä omine eläminemme ja kuoleminemme. Kukaan muu koko universumissa ei tule koskaan kokemaan elämäämme ja kuolemaamme. Ja kuitenkin toisaalta kukaan meistä ei ole millään tavalla erillinen toisista tai maailmasta, jossa elää. Äitini on kuollut ja universumi jatkaa olemassaoloaan. Hän oli tärkeä osa universumia ja on vieläkin. Minne hän on hävinnyt? En minä tiedä. Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin edellisessä luvussa äidin olinpaikan tietämisestä? Totta hitossa on. Elämä on ristiriitaa. Opi elämään sen kanssa.

Sanat minä en tiedä esiintyvät usein buddhalaisessa filosofiassa. Mutta useimpien on vaikea ymmärtää näitä sanoja, koska meillä on aina kiire lisätä jotain niiden perään - jonkinlainen tarkennus, jonka on tarkoitus suojella egoamme myöntämästä, että on asioita, joita se ei pysty käsittämään. Sanoessamme "en tiedä" me tarkoitamme yleensä tosiasiassa "en tiedä, mutta toivottavasti kerrot minulle" tai "en tiedä, mutta ehkä saan tietää, jos opiskelen asiaa tarpeeksi pitkään". Opettajamme, vanhempamme ja ystävämme saavat meidät tuntemaan itsemme hölmöiksi ja riittämättömiksi, jos vastaamme "en tiedä" heidän kysymyksiinsä. Mutta buddhalainen "en tiedä" on erilainen. "En tiedä" on täsmälleen johtopäätös, jonka jälkeen ei ole mitään. En tiedä-piste.

Jos todella haluaa ymmärtää todellisuutta, on pystyttävä hyväksymään tämä "en tiedä". Mikä vielä pahempaa, tässä elämässä on äärettömästi enemmän puolia, joita et pysty koskaan ymmärtämään kuin puolia joita pystyt ymmärtämään. Tiedät nimesi, tiedät puhelinnumerosi, tiedät kengännumerosi. Jos olet tosi etevä, voit jopa erottaa perseesi kuopasta tiessä. Näistä tiedoista yleistät muuhun, ja uskot, että kunhan sinusta tulee todella, todella etevä, pystyt mahdollisesti lopulta ymmärtämään, mitä elämäsi on. Ajattelet, että pystyt selvittämään Lopullisen Totuuden ja tallettamaan sen päähäsi samalla tapaa kuin talletat miehesi toisen nimen tai siskosi syntymäpäivän. Mutta et pysty siihen. Kukaan ei pysty. Ei kukaan. Jokainen joka väittää vastaan, on valehteleva paskakasa.
Elämä ja kuolema voidaan selittää monin tavoin. Tietyt näistä tavoista voivat olla parempia kuin toiset. Ajatus, että ihmiset kuolevat ja sen jälkeen Jumala lähettää heidän sielunsa taivaaseen, on selvästikin naurettava. Minä tajusin sen viiden ikäisenä, eikä minulla riitä kärsivällisyyttä sitä vanhemmille ihmisille, jotka eivät ole kyenneet ymmärtämään senkään vertaa itse. Teenkö pilaa joidenkin ihmisten syvällisistä uskonnollisista vakaumuksista? Kyllä. Niin teen. Elä sen kanssa.
Ajatus jälleensyntymästä kuulostaa vähän paremmalta. Ainakin se antaa Jumalalle enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa. Mutta se on silti aika idioottimainen, kun sitä tarkastelee hieman lähemmin. Kaikki tuntemani jälleensyntymisteoriat johtavat aina siihen, että noin tsiljoona kertaa syntynyt henkilö on lopulta puhdistunut ja pääsee jonkinlaiseen muunneltuun versioon taivaasta, joten se ei ole kovin hyvä korvike kuoleman jälkeisen taivaan ja helvetin ideoille. Joskus zenopettajat selittävät elämää ja kuolemaa joki- ja kynttilämetaforin. Joskus he sanovat, että asia on sama kuin sytyttäisi kynttilän toisella kynttilällä ja sitten puhaltaisi ensimmäisen sammuksiin. Uusi liekki ei ole varsinaisesti sama kuin vanha, mutta ei se ole täysin erilainenkaan. Toinen selitys kuuluu, että elämämme ovat vain kuplia joen pinnalla. Kun kuplat puhkeavat, niiden olemassaolo kuplina on lopullisesti ohi. Silti ne olivat vain joen ilmentymiä, ja joki virtaa yhä. Mutta nämäkin selitykset ovat silti vain lohdullisia sanoja enemmän kuin mitään muuta.
Et ymmärrä elämää ja kuolemaa ennen kuin olet valmis heittämään syrjään kaikki toiveet elämän ja kuoleman ymmärtämisestä ja vain elät elämääsi, kunnes kuolet."

-Brad Warner


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti