Google+ Followers

lauantai 25. elokuuta 2012

Parisuhteen kauneus ja sen varjo

Ensiksi aion painottaa sitä että ne ketkä ovat lukeneet ajatuksiani vuosien varrella, he eivät tule viisastumaan tästä kirjoituksesta mitään uutta. Joudun siis olemaan edelleen samaa mieltä asiasta. Ehkäpä itsessäni oleva asenne ja ymmärtäminen on kuitenkin muuttunut.
Yksi tämän elämäni mietityimpiä asioita on ollut parisuhde ja rakkaus, todellinen vapauteen perustuva rakkaus, eikä mikään manipulointiin tai pelkoon perustuva rakkaus. Aito rakkaus. Siksi puhun siitä nyt. Avoimesti. Intuitiolla.

Parisuhteen kauneus on sitä että siinä suhteessa ei hallita toista ihmistä, eikä siinä yritetä muuttaa toista kaltaisekseen. Parisuhteen kauneus ei ole mielestäni siinäkään, että näkee toisen syyllisenä omalle historialleen.

Parisuhteen kauneutta on se että hyväksyy ITSENSÄ ja toisen sellaisena kuin se on, samalla siinä tulee hyväksytyksi itsensä. Ihmissuhteet ovat siis paras polku hyvään itsetuntemukseen. Mutta joo, aloitetaan....

Hmmmmmm...mitenkäs se kaikki meneekään, useasti...niinkö aikuisten oikeesti...?;-)



Rakastuminen ja siitä seuraavat vaiheet...

Ensiksi tulee aivot narikkaan vaihde, jossa tunteet sumentavat rationaalisen ajattelun ja voi lepatella ihan rauhassa pilvissä. Sydän tykyttää eikä ruoka maistu, elää siis rakkauden energioissa, sitä on ihastunut, kuvittelee olevansa rakastunut, siis KUVITTELEE olevansa rakastunut. Muu maailma saattanee supistua ulkopuolelle. Mies tuntee itsensä tarzaniksi, koska on valloittanut naisen, itsetunto on korkealla ja nainen tuntee itsensä naiseksi, koska on halutuin nainen maan päällä. Toinen on täydellinen ja ihanin ihminen mitä maan päällä kantaa. Sitä on kohdannut sielun kumppaninsa, vaikka takana olisikin jo monta ihmissuhdetta. Ihanan karmaiseva tunne, johon ihminen voi jäädä jopa koukkuun hakeutumalla aina uudestaan ja uudestaan samaan "rakkauden" tilaan. Olen maailman onnellisin ihminen. Peittoja ei tarvitse tuuletella erikseen ja kummallakin on tunne että omistamme toisemme. We are one.



Sitten tulee ylikierroksilla pyörivä ajattelu vaihde, jossa pelko alkaa marssia alitajunnasta kehiin, sabotoimaan ihanan huumaavaa tilaa. Menneisyys ilmoittelee itsestään, mutta ei kuitenkaan mahda rakkauden edessä mitään, usko toiseen ihmiseen voittaa. Pelätään pahinta mutta toivotaan parasta.

Tässä vaiheessa omat odotukset ovat ovat jo hyvällä pohjalla ja toivotaan että sen rakkaan odotukset vastaisivat omaani. Totuus toisesta alkaa kuitenkin pilkistää...eivätkä ne odotukset välttämättä kohtaa. Näytteleminen saattaa siinä tohinassa unohtua, joten tämän jälkeen saattaa tulla pettymyksen tunteita ja sen myötä aletaan huomata toisen pieniä puutteita. Mieleen hiipii ajatus "kukaan ei ole täydellinen". Rakkaus saattaa kantaa tämänkin pienen esteen läpi. Jos vauhti on ollut niin kova, että vaavi alkaa jorata masussa ja pään päällä on kattoikkuna, josta näkyy tähti taivas, niin rakkaus aika isolla prosentilla kantaa hyvin. Tai jos sillä toisella on unelma kroppa tai lompakko pullollaan tuohta, niin ei ole mitään hätää, rakkaus kantaa sata varmasti. Hyvällä säkällä miljoona varmasti. Rakkautta jos vielä täydentää kauniilla ja koreilla sanoilla "minä rakastan sinua",niin ollaan jo vahvalla pohjalla. Mutta mitäs sitten....?

