Google+ Followers

lauantai 17. toukokuuta 2014

te quiero, harvinainen tosirakkaus

On olemassa egoja, jotka eivät tavoittelekaan ylistystä ja ihailua vaan tyytyvät muunlaiseen huomioon ja esittävät rooleja saadakseen haluamansa. Jos ne eivät voi saada myönteistä huomiota, ne etsivät kielteistä esimerkiksi yllyttämällä muita negatiiviseen reaktioon. Jopa jotkut lapsetkin tekevät niin. Kielteisten roolien esittäminen on erityisen korostunutta aina, kun aktiivinen kärsimyskeho voimaannuttaa egoa. Tuo keho on menneisyyden tunneperäistä tuskaa, joka haluaa vahvistua tuntemalla lisää tuskaa. Osa egoista syyllistyy kuuluisuuden tavoittelussaan rikoksiin. Ne hakevat huomiota huonomaisuudesta ja muiden ihmisten paheksunnasta. "Ole kiltti ja kerro, että olen olemassa, että en ole yhdentekevä", ne vaikuttavat sanovan. Nuo sairaalloiset egot ovat vain normaaliegon äärimmäisiä muotoja.
Yksi hyvin yleinen rooli on uhrin rooli. Uhri etsii myötätuntoa, sääliä tai toisten kiinnostusta minun ongelmiani, "minua ja minun tarinaani" kohtaan. Uhriksi hahmottuminen kytkeytyy useisiin egokiinnitteisiin rakenteisiin, muun muassa valittamiseen, loukkaantumiseen, raivostumiseen. En tietenkään halua luopua samastumiseni kohteena olevasta tarinasta, jossa olen antanut itselleni uhrin roolin. Niimpä, kuten jokainen terapeutti tietää, ego ei tahdo "ongelmiensa" loppuvan, sillä ne on osa sen identiteettiä. Jos kukaan ei halua kuunnella surullista tarinaani, voin kertoa sen ajatuksissani itselleni yhä uudelleen. Voin sääliä itseäni ja löytää identiteetin ihmisenä, jota elämä, ihmiset, kohtalo tai Jumala kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Minäkuvani määrittyy ja minusta tulee joku. Vain tällä on merkitystä egolle.

On melko yleistä esittää roolia monien niin sanottujen rakkaussuhteiden alkuvaiheessa. Pyrkimyksenä on viehättää toista ja pitää kiinni hänestä, joka egon havainnon mukaan "tekee minut onnelliseksi, saa minut tuntemaan itseni erityslaatuiseksi ja täyttää kaikki tarpeeni". "Minä esitän sinun haluamaasi ja sinä minun haluamaani ihmistä." Tämä on ääneen lausumaton ja tiedostamaton sopimus. Näytteleminen on kuitenkin kovaa työtä, joten rooleja ei voi pitkittää loputtomiin varsinkaan sitten, kun aletaan asua yhdessä. Mitä näkyykään, kun naamiot putovat? Useinmiten, ikävä kyllä, ei vielä ihmisten todellinen olemus, vaan tosiolemuksen kätkijä: rooleista riisuttu raaka ego kärsimyskehossaan ja sen estetty haluaminen, joka muuttuu todennäköisesti puolisoon tai kumppaniin suuntautuvaksi vihaksi. Vihan syy on se, että kumppani ei poistanutkaan perustavaa pelkoa ja puutteentunnetta, jotka ovat luontainen osa egoon kiinnittynyttä minätuntoa.
Se, mitä yleensä kutsutaan "rakastumiseksi", on useimmiten egoon kietoutuneen haluamisen ja tarvitsemisen tehostumista. Ihminen tulee riippuvaiseksi toisesta ihmisestä tai pikemminkin häneen liittyvästä mielikuvasta. Siinä ei ole kyse todellisesta rakkaudesta, joka on vapaa kaikesta haluamisesta. Espanjan kieli on rehellisin perinteisten rakkauskäsitteiden suhteen: TE QUIERO tarkoittaa sekä "haluan sinua" että "rakastan sinua". Toinen "rakastan sinua"- ilmaus on TE AMO, jossa ei ole tätä monitulkintaisuutta ja joka on harvinainen- ehkä siksi, että tosirakkaus on yhtä harvinaista.

Eckhart Tolle, uusi maa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti