tiistai 20. toukokuuta 2014

oma itsesi

"Jos et esitä roolia, toimit vailla egominuutta. Ei ole toissijaista tavoitetta: minäsi suojelua tai vahvistusta. Tästä johtuu, että toimintasi on paljon tehokkaampaa. Olet keskittynyt täydellisesti tilanteeseen. Olet yhtä sen kanssa. Et yritä olla joku erityinen. Sinussa on paljon voimaa, ja olet hyvin tehokas ollessasi täysin oma itsesi. Mutta älä yritä olla oma itsesi. Yrittäminen tuottaisi jälleen roolin, "luonnollisen, välittömän minän". Heti kun yrität olla sitä tai tätä, näyttelet. "Ole vain oma itsesi" on hyvä neuvo, mutta se voi johtaa myös harhaan. Mieli astuu esiin ja sanoo: "Katsotaampa. Kuinka voin olla oma itseni?"- suunnitelman. Siinä on uusi rooli. "Kuinka voin olla oma itseni?" on itse asiassa väärä kysymys. Se tarkoittaa, että sinun täytyy tehdä jotakin ollaksesi oma itsesi. Mutta niin ei ole, koska sinä olet jo oma itsesi. Lopeta yksinkertaisesti turhan taakan lisääminen siihen, mitä jo olet. "Mutta en tiedä, kuka olen. En tiedä, mitä tarkoittaa olla oma itsensä." Jos voit olla täysin tyytyväinen siihen, ettet tiedä, kuka olet, jäljelle jää todellinen minuutesi- ihmisen takaa löytyvä oleminen, pikemminkin selkeiden mahdollisuuksien kenttä kuin jotakin valmiiksi määriteltyä.
Luovu itsesi määrittelystä - itsellesi ja muille. Et kuole. Heräät eloon. Äläkä ole huolissasi siitä, miten muut määrittelevät sinut. Määritellessään sinua he rajoittavat itseään, joten se on heidän ongelmansa. Kun olet vuorovaikutuyksessa ihmisten kanssa, älä ole ensisijaisesti tehtävä tai rooli vaan tietoisen läsnäolon kenttä.
Miksi ego näyttelee? Syynä on yksi tarkistamaton oletus, yksi perustavanlaatuinen, yksi tiedostamaton ajatus. Ajatus on: en ole tarpeeksi. Siitä seuraa muita tiedostamattomia ajatuksia: minun täytyy esittää roolia saadakseni sen, mitä tarvitaan aitoon olemiseen: minun täytyy saada enemmän, jotta voin olla enemmän. Et kuitenkaan voi olla enempää kuin olet, sillä fyysisen ja psyykkisen muotosi alla olet yhtä itse elämän, itse olemisen kanssa. Muodon suhteen olet aina jotakuta huonompi ja jotakuta toista parempi. Todellinen itsetunto ja nöyryys syntyvät tämän ymmärtämisestä. Egon silmissä itsetunto ja nöyryys ovat vastakkaisia. Tosiasiassa ne ovat yksi ja sama asia"

Eckhart Tolle




7 kommenttia:

  1. Määritelmä minuudestani on ensin pitkä novellikokoelma sairaskertomuksia. Sitten alan määritellä itseäni henkisillä oletuksilla: minä olen Jumalan voima ja läsnäolo ja rajaton Rakkaus(Egoni rakastaa kuvailla minuuttani henkiseksi). Hoen itselleni näitä "voimalauseita" aikani, kunnes ne alkavat lyhentyä muotoon: minä olen.
    Jossain vaiheessa tämäkin määritelmä alkaa tuntua liian pitkältä, ja jäljelle jää sana: minä.

    Jonain päivänä yllätyn ajattelemaan, että oikeastaan tuokin sana on liikaa eikä edes totta; ja jos olen tullut siihen tulokseen, että osallistuminen elämään voi tapahtua ilman määritelmiä itsestään, jopa ilman pätkäminuutta, silloin viimeinenkin sana jää pois. Ja vasta sitten alan ihan pikkuriikkisen alkaa haistamaan oivallusta mistä tässä kaikessa "henkisessä hömpötyksessä"onkaan kyse..

    VastaaPoista
  2. Tämä minuuden miettiminen (tekastulle minälle;-) on näköjään tämän päivän juttu. Olen aamun miettinyt, että kuka minä olen ja tulin taas siihen päätelmään, että olen vain kasa uskomuksia, joka haluaa vain tietää lisää. Miten lausutut lauseet voisivat tehdä minusta jotenkin Jumalallisen? Eikö koko näkyvä egon maailma ole ensin ajateltu? Ehkäpä maailma on semmoinen kuin se on ja rauha sisälläni semmoisena kuin se todellisuudessa on. Tuuli tuulee ja aurinko paistaa meille jokaiselle, eikä vain "minulle".

    VastaaPoista
  3. Jumalallisuutta hakevien lauseiden ( kuten: olen Jumalan itsensä pyhä Poika; olen vapaa luomaan mitä tahansa haluan; olen täysin viaton ja täydellinen) tarkoitus lienee ollut auttaa kääntämään muodon tasolle juuttunut ajatteluni päälaelleen, sysäistä liikkeelle muutos. Jumitun sitten vuorostaan joksikin aikaa noihin henkisiin lauseisiin, määritelmiin ja luulen, että on tarkoitus tulla "valaistuneiden mestareiden" kuten Jeesus, Buddha, Äiti Teresa, Arten ja Pursah kaltaiseksi - millaisiksi heidät sitten kuvittelenkaan. Ego uskottelee, että henkiseksi muokattu mieli/persoona suojellaan kuoleman läpi ja sellaisena sitten taivaassa oleskellaan ja todistelee tätä visiota noilla"ylösnousseilla mestareilla"ja heidän ilmestymisillään ja viesteillään tuonpuoleisesta, joskus jopa tulevaisuudesta käsin.
    Mitään Artenia,Pursahia tai Jeesusta ei kuitenkaan ole olemassa, ei ole ollutkaan, ja jos noin "huomattavien" mestareiden minuus on myös vain kasa uskomuksia, niin miksi minun minuuteni olisi sen kestävämpi? Tämän pohdinnan tuloksena alan hitaasti luopua päämäärästäni muokata mieltäni henkiseksi, jumalliseksi..Alan viihtyä enemmän hiljaa, ajatuksettoman ajatuksen parissa, päästää irti ymmärryskyvystäni. Antaa Sen Jonkin tapahtua.

    VastaaPoista
  4. Jopa tämän "henkisyyttä" käsittelevien blogien seuraamisen ja kommentoimisen lasken henkisyyttä näyttelevän egoni tiliin; se Jokin Todellinenhan ei blogeja tai henkistä kirjallisuutta kaipaa..

    VastaaPoista
  5. Totta, en tiedä mistään mitään ja välillä iskee kieltämättä turhuuksien turhuus ajatus myös tätä blogia kohti. Olen huomannut itsessäni muutoksen että semmonen henkinen identiteetti ei enää kauheesti nappaa, kun ei siitä ole mitään iloa kellekään, mieluummin otan senkin mielen lepona ja läsnäolona arjessa :-). Yritän nyt kuitenkin nauttia siitä mitä on ja annan asioiden tapahtua niin kuin ne tapahtuu. Mitä muuten luulet että mikä tarkoitus esim. Artenilla ja Pursahilla on Garyn kirjoissa, jos niitä ei ole ollut? Onko sekin vain egon tarinaa joka pitää jättää pois?

    VastaaPoista
  6. Henki käyttää yksilön herättelyyn sellaisia keinoja ja muotoja jotka tälle ovat tehokkaimpia sen hetkisessä oppimistilanteessa, ja joiden ilmestymiseen henkilöllä on jo alitajuinen tilaus.Artenin ja Pursahin ilmestymiselle Garylla oli omakohtainen tilaus, niinkuin myöhemmin monilla muillakin, myös minulla koska olen tykännyt lukea ja oppia Garyn kirjoista. Joillekin opettavin muoto on kohdata Jeesus, joko äänenä tai hahmona. Jotkut vannovat enkeleiltä saamansa ohjauksen nimeen. Ehkä henki päättää joskus kohdallani käyttää profetoivaa hirveä, ihan sama, kunhan se ravistelee mieltäni.
    Samassa merkityksessä kuin tätä minua/minuuttanikaan ei todella ole olemassa ei myöskään Jeesusta tai Artenia ja Pursahia ole olemassa. Muodon tasolla näyttäisimme olevan olemassa jonkun aikaa, mutta tämä ihmishahmo/mieli ei tällaisena jatka elämää kuoleman jälkeen. Ei, vaikka olisi eläessään profetoinut osuvasti mielin määrin. Ainoastaan se, mikä on aina ollut, joka ei ole koskaan syntynyt eikä voi kuolla, on olemassa, meidän yhteinen jumalallinen henkemme, mitä tai mikä se sitten onkaan, se Jokin, joka koko ajan vaikuttaa läsnä meissä jokaisessa.Tämä vaikutti/vaikuttaa Jeesus- tai Arten- nimisessä ihmisessä, ihmisessä, joka ei enää tarvitse nimeään, mutta jonka nimi vielä on tärkeä sellaiselle, joka yhdistää nimen ja opetuksen toisiinsa.

    Egon/pikkuminän tarinoita ei tarvitse jättää pois; irrotetaan vaan tarinan ympärille refleksinomaisesti puristuneet sormet irti.Lempeästi.

    VastaaPoista
  7. Aamen:-) Miten muuten näet jälleensyntymän jos kuoleman jälkeen ei ole minuutta? Tämä siis siinä tapauksessa jos on vielä anteeksiannettavaa. Minusta on kyllä hieman hassua ajatella että täällä pyörittäis vaan anteeksiannon takia. Minusta tuntuu että kaikki uskonnot ja henkiset suuntaukset ovat yhtä tärkeitä, jopa ateismi. Juu eihän tässä hetkessä ole mitää Jeesusta, mutta sama energia kylläkin-kaikessa?

    VastaaPoista