Henkisyydestä on haastavaa puhua ihmisten (tarinoiden) kanssa, koska oman ymmärrykseni pohjalta kyse on kahdesta tasosta. Jumalan/Rakkauden/Täydellisen/Ikuisen "maailma" ja sitten on tämä surullisen kuuluisa pelon, ajan, rajallisen, syntymän ja kuoleman maailma, jossa kuvittelemme elävämme erilleen Jumalasta ja ikuisesta.
Varovaisesti arvioituna lähes jokainen yrittää henkistää tämän jälkimmäisen rajallisen ajan maailman ja tämä aiheuttaa keskusteluissa toisinaan sekasotkua. Nyt tässä ja nyt yritän selvittää asian omalla kohdallani miten asian näen.
Tämä maailma:
Aika, syntymä, kuolema, rajallinen keho, sairaudet, mielihyvä, kehittyminen, erillisyys, yksinäisyys, tarkoituksettomuus, sodat, mielipiteet, tieto, menneisyys, tulevaisuus, unet, kuvitelmat, etsiminen, kaikki egon uskomukset ja ihmisen itsensä rakentama yhteiskunta, poliittinen rakenne, kilpailu, eriarvoisuus, uskonnot, erilaiset henkisyyden muodot, kärsimyskeho= mielipaha, loukkaantuminen, köyhyys, evoluutio, kello, kalenteri, autot, tavarat, tila, kokemukset, olemassaolon tarve, muistot, onnellisuuden etsiminen. ..jne.
Sitten on dualismin kolikon toinen puoli jossa voi olla iloa, vapauden tunnetta, hyvää ruokaa, nautintoa, seksiä, ihastumisia, terveyttä, ihania mieltymyksiä, henkisiä kokemuksia, tätä hetkeä ja positiivisuutta...kaikkea tätä ja kaikkea sitä mitä tämä maailma näyttää edustavan.
Sitten on...
Jumalan maailma, meidän todellisuutemme:
Ajattomuus, päättymättömyys, laajeneminen, ikuinen, viattomuus ja täydellisyys. Meidän alkulähteemme ENNEN ajan maailman syntyä ja ajan maailman evoluutiota. Ennen alkuräjähdystä tai Jumalan luomaa maailmaa.
Ikuisen Rakkauden maailma jossa ei katsota fyysisillä, rajallisilla silmillä eikä siellä tehdä käsin mitään. Tässä maailmassa ei ole syntymää eikä myöskään siellä vietetä monttubileitä. Alkoholille tai hyvälle ruualle ei ole enää tarvetta, koska se kuuluu vain ajan maailmaan jotta ego saisi itselleen jatkuvuutta ja mielihyvää. Seksiäkään ei tarvita samaisesta syystä. Kehon maailman rajallisuus ei ymmärrä mitä tarkoittaa ikuinen ja täydellinen viattomuus, eikä se oikeasti halua sitä muistaakkaan. Ego haluaa löytää maailmasta totuuden, unohtaakseen että totuus on ikuinen. Maailma ei sitä ole. Lopulliseen oivallukseen loppuu "karman" kierre ja entiset elämät. Ikuisen loppuu tarinat ja entiset elämät.
Täällä ajan maailmassa alitajunta on täynnä pelkoa ja syyllisyyttä joka on nähtävissä kaikessa. Kaikessa on havaittavissa jakautuminen, soluista puihin asti. Sormet, kädet, jalat ja ajatukset on jakautuneet. Ihmiset, valtiot ja uskomukset ovat jakautuneet. Kaikessa näkyy pirstaleisuus ja ristiriita. Täällä kamppaillaan kuolemaa vastaan sillä että rakennetaan kehot, talot ja valtiot. Seinät kuvastavat suojaa uhkaa vastaan ja ovissa lukot varkaita vastaan. Lääkärit ja apteekit eivät kuulu Jumalan täydelliseen maailmaan. Sodat eivät kuulu Jumalan maailmaan. Sairaudet ja rajallisuus ei kuuluisi kuin epätäydelliselle egon luomalle Jumalalle. Täällä tarvitsemme kivoja asioita viihtyäksemme erilaisten asioiden parissa.
Jumalan ja rajattomuuden maailmassa ei tarvitse viihdyttää kehoa, koska siellä on aina kaikki täydellistä.
No nyt tulen siihen, että miksi minun on vaikea sanoa, että esim. metsä on Jumalallinen paikka. Siellä voi olla maa-ampiaisia, käärmeitä, punkkeja, hyttysiä tai suonsilmäke. Karhu tai susi voi tulla vastaan tai sitten luonnonvoimat vievät satanolla. Salama voi iskeä päähäni, enkä näe sitä mitenkään Jumalan jumalliseksi iskuksi tai Rakkauden osoitukseksi. Maailmassa maailman jutut ja Taivaassa ihan jotain muuta. Miksi muuten Jeesus olisi sanonut että taivasten valtakunta on meissä sisällämme. Ei hän käskenyt meitä mennä pelastamaan maailmaa tai etsimään Jumalaa metsästä. Ei hän perustanut uskontoa eikä halunnut papiksi. Hän löysi Jumalan muiston meistä Itsestämme.
Totuuden oivaltamiseen ei mielestäni riitä positiivinen ajattelu tai ympäröivän maailman henkistäminen. Siihen ei riitä egon valaistuminen tai henkisyydestä tietäminen. Henkistä ihmistä esittäminen ei vie hommaa yhtään eteenpäin todellisen oivalluksen kannalta. Se vaatii radikaalia rehellisyyttä NÄHDÄ ja kyseenalaistaa jokainen uskomus, myös tämä.
Henkisiä ihmisiä monia tavanneena voin sanoa, että siellä se epävarmuus ja etsiminen maailmasta vasta näyttäytyy. Tietäminen ja epävarmuus olemassa olevaa maailmaa kohtaan. Sanotaan ettei ole yhtä ainoaa totuutta. Miksi? No koska todellakaan maailmasta sitä et voi löytää. Kuitenkin on 1 ainut totuus ja se on meille jokaiselle sama. Erilliselle mielelle on vain erillisiä totuuksia. Se on "totta" täällä ajan maailmassa. Sanon useasti "En tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän jotakin siitä mitä se ei ainakaan ole". Kyse on "muistamisesta".
Henkinen oravanpyörä:
Hän huomaa, että ei ole onnellinen tavallisessa oravanpyörässä ja yrittää henkisellä materialismilla tehdä elämästään onnellisempaa. Se on okei, koska kyseessä ovain mieltymys mieltymyksien joukossa. On sama totuuden kannalta meneekö baariin vai kirkkoon. Kyse on aina vain nautinnosta. Jumalaa ei sellainen pikkuseikka kiinnosta. Itselleen antaa merkityksiä täällä ajan maailmassa. Totuuden voi muistaa tai oivaltaa niin metsässä, kirkossa kuin baarissakin...tai ihan vain omassa sängyssä loikoillen. Se kulkee mukana kaikessa. Ajan maailma on silmänräpäys unta ikuisuuden keskellä.
Olen egossa mutta...:
Tämän takia en näe erillisyyden maailmaa ja taivasten maailmaa samana, vaan ne ovat täysin vastakkaiset asiat. Täällä ajan maailmassa kulkee ego nimeltä Jake ja Jakella on Jaken jutut ja uskomukset. Jake samalla muistaa oman todellisuutensa ja täten hänen on helpompaa hengittää ajan maailmassa. Jake muistaa että Jakella ei ole mitään hätää, koska ajan maailman jutuista ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai stressiä. Jaken ei tarvitse miellyttää ketään eikä varsinkaan Jumalaa. Jaken ei tarvitse tehdä hyviä töitä kelpaakseen toiselle ihmiselle tai Jumalalle. Jumala haluaisi vain että muistan Hänen viattomuutensa, ja sitä haluan itsekin koska Jake ymmärtää, että vain siten voi lopettaa muiden syyttelemisen. Täydellinen vastuunotto omasta "näytelmästä" (elämästä).
Jake näkee muut ihmiset viattomana eikä yritä henkistää raiskauksia, itsemurhia, joukkosurmia tai jotakin toista pahempaa tai parempaa ihmistä. Egon maailmaan kuuluu parempi ja huonompi sekä synti ja väärinteko. Jumalan maailmaan kuuluu JOKAISEN TÄYDELLINEN viattomuus.
Jake saa olla Jake. Jake saa olla ego koska Jake on ego. Nyt Jake vain muistaa oman todellisuutensa ja katsoo egon ohi viattomuuteen. Jake saa rokata ja Jake saa kokata. Jake ei yritä enää olla henkinen. Jaken ei tarvitse enää olla henkinen, sillä hän todellakin muistaa että vaikka Jake tekisi mitä, Jake kelpaa Jumalalle koska kaikki muu on vain menneisyyteen perustuvaa tarinaa. Jaken ei tarvitse pitää henkistä identiteettiä yllä eikä tarvitse olla KEHOSSA TÄYDELLINEN. Jaken ei tarvitse henkistää EGOA eikä ympäröivää maailmaa. Jaken ei tarvitse mennä vuorille meditoimaan eikä harrastaa 10 vuotta joogaa koska Jake tiedostaa että sen tekee vain EGO. Jaken tehtävänä on vain muistaa oma viattomuus. Oma ajattomuus ja ikuisuus jossakin mielen osassa joka on yhteydessä JATKUVASTI Jumalaan ja kaikkeen.
Jos koet tai näet minut ristiriitaisena näet vain egon (egosi) ja sitähän Jake toki on. Vaikka Jake onkin muistanut todellisuutensa, Jake esiintyy täällä vain Jaken hahmossa, erillisenä erillisyyden maailmassa.
Toisinaan kauttani tulee Jumalallinen muistutus, mutta kehossa en ole yhtään sen kummempi kuin kukaan toinenkaan maanpäällä kävellyt keho.
Keho haluaa nautintoa ja mieltymyksiä. Keho tarvitsee läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista sekä maallista Rakkautta. Jake on herkkä ja kantaa oman tarinansa. Jake ei ole täydellinen eikä Jaken tarvitse sitä ollakaan. Jaken oleminen on ihmisenä olemista. Jake käyttää sanoja kommunikaation välineenä, Jake on edelleen rajallinen. Antaa Jaken olla sellainen kuin on, tämä on todellista anteeksiantoa erillisyydelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jake ei ole Rakkaus, mutta Jakessa asuu Rakkaus. Rakkaus asuu siinä kohtaa mieltä jossa ikuisuuden kaiut kuuluvat. Viattomuuden osassa. Siinä olemme yhtä.
Joten sinun ei tarvitse enää sekoittaa Jakea ja Jumalaa toisiinsa. Antaa sen yhdistyminen tapahtua minussa egon ulottumattomissa. Viattomuudessa ja Rakkaudessa. Me kaikki olemme siinä yhtä. Yhtä viattomia ja täydellisiä. Vertailu ja erillisyys kuuluu vain ajan maailmaan. Jumala on ikuinen, täydellinen ja niin on sinun todellinen Itsesi. Mitää hätää ei enää ole.
Pelon ja Rakkauden maailman erottelemisen prosessin jälkeen voi maailmakin alkaa näyttytyä uudessa valossa, koska projektorin läpi katsoo nyt Ikuisuus ja Rakkaus..
Jatkuu seuraavassa numerossa.
T:"Jake"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti