perjantai 10. elokuuta 2012

Huhuu! Onx tääl ketään?(musiikki historiaa jne.)


Huhuu!!Nii olix tääl kettää?!?. Ei olisi pöllömpi juttu esitellä ja selitellä tähän väliin mun rakasta harrastusta eli mjuussaa...;-)
Musiikin, pop ja rock kulttuurin suuri diggari olen ollut vuodesta 1982 tai 83. Ensimmäinen musiikillinen muisto oli TACO n "puttin` on the ritz!", jonka melodia kiehtoi pikkupoikaa kovasti, se tuntui huumaavalta....seuraava muistikuva on se, että kerään ojasta c-kasettia, jonka nauha on noin sadan metrin pituinen...kerään sitä pitkin padasjoen ojaa ja rullaan sen ja menen kotiin kuuntelemaan..siellä oli paljon sen aikaista hittiä mm. kim wildeä ja ramonesia(joku harvinainen radio live;-). Kuulosti mukavalta. Kaatopaikalta piti käydä keräämässä kaikki c-kasetit, ja niitä oli mukava uteliaisuuttaan kuunnella..siinä sivussa tietysti sarjikset oli keräilyn alla. Sitten jossain vaiheessa isäpuoli kantoi kotiin kierrätyskeskuksesta kasan vinyylilevyjä..seassa oli mm. levy, jossa oli pelottavan kiehtova kansi...tämä lp kantoi nimeä "piece of mind" ja esittäjä oli tietysti iron maiden. Se oli menoa se. Jo pelkän kansikuvan takia.
Niin ja hieman sitä ennen oli tietysti kake singers, joka löytyi äiskän kasettihyllystä,sitä veivasin JOKA päivä, kunnes se kului loppuun;-)
Mutta joo, seuraavaksi piti tietysti saada soitin, millä tuota maidenin klassikkoa kuunnella ja löytyikin semmoinen pienen vanhan irtohellan näköinen soitin, jossa ei ollu kaijuttimia...;-) Mutta musiikki oli taivaallisen kovaa ja rummutus oli hurjaa, kun laittoi korvan kiinni neulaan...;-) No jossakin vaiheessa kotiini ilmestyi hienot sen ajan stereot ja sen jälkeen tuli kiss, w.a.s.p, popeda,yö ja dingo sekä muut sen ajan jutut, mutta iron maiden oli kaiken ylä puolella noin 10 vuotta(ja taitaa olla muutes vieläkin;-). Seurasin radiosta ja tv:stä kaikki mahdolliset musiikkiohjelmat ja luin tietysti ahkerasti suosikkia ja muita musiikki lehtiä. Musiikki oli kaikesta tärkein.Tiesin heavy-rockista lähes kaiken. Se oli ystäväni ja elämän tarkoitukseni. Heavy rockista tuli polkuni. Loppu onkin sitten historiaa, ja sen jälkeen olen kahlannut lähes kaikki musiikki genret läpi ja ostellut tuhansia äänilevyjä ja pivin pimein muuta bändikrääsää. Olen käynyt sadoilla keikoilla ja opetellu myöhemmällä iällä itse myös soittamaan(ilman sen suurempaa tukea tai opetusta).

Noista musiikki ja levyjorinoista saisi vaikka tuhat sivuisen kirjan aikaiseksi, mutta siirryn suosiolla suoraan 90 luvun loppupuolelle, kun päätin että nyt on aika tehdä elämässä myös jotain mikä oikeasti kiinnostaa, joten suunnistimme kaverin kanssa metsään veistämään oksista rumpukapuloita...soundtrackina soi psychobilly ja punk musiikki, tyyliin rancid. Rumpuna toimi tyyny. Omia rumpuja en päässyt soittamaan, mutta pääsimme kaupungin omiin bänditiloihin jammailemaan. Into oli vanhempanakin rokuna kova, eikä sitä paitsi koskaan ole mikään liian myöhäistä. Vuonna 2002 istuin jo studiossa äänittämässä levyä tuottajan kanssa, joka oli tehnyt yhteistyötä mm. horsepowerin ja yön kanssa. Levyn julkaisi ja kustansi saksalainen crazy love records. Levyn tekoon oli varattu aika paljon rahaa(ainakin se tuntui siltä;-). Keikoilla käytiin pari kertaa lahden torvessa, kuopiossa ja tampereella club sin bileissä, jossa pääesiintyjänä toimi psychobillyn kovin nimi (mielestäni) eli mad sin. Paikanpäällä hengaili niin rumban päätoimittaja kuin edellä mainitun bändin tyyppejä. Meno oli rock ja Jakeflame eli pienoista unelmaansa. Niin siis bändini nimi oli thee apple thieves:
Noi videot olen väsännyt ihan tässä lähiaikoina. Tässä sitten jotain lehtijuttuja:

Sitten jossain vaiheessa bändi sai jatkaa ilman minua. Tämän jälkeen ostin ekat kunnon rummut ja aloin oikeesti jopa treenaamaan,yksin. Soittaminen on henkireikä. Musiikkia diggailin ihan raivona ja ostelin levyjä..tietysti..;-)

Kunnes löysin muusikoiden netistä orimattilalaisen aloittelevan bändin, jonka aitous ja asenne kiehtoi kovasti. Niiden aito power metal henki veti minua puoleeni, vaikka en tasollisesti ollutkaan mikään kova power metal rumpali. Intuitioni oli oikeassa, koska bändi nimeltä timeless fields on ollut minulle yksi elämäni hienoimpia asioita. Olen saanut samalla itselleni heistä hyvät kaverit ja paljon leppoisaa seuraa:-). Meidän kemia on ihan uskomaton, eikä siinä ole koskaan tarvinnut riidellä, olla erimieltä tai muuten vaan puristaa. Kaikki menee omalla painollaan ja jokainen tuo bändiin just sen mitä tarvitsee, kukaan ei vaadi keneltäkään mitään..Treenit ovat rentoja,biisit ovat hyviä ja melodisia hard rock/metal kappaleita, joten soppii minuille oikein hyvin...;-)
Tässä maistiaisia "treeneistä"..;-)

Timeless fields jäbien mukana tuli myös usko ja kannustus opetella kitaran soittoa ja jopa tehdä omia biisejä...näin aloitin myös sen...

...improvisaatiota ja hauskanpitoa unohtamatta....;-)
...pääosin kun mie alan luomaan äänitaidetta, niin se tulee nopesti,tunteella ja suurinosin intuitiolla. Yritän jättää liiallisen kontrollin pois ja heittäytyä virtaan. En mieti että mitä genreä sitä nyt tekis... Toki sitä on monesti täysin imetty ja puhki, kun on antanut kaikkensa biisiin, mutta siitä tulee se mikä tulee. Biisin tekeminen on minulle samalla tietynlaista henkistä kasvua. Oman oodotusten, pelkojen ja EGON seuraamista. Soittaminen ja varsinkin äänittäminen on itsessään jo 100 % hetkessä eloa, koska siinä on pakko olla läsnä. Mun pieni mutta intessiivinen muusikon urani on ollut opettavaa. Odotuksia, kuvitelmia,jopa uhrauksia(hö;-), näyttämisen haluja, treenejä, jne. Loppupelissä annan kuitenkin kaiken mennä vain mahdollisimman helpolla virran mukana. 
Mulla ei ole muuten vielä koskaan katkennut edes kitaran kieli, enkä ole virittänyt koskaan kitaraa korvakuulolla. Mie olen aina tehnyt kaiken vähän erilailla kuin muut...;-) Oman tien kulkija, mikä oman tien kulkija...;-)

Eipä muuta kuin moikKISS & LET`s ROCK!!!!!




..Ja hauskaa päivää kaikille! Tässä siis oli yhteenveto mun musiikillisestä historiasta. Paljon unohtui kertomatta, mutta ei sen väliä, koska ei ole muutakuin tämä hetki,carpe diem.

T:Jakeflame




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti