Tässä lävähtää taas sateenkaarien, enkelien ja pumpulien sekaan ripaus totuutta jousimiehen tyylillä ja taidolla.
Kun puhutaan henkisyydestä ja siitä mitä pitäisi olla, mitä pitäisi saavuttaa, tai siitä mitä pitäisi oivaltaa saavuttaakseen ykseyden tilan, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin palata takaisin alkuun.
Jos normaalisti henkisyyden karkkikaupassa pitää syödä luomua, halata jokaista vastaantulijaa, puita, joogata itsensä henkihieveriin, jutella buddhan kanssa, julistaa rakkautta tai jahdata kummituksia suojaukset päällä, niin minä sanon että ei tarvitse. Kaikki tuo on vain mielessäsi. Ei tarvitse liidellä astraalitasoilta toiselle eikä tarvitse osata ennustaa kahvikupista. Ennustuspalloa et tarvitse, eikä shakroja tarvitse osata ulkoa. Tähtikarttaa ei tarvitse osata ulkoa. Henkisille messuille ei tarvitse mennä, eikä housujen tarvitse olla hampusta tehtyjä eikä lötköjä. Totuutta ei tarvitse osata opetella ulkoa, eikä mielen tarvitse aina olla positiivinen. Positiivisuuden kulisseja ei tarvitse pitää pystyssä eikä Jumalaa tarvitse palvoa.
No mitä ihmettä sitten "tarvii" tehdä? No ei yhtään mitään. Mutta jos haluat välttämättä vapauttaa alitajuntasi menneisyydestä, ohjelmista, niin ainut asia joka kannattaa tehdä, on koko paskan purkaminen. Paluu lippu takaisin nollapisteeseen, alkulähteeseen. Omaan todellisuuteemme, jota me jokainen olemme siellä ja täällä. Tähän tulokseen tullaan vasta sitten, kun on tarpeeksi monta elämää käyty läpi ja tarpeeksi monta dualismin paska näytelmää kärsitty. Kun ei rikkaus, köyhyys, sodat, suosio, tavarat, ihmiset, jengit, seksi, omaisuus, riippuvuudet, pelot ja hetken onnellisuus tuonutkaan lopullista kliimaksia, nirvanaa. Kun viimeisimpänä yrityksenä tavoittaa Jumala jonkin henkisyyden polun tuloksena epäonnistui, jää lopulta enää vain koko paskan kyseenalaistaminen.
Rajua. Ei paljon kiinnosta, kun se ei olekaan maailman tarjoamaa ihanuutta. Ei hitossa kiinnosta kun en saa siitä mielihyvää, hetken nautintoa! En hitossa lähde tuohon, sillä olenhan tehnyt koko maailman rakentaakseni uuden paremman elämän! Olen keksinyt kaikki maailman uskomukset, uskonnot ja henkiset polut! Olen ahkera duunari joka saa palkintoja ja palkkaa elämältä!
Noin ego vastaa. Tai no ei egoakaan ole olemassa, se on vain silkkaa dataa(menneisyys). Kun sen datan purkaa pois, jäljelle jää rauha.
Tämä ajan lineaarinen maailma kulkee eteenpäin kaikilla mahdollisilla tasoilla: esim. yhteiskunta kelloineen tai jopa henkinen kasvaminen. Tässä minun edottamassani polussa ei edetä eteenpäin, vaan nyt mennäänkin takaisinpäin-mielessä. Ei maailmassa, vaan omassa mielessä. Miten se sitten tapahtuu? "Antamalla anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Antamalla anteeksi itselle koska loin koko tarinan! "Heitäkään" ei ole kun katson tätä luomusta laajemmasta näkökulmasta. Ego eli DATA katsoo ja näkee vain oman luomuksensa ytimestä ja uskomuksesta käsin, eli ego ei ikinä ymmärrä, että maailma on vain uni jota ei koskaan edes ollut. Tämän näkee vasta "tasolla" jossa et ole egoon samaistunut. Kun olet ylösnoussut, (enkä nyt puhu sängystä nousemisesta). Kun olet herännyt, (enkä puhu nyt aamulla heräämisestä). Puhun siitä, että heräät muistamaan kuka todella olet.
Dualismin uni on maailma jossa on aika ja tila. Täällä kaiken pitää olla edes jotenkin balanssissa jotta selviää edes jotenkin helpolla. Todellisessa Rakkaudessa vain ollaan, eikä siellä saavuteta enää yhtikäs mitään.
Yleensä ihmiset tarvitsevat paljon paskaa herätäkseen. Kun on tarpeeksi monta ihmiselämää takana, kun alkaa hahmottamaan sitä että meissä jokaisessa on kaikki puolet, alkaa heräämisen prosessi. Jos vielä näet itsesi erillisenä hahmona joka vertailee ja syyttelee ympäristöään, puolustelee ja hyökkää olet tod. näk unessa. Jos missiosi on sanoa, että on vain tämä yksi erillinen elämä jossa taistelen kuolemaa vastaan mahdollisimman pitkään, et todennäköisesti ole vielä herännyt. Mutta jos -näet- ja tiedostat että jaamme saman pallon ja näemme samaa unta, saatat olla totuuden muistanut.
Muistaneen tai heränneen elämä on samanlaista kuin muidenkin ihmisten. Ainut vain, että heränneen elämä voi muuttua paskemmaksi. Miksi näin? Koska kaikki uskomukset murenevat, palavat kuin noidat roviolla. Mitään ei jää. Kun alkaa antamaan anteeksi, kun alkaa nostamaan alitajunnasta rohkeasti kaikkea sitä paskaa pintaan, se ei välttämättä ole kaunista. Toki se nousee kuitenkin, mutta nyt osaa suhtautua siihen "rakentavasti". Nyt siitä tulee hyvä juttu.
Puhun ja teen mitä sattuu...
Oletko joskus sanonut toiselle jotain sellaista mitä et olisi HALUNNUT ikimaailmassa sanoa? Ne sanat vain tulivat jostain (Apua! syyllisyys jne.). Tai jos pysähdyt meditaatioon tai muuten vain relaat, alkaa mieleen nousta kaikenlaista paskaa ja surua, ehkä rauhattomuutta? Oletko ajatellut, että kun seuraavan kerran kohtaan läheiseni, kohtelen häntä täydellisesti, mutta heti kun hän on avannut suunsa eikä se palvelekaan omia odotuksiani, minua alkaa ärsyttämään? Oletko joskus riidellyt rakkaasi kanssa, vaikka tiedät kaikki hienot henkiset opetukset ulkoa? Entä oletko murheen murtama vaikka palvelet ympäristöäsi rakkaudella? Entä oletko joskus väsynyt, vaikka elät ohjekirjan mukaan ja syöt vain terveellisesti?
Oletko joskus lähtenyt ostamaan kaupasta uuden t-paidan, mutta oletkin tullut uudet farkut mukana takaisin kotiin? Oletko kenties tehnyt unelmien kartan ja jäänyt odottamaan täydellisen prinssin tai prinsessan tulemista elämään, mutta mitään ei ole tapahtunut? Ehkäpä olet tehnyt toiveen maailmankaikkeudelle, mutta elämään ilmestyikin tuiki tavallinen ihminen virheineen ja epäkohtineen?
Ehkä yritit säästää rahaa, mutta tuhlasitkin kaiken jo alta aikayksikön? Yritit ehkä laihduttaa mutta aloitkin tunnesyömään suklaata ja leipää? Ehkä julistat rakkauden ilosanomaa, mutta sanoissasi tuomitset työkaverisi, poliitikot tai toiset henkiset oppisuunnat? Ehkä kotona meditoit rauhaa ja rakkautta, mutta ensimmäisissä liikennevaloissa on jokin törppötaneli, joka ei liiku kun pitäisi liikkua?
Ehkä sanot olevasi suvakki, mutta et hyväksy isänmaallisia? Ehkäpä olet avarakatseinen, mutta et tykkää naapurin jaskan alkoholin käytöstä ja olet valmis tuomitsemaan hänet?
Ehkäpä odotat sen oikean rakkauden ilmestymistä elämään, mutta ensimmäisen riidan päätteeksi tekisi mieli paeta paikalta ja etsiä uusi rakkaus? Kenties olet unelmoinut unelma ammatista, mutta herätykset aamu kuudelta ei nappaa, eikä työkaveritkaan oikein iske?
Jos vastasit kyllä yhteenkin kysymykseen kyllä, huomaat että meitä vie OHJELMAT eikä ikuinen rauha. Itse ainakin vastaan moneenkin kohtaan kyllä. Vaatii paljon itsensä tutkiskelua jotta voi nähdä OMAT uskomuksensa ja omat OHJELMANSA. Olemme kuin robotteja jotka on ohjelmoitu. Entiset elämät, "sukudata", geenit, USKOMUKSET, yhteiskunta, vanhemmat, koulut, auktoriteetit jotka kertovat totuuksia. Sitä kaikkea me kuvittelemme olevamme. Muodostamme oman uskomusjärjestelmän joka ei ainoastaan pyöri tietoisen mielen värinöissä, vaan ALITAJUISELLA tasolla!
Kun kohtaat PEILISI; läheiset ihmiset, sukulaisesi, vanhemmat, romanttiset suhteesi, lapsesi, työkaverisi, kohtaat myös omat uskomuksesi. Sen takia, mitä läheisempi ihminen sitä kivuliaampaa se yleensä on. Sisältä voi nousta itkua, surua ja pelkoja. Ehkä epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Ehkäpä mustasukkaisuutta tai etäisyyttä. Itse olen huomannut, että erilaisia kehon kipujakin voi nousta tietoisuuteen. Väsymystä ja pelkoa. Saattanee olla että karttelemme läheisyyttä ja Rakkautta kuin ruttoa jottei totuus paljastuisi (omat uskomuksemme, odotuksemme, epätäydellisyytemme, pelkomme ja lopuksi Ikuinen Rakkaus).
Nyt varmaan new age tyypit sanovat kuorossa, ei sen noin tarvitse olla koska elämä on vain ihanaa ja kivaa, mutta minä sanon että tarvitsee ja se on 100 % hyvä asia että rapa lentää ja banjot soi! Kaiken paskan nouseminen "valoon" on rehellisyyden merkki. Halu NÄHDÄ ja katsoa mitä siellä rakkauden edessä vielä on! Sielun pimeä yö. Se on luottamista RAKKAUTEEN. Se kaikki tapahtuu kuitenkin, vaikka kuinka pitäis kulisseja yllä. On hyvä muistaa, että tämä kaikki tapahtuu Rakkaudessa ja Viattomuudessa. Tarvitaan vain armoa itseä kohtaan. Tarvitaan henkistä näkökykyä nähdä että meissä jokaisessa on alitajuisesti Hitler ja Äiti Amma, mutta kaiken sen takana on ykseys ja viattomuus. Sitä kohti tässä mennään tukka putkella. Paluu takaisin nollapisteeseen. Ikuiseen Rakkauteen.
Ei maailmassa mutta mielessä. Voit sanoa mielessäsi että "kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu" ja putsaus alkaa.
Voit ottaa vaikka ho`oponopono tyylin ja ajatella (mielen kaaoksesi keskellä): "Olen pahoillani, anna minulle anteeksi, minä rakastan sinua, kiitos". Pääasia on, että vanhat uskomuksesi alkavat nousta päivänvaloon jotta todellisuutemme voisi levätä mielissämme. Kun puhdistat oman mielesi , puhdistat samalla kollektiivisen "esteen" Rakkauden tiedostamisen tieltä. Saattaa olla että hommia riittää, mutta sitähän tämä elämä joka tapauksessa on. Omien uskomusten kohtaamista joka ikinen päivä.
Oman kokemukseni ja uskomukseni mukaan ei riitä, että ajattelen "olen kotona ja kaikki on hyvin". On vain kohdattava KAIKKI SE MIKÄ TULEE VASTAAN. SE on kaiken henkisyyden ydin. Anna sille kaikelle anteeksi, sillä täältä kun katsoo, se mikään EI OLE TOTTA totuudessa. Putsaa, putsaa ja putsaa. Putsaa vielä lisää. Putsaa vielä vähän enemmän. Kohtaa demonisi, mutta anna Rakkauden putsata ne sinussa ja minussa kunnes olemme yhtä Rakkaudessa.
T:Jake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti