Henkinen polku ei ole vain rauhaa ja harmoniaa

Tämä blogaus ei kerro kenestäkään yksittäisen ihmisen elämästä, vaan tarkastelen asioita joita olen katsellut "ulkoapäin" laajemmasta näkövinkkelistä, sekä oman egoni toimintatapaani sekä ulkoapäin tapahtuvaa toimintaa ja käytöstä. Tähän on käytetty vuosia tietoista elämää ja monenlaisia oivalluksia. Omia monttuja joista on yritetty nousta ylös. Kertaan vielä sen tosiseikan, että oikeata ja väärää tapaa olla, elää tai sanoa ei ole ja se mikä näyttää ilmenevän, sen on tarkoituskin ilmetä. Kaikki tämä saa tapahtua Rakkaudessa. Mutta mikäli haluaa kuunnella itsessään sitä hiljaista ja Rakkaudellista ääntä, se vastaa aina rauhalla ja anteeksiannolla. Kaikki muu mölinä mikä päässä kuuluu on egon ääntä. Mitä kovaäänisempi ja vaativampi ääni, sitä enemmän voit olla varma että Herra "Igorihan"(ego=oma menneisyys) se siellä mölisee. Mutta kun kerran tajuaa, että tätä kaikkea ei ole tarkoitus piilotella vaan tulla päivän valoon koska Rakkaus kestää kaiken, paluuta syyllisyyteen ei enää ole. "Kaiken se kestää" sanotaan jo Raamatussakin. 
Raamatussa ja lähes kaikissa henkisissä ja uskonnollisissakin suunnissa puhutaan kahdesta voimasta; saatanasta ja Jumalasta, helvetistä ja taivaasta, Maya harhasta ja Totuudesta, egosta ja Rakkaudesta. Puhutaan myös kahdesta valinnasta Rakkauden ja pelon välillä. On tämä kolmiulotteinen ajan maailma jossa kuolema odottaa jokaista, ja on sitten se ikuinen ja loppumaton elämä, jossa me jokainen olemme yhtä.

Henkinen polku ei ole ollut vain rauhaa ja harmoniaa, vaan se on ollut myös masentunutta, yksinäistä, iljettävää hylätyksi tulemisen tunnetta, epäonnistumisen tunnetta siitä että ei ole pystynyt olemaan täydellinen kenellekään. Elämä on näyttänyt lyövän kaikki pahimmat pelot nenän eteen ja lähes koko elämä näyttää olevan pelkkää irtipäästämistä kaikesta siitä mitä ikinä on kuvitellut rakastavansa. Rehellisen tarkastelun kautta on herännyt painajaisesta jossa riehuu sodat, sairaudet, kivut, oravanpyörä, jatkuvat ihmisuhde ongelmat, yksinäisyys, kilpailu, vertailu, triljoonat uhat, nälänhätä, negatiivisuus ja kaikki ne piilossa piilevät alitajuiset pelot, joita ei vain voi pitää piilossa. Niskassa painaa risti joka on kyhätty kokoon menneisyydestä. Taivaalta ei ole tullut Jeesusta valkoisella ratsulla ja vienyt ikuiseen nirvanaan, eikä sadat henkisen kehittämisen kirjat tuoneet valaistumista. Yksikään ihminen ei ole pelastanut minua omalta helvetiltäni.
Jos et ole herännyt kysymään kuka minä olen tässä dualistisessa maailmassa, et ole vielä herännyt. Ensin pitää tunnustaa, että tämä ajan maailma on vähän epäonnistunut.

Vasta sitten voi matka todellakin alkaa. Kun aloin kiinnostumaan mielen toiminnasta alkoi samalla matka omaan sisimpään. Aika nopeasti tajusin, että tärkeintä ei ole se mitä näyttää tapahtuvan itseni ulkopuolella, vaan se mitä ajattelen siitä.  Sitten tajusin että sekään ei ole nää niin tärkeää mitä siitä ajattelen, vaan se, että olenko rauhan tilassa. Kuka tai mikä on se, joka valitsee Rauhan? Ja mistä tuo Rauha tulee?
Egon tragedia on saada kaaosta, ongelmia ja hetken kestävää onnen tunnetta. Rakkauden tarkoitus on kokea selittämätöntä ja tarkoituksetonta Rauhaa. Se Rauha ikäänkuin tulee jostain muualta kuin omasta pienestä mielestäni. Se tulee ykseydestä, ajattomuudesta, omasta todellisuudestani. Se on täysin riippumatonta mistään mitä arjessa tapahtuu. Ego haluaa hetken kestävää täyttymystä arjessa eikä sekään väärin ole, mutta todellinen onnellisuus tulee pelikentän ulkopuolelta.

Egon "rakkaus" on aina ohikiitävää. Se muodostuu ajatuksista, odotuksista, tunteista, vertailusta, kehollisesta nautinnosta eikä tämäkään ole väärin. Sitä voi kutsua inhimilliseksi ihmisen elämäksi kehossa, mutta jos puhutaan todellisesta Rakkaudesta on osattava erottaa toisistaan egon kaaos ja Rakkauden tuoma rauha. Todellista henkisyyttä ei voi maallistaa, taivasta ei voi kehollistaa. Rauha on kuitenkin valintana -mielessä-. Tosin olen kokenut, että en voi kokea rauhaa, jos en ensin kohtaa omia demonejani. Ne on tuotava Rakkauden eteen, sillä siinä ne sulavat Rauhaksi. Samalla se osoittaa sen, että LUOTAN Rakkauteen niin paljon, että en enää pelkää kohdata omia uskomuksiani.

Henkisyyttä siinä mielessä kuin itse olen oivaltanut, ei voi sekoittaa maalliseen elämään. Miksi? Koska ego elää omaa elämäänsä. Ego rakensi ajan maailman, loi uskomukset ja teki kehon joka sairastuu ja kuolee. Tekisikö täydellinen Rakkaus sellaista? Katso maailmaa, loisiko Rakastava Jumala sellaista?
Jos vastaat kyllä, et ole vielä kokenut kuolemaa, sairauksia, raiskatuksi tulemista tai pahaa yksinäisyyttä. Olet ehkä vielä kultalusikka suussa omissa kuvitelmissa siitä, että kehon elämä on täydellistä ja kuolematonta. Jumalan täydellinen Rakkaus on paljon suurempaa ja sinulla on linkki täydelliseen Rakkauteen. Nyt muistelemme sitä. En lupaa sinulle materialistista tai kehollista nautintoa, mutta teen sen suurimman mihin kehollisetkin nautinnot yrittävät tähdätä, eli palata takaisin alkuasetuksiin eli Rakkauteen, täydelliseen viattomuuteen, omaan todelliseen mieleen jossa olemme yhtä.

Maailmaan alkaa suhtautumaan ihan eri vinkkelistä kun rauhan tunne lisääntyy. Maailman alkaa näkemään "unena" jossa ihminen kuvittelee olevansa erillinen. Jotkut puhuvat pelikentästä tai näytelmästä. Jeesuskin sanoi jotenkin näin "antakaa anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät". Miten unessa kulkeville ihmisille voisi olla vihainen tai kantaa kaunaa? He eivät tiedä mitä tekevät. He vain näyttävät kivittävän ristillä, mutta todellisuutensa on viaton. He ovat unessa, omassa tiedostamattomassa mielessä, jota hallitsee pelko, kuvitelma pelosta. Kun herää, valaistuu tai oivaltaa, maailma ei näytä enää samalta, vaikka se näyttääkin ihan samalta. Kukaan ei ehkä ikinä tiedä, että olet oivaltanut jotain suurta ja mahtavaa, eikä sillä ole väliäkään. Olet oivaltamassa täällä todellisen Itsesi takia. Tee se, mihin sinut laitetaan, mutta älä tuomitse muiden polkuja, niilläkin on oma tarkoituksensa.

Kun katson egon näytelmää, se näyttää hassulta ja mielenkiintoiselta. Tosin oivalluksen portilla porttien ovien avaaminen on helvetin pelottavaa. Sitä ei oikein tiedä mihin on menossa. Takaisin ei voi enää mennä ja uusi on tuntematon. Se uusi on todellisuus josta olen alunperin lähtenytkin rakentamaan ajan maailmaa. Alkulähde tai nollapiste. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin omista esteistä Rakkauden edessä. Rakkaus on ikuinen ja täydellinen, mutta uskomukseni ja pelkoni eivät ole. Todellisessa Rakkaudessa ei voi pelätä ikuisesti, koska se on vain ohimenevää. Ego ei tiedä mitä Rakkaus on, enkä aio sitä nyt tietää, mutta voi vain LUOTTAA että sitä me olemme jokainen.

Egomieltä on ollut mielenkiintoista seurata. Ja jos on herännyt haluamaan edetä Rakkauden oivaltamisessa, tajuaa että ketään muita ei voi muuttaa, ja että kaikki mikä näytää tapahtuvan ulkopuolella on vain omaa näytelmää, omaa uskomusjärjestelmää, omaa uskomusta, omaa unta. Katselemma aina omia uskomuksiamme. Annamme anteeksi aina vain itsellemme. Omille ajatuksillemme. Ensin pitää katsoa peiliin jotta voi parantua omista uskomuksista.

Se että rupeaa henkiseksi ihmiseksi aika monesti tarkoittaa vain sitä, että siitä saadaan lisää kivaa eikä olla valmiita kohtaamaan omaa uskomusjärjestelmää eikä varsinkaan purkamaan sitä. Rakkaus on aina sama, mutta uskomukset siitä muuttuvat, tämä osoittaa uskomukset rakkaudesta harhaksi.
Ihmisuhteet on hyviä pelipaikkoja kohdata omat pelot ja epävarmuudet. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan kestää, kunhan oivaltaa että ne pelot eivät ole totta. Anteeksiantoa voi olla sekin, että en enää tarvitse tätä draamaa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mikä minulle on hyväksi, joten voin taas vain luottaa ja tarvittaessa päästää irti. Ei ole syntiä päästää irti siitä mikä ei enää ole "minua varten".

Henkisyyttä voi käyttää ihmissuhteissa aseena toista vastaan ja suojautumisena todellisuudelta. Esim. siten, että yrittää opettaa toista paremmaksi ihmiseksi: "sinä olet sellainen ja sellainen", "sinun pitää oivaltaa se ja se", "Nii säki teet niin", "et sinä nii täydellinen ole", "katso peiliin", "sinä ärsytät minua", "et ole sen arvoinen", "kun olin hyvä sinulle, niin nyt sinun on oltava minulle", "sinä olet väärässä, minä oikeassa". 
On niin helppo nähdä toisen väärä toiminta ja unohtaa sen, että kumman valitsen, Rakkauden vai pelon?
Toinen ihminen nähdään egon pelastajana ja täydentäjänä omalle menneisyydelle jossa on aukko jota kukaan ihminen ei voi täyttää. Menneisyyden aukko, jota ei tässä hetkessä ole olemassakaan. Yritetään täydentää omia kuvitelmia ja kun väistämättä se on mahdottomuus, tulee lisää kuviteltuja ongelmia. Tulee pettymys omia odotuksia kohtaan. Ihminen voi pettyä vain omiin odotuksiinsa. Kun tämän oikeasti tajuaa, siinä vapauttaa kaiken Rakkauteen. Todellista anteeksiantoa-itselle.

Tätä on hyvä käyttää aina kun toinen ärsyttää; kysy kuka on taas paikalla? No minä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan OLEN PAIKALLA. Kuka sitä katselee? Kuka on paikalla? Kuka on katsomassa tätä "unta"? No minähän se! Missä se ongelma sitten näyttää olevan? Homma ei edisty jos aina näkee ongelmat itsensä ulkopuolella, näin uni vain jatkuu.
Ego haluaa päästä helpolla ja ulkoistaa oma ongelma ulospäin eli projisoi lisää unta. Todellinen henkisyys ottaa vastuun vain itsestään. Ei helppo homma. Ehkä siinä työssä on pakko luottaa johonkin korkeampaan voimaan, sillä EGO itse ei anna mitään anteeksi. Tarvitaan kvantti anteeksiantoa. Jos annat anteeksi sen, että toinen teki väärin, vahvistat vain erillisyyttä ja sitä että toinen teki väärin. Samalla unohdat että KUKA OLI PAIKALLA kun vääryys näytti tapahtuvan?
Rakkaus ei tietenkään näe vääryyttä, vaan kokee rauhaa ja viattomuutta oman Rauhansa kautta.

Henkisyydestä tosiaankin voi saada uuden pelikentän ja näin maailma ja taivas taas sekoitetaan toisiinsa. Pelikentän jossa on omat säännöt:

Henkisen ihmisen pitää kuunnella vain kivoja ja ihania asioita.
Henkisen ihmisen pitää pukeutua kuin henkinen ihminen pukeutuu.
Henkisen ihmisen pitää sulkea telkkari ja sosiaalinen media jotta negatiivisuus ei häiritse mielenrauhaa.
Henkinen ihminen hengailee vain henkisten ihmisten kanssa (kunnes tajuaa että samat ongelmat sielläkin, ehkäpä vielä näkyvämmät).
Henkinen ihminen karttelee negatiivisia ihmisiä ja näin erillistää itsensä muista.
Henkinen ihminen näkee itsensä viattomana, mutta toiset ovat syntisiä ja tekevät väärin.
Henkinen ihminen ei saa polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia tai jotain muuta syntistä.
Henkinen ihminen karttelee raskasta ja agressiivista musiikkia, koska meditaatio musiikki on henkisempää.
Henkinen ihminen ei voi syödä lihaa, sillä se on murha.
Henkisen ihmisen täytyy mennä vuorille kohtaakseen Jumalansa.
Henkisen ihmisen täytyy elää elämää minimalistisesti sillä materia on pahasta.
Henkisen ihmisen on näytettävä vain hyvät puolet kelpaakseen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea negatiivisia tunteita.
Henkinen ihminen toimii vain auttaakseen muita.
Henkinen ihminen on vain Rakkautta täynnä ja onnistuu kaikessa maallisessa.
Henkinen ihminen on varakas.
Henkinen ihminen ei saa olla heikko ja herkkä.
Henkinen ihminen kokee yliluonnollisia asioita.
Henkisellä ihminen on suureksi hyödyksi ja hänen on hieman uhrattava itseään maailmalle.
Henkinen ihminen tahtoo muuttaa maailman paremmaksi paikaksi.
Henkisten ihmisten keskinäinen kemia on aina vain harmoninen ja onnellinen.
Henkisen ihmisen täytyy valaistua jotta olisi Rakkauden ja Jumalan arvoinen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea visuaalista ja seksuaalista vetovoimaa.
Henkinen ihminen ei saa tuntea väsymystä eikä epävarmuutta.
Henkinen ihminen palvelee toisia (erillisiä ihmisiä).

Kaikki tuo ja paljon muuta. Se kaikki kuuluu ajan maailmaan (uni, näytelmä) ja se saa tapahtua tai olla tapahtumatta. Pääasia, että osaa erottaa että ikuinen Rauha ja Rakkaus on jokaisen "syntymä oikeus" ja se tulee jostain muualta kuin ajan maailmasta. Henkisesti oivaltanut ihminen voi toimia pankinjohtajana tai raksalla. Se voi olla sinkku tai parisuhteessa. Se voi syödä ilman syyllisyyttä ja pelkoa lihaa ja vieläpä Rakastaa ja siunata sitä. Ei ole väliä mitkä on ihmisen MIELTYMYKSET, hän voi olla silti vaikka valaistunut. Kun pelko ja syyllisyys vähenee, on enemissä määrin riippumaton muodon maailmasta, asiat voivat olla "ihan sama" tai "ei ihan sama" mutta se kaikki on "ihan sama" totuuden kannalta. Hänellä voi olla suora yhteys Jumalaan eikä Jumala tuomitse ajan maailmassa taaplaavaa ihmistä. Vain ihminen voi tuomita itsensä. Kehossa olemisessa on rajansa, eikä ego ikinä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. On nöyryyttä muistaa armon voima. Kaiken voi antaa anteeksi, koska MINUSSA ANNETAAN ANTEEKSI.

Voit siis olla mikä tahansa kuvitteletkin olevasi ja olet silti täysin rakastettu. Rakkaus vapauttaa, Rakkaus ei tuomitse eikä se halua olla oikeassa. Ehkä nyt halusin olla oikeassa, mutta niin ei tarvitse olla. Ehkä nyt halusin olla oikeassa mutta sehän onkin "ihan sama", sillä olenhan Rakkauden arvoinen ollut aina ja ikuisesti, sinäkin olet. Me olemme.

T:Jake