Pahimmassa tapauksessa rakkaus alkaa sala vaivihkaa kertoilemaan ehtoja. Ehkäpä mieli ehdottelee, että jos sinä toimit näin, niin sitten minäkin toimin näin. Jos sinä annat huomiota ensin, niin sitten minäkin annan huomiota. Jos teet palveluksen minulle, niin silloin minä tunnen itseni rakastetuksi ja ansaitset minulta rakkautta ja palveluksia. Jossain vaiheessa sitä miettii että mihin katosi pysyvä huuma. No oman ajatuksen mukaan se on toisen ihmisen muuttumisen mukana mennyt. Se rakas ei olekaan enää sama ihminen, kuin silloin kun kohtasimme. Nainen ihmettelee että mihin katosi kauniit sanat, lupaukset ja kukkakimput, ja mies ihmettelee että mihin katosi hellyys ja naisen huomioiminen miestä kohtaan. Tylsä ja minuutin tarkka arki kaikkine rationaalisine ajatuksineen on syrjäyttänyt rakastumisen tunteen hulluuden. Luovuus ja tämä hetki läsnäoloineen on kadonnut odotusten ja tulevaisuuden ajatuksiin. Epävarmuus saattaa pilkahtaa niinä hetkinä kun itsellä on huono päivä. Välillä putsataan energioita oikein kunnon riidalla, jonka päälle onkin sitten hyvä rakastella tulisesti.

Nyt eletään sitä vaihetta että alkaa erillistyminen tai sitten mielyttäminen ja riippuvuus. Halutaan ehkä omaa rauhaa ja jos sitä ei saada ni kadotetaan itsemme. On ehkä alettu elämään toisen kautta elämää menettämisen pelossa ja siitä tulee henkinen väsy. Menetään energioita, mutta ei ymmärretä mistä johtuu. Käydään ahkerasti töissä ja elätetään perhe, yritetään totetuttaa sen toisen tai yhteistä unelmaa. Oli se sitten talo hanke, uusi auto, taulutelkkari tai seuraavan loman unelma ulkomaan matka. Ihmetellään sitä kun välillä mielessä käy ajatus "kaikkea on, mutta jokin puuttuu". Se ajatus ohitetaan nopeasti ja sitten ajatusta täydennetään lisää materialistisilla asioilla, ehkä jopa perjantai pullolla. Rakkauden huuma on kadonnut ja tilalle on tullut kiintymys ja riippuvuus. Ajatuksiin ei edes uskalleta päästää se ajatus, "että haluisin olla vapaa", mutta koska minulla on sitomassa perhe ja kaikki materialistinen omaisuus mitä voi olla, se ei voi olla mahdollista. Kaiken lisäksi minulla on elätettävänä perhe ja olemme naimisissa. On lainan lyhennyksiä, auton katsastusta, korjaamista, ison pihan nurmikon leikkausta ja kaiken laista muuta remppaa, työ kiireet painavat päälle ja terveyskin alkaa pikkuhiljaa ilmoitella kehon ja elämän rajallisuudesta. Päivät, kuukaudet ja vuodet kiitävät ohitse eikä huomata sitä, että kehon elo maan päällä on todella lyhyt aika. Enää ei muisteta miltä tuntuu katsella lapsen silmin innostuen pienistä asioista hetkessä eläen. "Aikaa ei ole" on tuttu mantra. Enää ei voi mennä iltasella rakkaan kanssa tähtitaivaan alle ja yhteiset hauskanpito hetket hukkuvat omien ongelmien alle. Kaikki henkiset ajatukset ovat vain hippien kotkotuksia, eikä elämällä ole muuta tarkoitusta kuin tilipäivä ja sauna kalja. On olemassa vain hörhöjä uskovaisia tai sitten niitä kunnon kansalaisia, jotka pitävät leijona paitaa päällä, maksavat veronsa tunnollisesti ja muistavat valittaa robottimaisesti säätä ja muita päivän kuumia puheenaiheita.. Seksistäkin on saattanut tulla mekaanista, koska se pitää tehdä lasten nukkumaan menon jälkeen, hiljaa pimeässä peiton alla. Kaikki spontaanius on poissa. Lapsillekin syötetään vain valmispizzaa ja purilaisia, koska ne niin tykkäävät siitä. "Eeässää" ja kahvia vedetään pannu tolkulla kun muuten ei jakseta.
On ehkä unohdettu luominen ja omat rakkaat harrastukset. Maalaaminen, kitaran soitto tai jalkapallo on vaihtunut telkan kattomiseen, eikä niitä jakseta enää harrastella rankan työpäivän jälkeen. Haikaillaan mielessä että kyllä minustakin olisi tullut huippu kiekkoilija jos....Hiljentyminenkin on vain hörhöjen juttuja, pitää olla tehokas!
Parisuhdekin alkaa pikkuhiljaa rakoilla. Naisella käy mielessä omat fantasiat ja mies katselee salaa hoikkia farkkushortsisia naisia kadulla, mutta kummatkin pitävät visusti halunsa ja ajatuksensa piilossa, koska muuten sitä paljastuisi nolosti. Pelätään "rakkaan" tuomiota, pelätään ehkä että raamattu tuomitsee ja lopulta joutuu helvettiin irstaiden ajatuksien takia. Kauhiaa.
Puhumattomuus  ja avoimuus ei ole enää niin yksinkertaista, koska olemme "kasvaneet erillemme". Tässä vaihessa egon peli on jo kovassa vauhdissa... Jos alkaa puhumaan omista mielihaluistaan, niin niistä pahoitetaan mieli, jos jätetään puhumatta, niin energia ja luottamus ei kierrä, vaan mielessä tapahtuu tukahtuminen. Rehellisyys ja avoimuus puuttuu,tilalle on tullut junailu. Sitten ihmetellään jos työkavereiden pikkujouluissa väärä mekko nousee korviin. Syyllisyys ja pelko vievät sata nolla. Ja näistä seuraa ongelmia terveyden kanssa, se hoidetaan tietenkin lääkärin vastaanotolla ja pilleripurkilla.

Okei, tässä oli siis yksi kuvaus siitä mikä on mielestäni rajallista "rakkautta", joka ei mielestäni ole missään tekemisissä todellisen rakkauden kanssa. Rakkaus on mielestäni VAPAUTTA, ja tämä fiktiivinen parisuhde näki vain omaa untansa, jossa rakkauden merkitys oli unohtunut siihen ajatukseen, joka oli syötetty ulkoapäin. Tehdään niinkuin on aina tehty...(vaikka nykyajan naimakaupat eivät ole edes olleet historiamme aikana aina todellisia.)

Tuossakin kertomassani "perus-suhteessa" VOI OLLA rakkautta, jos ymmärretään se, että rakkaus ei ole tekemistä, vaan hyväksymistä ja läsnäoloa. Siihen ei kuulu vaatimukset, eikä toisen muuttaminen omiin toiveisiin. Se on anteeksiantoa itselle ja toiselle sekä sitä, että arvostetaan toisen omia ja oikeaksi tuntemia valintoja. 
Jos toinen noista, mies tai nainen olisi esim. halunnut olla työttömänä, eikä sitä olisi huvittanut lähteä oravanpyörään mukaan, niin olisiko "rakkaus" loppunut? Aika useasssa tapauksessa se olisi loppunut. "Rakkaus" olisi vain kuitattu tylysti sillä, että "meillä ei ollut yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia". Hö!!?? Minun käsityksen mukaan rakkaus on ikuista eikä se voi loppua. Jos haluaa oikeasti rakastaa (tai OPPIA rakastamaan) toista ihmistä, niin hän hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Oli rikas,rakas,köyhä tai varas. Tietenkin arvokkaisiin omiin valintoihin kuuluu myös rakkaudesta pois lähteminen...;-)

Nyt tullaankin siihen mikä minulle edustaa rakkautta, eli se, että on jaettu yhteinen elämän polku, jossa voi toiseen luottaa. Sille toiselle voi olla 100 % rehellinen ilman että tarvitsee pelätä. Kumpikin voi puhua mitä sylki suuhun tuo ja antaa energian virrata vapaasti. Kumpikin SAA tehdä mitä haluaa. Siinä saa kuunnella omaa INTUITIOTAAn vapaasti tuntematta syyllisyyttä tai että tarvitsisi pelätä toisen reaktiota. Jos toisella nousee omat negatiiviset emootiot pintaan(niinkuin yleensä luonnollisesti käy), niin ne hyväksytään ja puhutaan avoimesti pois. Annetaan anteeksi ja ymmärretään se, että se toinen on vain ja ainoastaan MINUN PEILINI, ja että omat ajatukset ovat luonteeltaan katoavaisia, ja että rakkaus ei lopu, koska se vaan laajenee ja lisääntyy. Ymmärretään että se toinen on ihana rakas enkelini ja oppaani polulla rakkauteen. Todellisessa rakkaus suhteessa on liikkumatilaa olla ja siinä voi saada hengittää vapaasti. Uskon omassa elämän tietoisuudessani, että kaikki turhat lupaukset ovat vanhaa pelon energiaa, enkä usko että rakkautta tarvitsee vangita tai hallita. Rakkaus uskoo että kaikki on tässä ja nyt, vapaasti. Rakkaus ei myöskään elä puuteessa, koska rakkaus on täydellinen. Rakkaus ei lopu yhtä äkkiä, koska rakkaus on eheä. Ainoastaan omassa mielessä ajatus rakkaudesta saattaa muuttua, eikä sekään vastaa toisen ajatusta rakkaudesta. Jos rakkaus katoaa mystisesti, niin sitä ei koskaan ollutkaan. Silloin vain kuvitellaan että rakkautta ei enää ole. Tämänkin haluan vielä sanoa että parisuhteissakin voi PETTYÄ AINOASTAAN OMIIN ODOTUKSIINSA.

On totta että polku rakkauteen tarvitsee vaikeita suhteita jotta oppisi. On opittava luopumaan ja on opittava päästämään irti. On opittava olemaan yksin ja tuntea se rakkaus silloinkin sydämessään. On pakko oppia ymmärtämään, että rakkaus ei ole materiaalista, vaan ainoastaan henkistä hyvää oloa. Se polku on opittava kantapään kautta.  Rakkaus ei vaadi mitään,se vain ON.

Kaikesta huolimatta haluan vielä rakastua ja huumaantua siitä tunteesta, haluan rakastella rakkaani kanssa ja nähdä tässä ihmisessä koko universumi. Haluan oppia itsestäni lisää ja haluan oppia rakastamaan toista vilpittömästi. Tahdon oppia antamaan anteeksi vieläkin paremmin. Haluan oppia hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on, vieläkin paremmin. Haluan oppia antamaan anteeksi omille rstiriitaisille ajatuksilleni. Haluan olla itselleni armollinen. Ottaa rennosti ja nähdä rakkaus muuallakin kuin siinä "oikeassa".

Vielä lopuksi minulla on pari sanaa sinulle rakkaani. 
Se että kumpikin haluaisi meistä oppia rakastamaan. Olisi halu kulkea absoluuttiseen rakkauteen, koska tiedostamme sen että olemme egoja kehossa ja siksi rajallisia. Tiedämme sen, että vain hengessä voi todellisesti yhdistyä, koska kehossa olemme erilliset. Voimme siis olla vain matkakumppaneita. Matkalla ikuisuuteen. 
Muistuttakaa tähdet taivaalla ja sinun kauniit silmäsi siitä täydellisyydestä. Rakastan sinua enkelini jo nyt, ja tiedän että ilmestyt vielä elämääni fyysisesti. Siihen asti näen sinut kaikessa muussa mitä äitimaa meille kantaa ja antaa. 
Menneisyydelle annan myös kaiken rakkauteni ja kiitollisuuteni. En ole ollut helppo kenellekään, olen kompastellut polullani ja ollut pihalla kuin lumiukko, mutta minulla on nyt ymmärrys ja se on teidän ansiotanne,kiitos. <3



T: Jakeflame


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti