Kun en ollut vielä erkaantunut äidistäni,olin erkaantunut isästäni ja kun sitten erkaannuin äidistäni, erkaannuin erkaantumisen maailmaan.... siis tervetuloa erkaantumaan!!
Erkaannuin lapsena leluistani sekä myös ystävistäni. Erkaannuin hoitopaikasta ja leikkikoulusta. Erkaannuin leluista, vuosista ja tunteista. Erkaannuin kodeista, asuinpaikoista ja vaatteista. Erkaannun vanhasta minästä ja jokaisesta ajatuksesta, jokainen hetki.
Katselin kuinka vuodenajat erkaantuvat toisistaan, katselin kuinka lehdet erkaantuivat puistaan, vesipisarat järvistä ja meristä. Pilvet auringon ja taivaan edestä, se sama jatkuu tälläkin hetkellä. Päivät erkaantuvat kuukaudesta ja kuukaudet vuodesta, sekunnit minuuteista. Nuoruus erkaantui lapsuudesta ja nuoruus muuttui aikuisuuteen. Erkaannuin perheestäni ja kavereistani ja onnen tunteet vaihtuivat pettymyksiin,vuoronperään. Jopa rakkaus sai erkaantua vihaan ja katkeruuteen. Luottamuksen tilalle sai astua epäilys.
Jokainen askel symbolisoi erkaantumista vanhasta ja kilometrit tuhoavat menneisyyden. Kilometritkin siis erkaantuvat toisistaan. Erkaannun jokainen hetki myös kaikesta syömisestä ja kun kuuma kesäpäivä on erkaantunut viileästä päivästä, hikikarpalot erkaantuvat ihollani haihtuen tyhjyyteen.
Koko luonto näyttää olevan erkaantuneena toisistaan. Maat ja mantereet näyttävät olevan erkaantuneet toisistaan. Niin myös kivet, pensaat, puut ja kaikki muut. Planeetat ja tähdet ovat erkaantuneet toisistaan, niin myös ideat ja ideologiat erkaantuvat toisistaan. Näin on myös rauha erkaantunut sotaan ja niiden tarinat toisistaan. Uskonnot erkaantuvat toisistaan ja sen mukana ihmiset ja ikuinen rakkaus. Helvetti saa erkaantua taivaasta ja näin myös hyvät erotetaan pahoista. Toisten paikka on tulimeri ja toiset saavat erkaantua ikuiseen iloon palmujen alle. Näin ajatus erkaantumisesta saa siis jatkua...
Perheet ja sukulaiset erkaantuvat toisistaan yhdellä ajatuksella ja niin myös parisuhteissa ollaan monesti kokonaisten maailmojen päässä toisistaan. Rikkaat erotetaan köyhistä ja vallanhaluiset nöyristä. Jopa taiteet erkaantuvat hyvästä ja huonosta taiteesta.
Jokainen aamu kun herään, erkaannun yöunesta ja jokaisen loman loputtua erkaannun takaisin "arkeen".
Jopa hiukset ovat erkaantuneet toisistaan, solut, bakteerit, hajut ja maut ovat erkaantuneet toisistaan. Kädet, jalat, silmät ja korvat ovat erkaantuneet toisistaan. Näin ihmiskehossa kaikki muistuttavat erkaantumisesta. Kehot erotetaan nimillä, syntymäajalla ja tulevaisuudessa ehkä mikrosirulla. Kaikki jatkaa jakautumistaan aina siitä lähtien kun siittiö ja munasolu oli/on jakautunut.
Ihmisellä on jatkuva tarve luokitella asioita hyvään ja pahaan, koska sillä on pakonomainen tarve jakautua. Ihmisen on pakko pirstaloida ajatuksellaan jokainen asia ikuisuudelta tuntuvan ajan. Jopa Jumalat on jaettu tuhansiin osiin ja vieläpä oikeisiin ja vääriin. Ihmismieli saattaa pirstaloida itsensä miljardiin osiin, sitä muuten kutsutaan mielisairaudeksi.
Kaiken huipuksi ikuisuus on jaettu ajaksi, ikuinen nyt-hetki menneisyyteen ja tulevaisuuteen, vaikkakin niitä ei missään näy. Rakkaus jaetaan vain tiettyjen ihmisten omaisuudeksi ja loput saavat jäädä ilman. Kaikessa siis piilee erkaantumisen ajatus, jos ja kun mietiskelet sitä syvällisesti. Ei ole ihme että ihminen on aina kokenut yksinäisyyttä ja surua,vaikka ulkoiset asiat näyttäisi olevan hallittuja ja kunnossa. Ilo koetaan hetken,kunnes se muuttuu takaisin suruksi. Hyökkäämme helposti toisiamme vastaan henkisesti ja jopa fyysisesti, koska meitä pelottaa kaiken epävarmuus. Taistelemme olostamme ja olemme valmiita tuomitsemaan pienistäkin asioista. Henkiin jäämisen taistelu vallitsee kaikkialla ja jatkuvasti. Jopa puunjuuret taistelevat vedestä ja hiiret muuttavat syksyllä taloihin asumaan,tosin ihmisen pelko tappaa nekin pikku hiirulaiset. Kuitenkin lopulta kuolema korjaa kehomme takaisin maahan, vaikka kuinka tosiasiat kiellettäisiin.
Elämäksi kutsuttu aika on vain pienen pieni ajatus erkaantumisesta ikuisuudessa ja ikuisuudesta. MUTTA, ikuinen rakkaus ei ole koskaan jättänyt meitä, koska olemme se itse, olemme se yhdessä. Erikseen olemme vain pelokkaita ja epävarmoja , itseämme tuhoavia kuolevaisia. Sen on jo nähty. Pelkkä ajatus erkaantumisesta ei vie meitä pois ykseydestä eikä se vie meiltä pois totuutta. Vaikka näen tämän kaiken -opitun- maailman kehoni rajallisilla silmillä ja vaikka olen tehnyt kaikesta näkemästäni esteen ja epäjumalan, ja vaikka kuinka yritän vierittää pelkoni ja syyllisyyteni sinulle, jonka luulen erkaantuneen minusta sinuun, niin voin silti antaa elämälle anteeksi ja päästää siitä irti,vapautua taakasta. Minun ei tarvitse irrottaa erillisyyttä täydellisyydestä eikä minun tarvitse uskoa kaikkea mitä minulle vakuutetaan. Minun ei tarvitse jakaa syntiä jumalasta eikä krapulaa humalasta. Ihanat ja kauniit tekopirteät rakkausrunotkin jakautuvat pois tästä hetkestä kirjaimiksi ja sanoiksi. Tulkinta ei ole sama juttu kuin OLEMINEN. Kirjaimet ja sanatkin erkaantuvat toisistaan aina siihen asti, kunnes niiden on aika kadota tyhjyyteen, olemisen ikuiseen tilaan. Nyt hetkeen.
Tämäkin blogaus on jakautuminen vallalla olevaan uskomukseen elämästä, joten sinulla on oikeus jakaa tämäkin viisaudesta hulluuteen tai sitten toisinpäin, ihan miten haluat asiat valita nähdä.
Pohjimmiltaan on vain 2 tunnetta; pelko ja rakkaus ja niistäkin vain toinen on todellista, jopa niin todellista, että se on tunteidenkin ulottumattomissa. Ajattelen minä siitäkin sitten mitä tahdon, niin rakkaus on ja pysyy, jakamattomana, erkaantumattomana ja ikuisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti