Tämä on jotakin, johon monet oppilaat ja etsijät jäävät kiinni, eikä siihen ole oikeastaan mitään muuta tyydyttävää vastausta kuin "Tule ja koe itse."
"Minä` hylkää harhakuvan `minästä` mutta säilyy kuitenkin `minänä`. Tälläinen on itsensä oivaltamisen paradoksi. Oivaltaneet eivät näe tässä mitään ristiriitaa."
Ramana Maharshi
"Ne jotka eivät ole oivaltaneet, sitä vastoin näkevät asiassa ristiriidan, mutta oivaltamattomat ihmiset näkevät kaikenlaista, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Olet ehkä kuullut sanottavan: "Ennen valaistumista vuori on vuori, valaistuessa vuori ei ole vuori ja valaistumisen jälkeen vuori on taas vuori." Tälläistä se on. Ennen valaistumista uskoin egoni olevan yhtä kuin minä, sitten tuli valaistuminen eikä minulla enää ollut egoa vaan ainoastaan perimmäinen todellisuus.
Nyt elän valaistumisen jälkeistä aikaa, ja tämä ego saattaa toisinaan olla hieman epämukava tai epäsopiva, mutta mitään muuta minulla ei ole. Ajatus siitä, että ego tuhoutuu valaistumiskokemuksessa on suurin piirtein oikea mutta ei täydellinen. Ennen valaistumista olet ihminen maailmassa, aivan kuten kaikki muutkin. Valaistumiskokemuksen aikana tajuat, että se ihminen, joka kuvittelit olevasi, onkin vain roolihahmo näytelmässä, ja että aiemmin todentuntuinen maailma onkin vain näyttämö, joten joudut käymään lävitse varsin radikaalin luonteesi hajoittamisen nähdäksesi, mitä jää jäljelle, kun sitä ei enää ole. Tuloksena ei ole valaistunut itse tai todellinen itse, tuloksena on ei-itse. Kun kaikki on ohitse, on aika olla jälleen ihmisten maailmassa, mikä merkitsee, että vedät rooliasusi takaisin yllesi ja palaat näyttämölle.
Olet oikeastaan yleisössä katselemassa näytelmää. En voi enää koskaan erehtyä pitämään näytelmää todellisena tai roolihahmoani todellisena olemuksessani. Onneksi en koskaan tiedä, mitä roolihahmoni seuraavaksi sanoo tai tekee, ennen kuin hän sanoo tai tekee sen, joten mielenkiinto pysyy yllä."
JED McKENNA; henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti