Google+ Followers

perjantai 1. kesäkuuta 2018

ERITYISET IHMISSUHTEET


(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

Erityinen ihmissuhde on ihmissuhde, joka perustuu erityisyyden (specialness) tavoitteluun, jossa pyrimme a) erityissopimukseen (poissulkeva ihmissuhde) ihmisen kanssa, ja jossa b) saamme erityistä kohtelua c) hyvin erityiseltä ihmiseltä niin, että c) voimme tuntea olomme enemmän erityiseksi. Erityinen ihmissuhde voi olla rakastavaisten, ystävien tai kenen tahansa ei-vihollisten välinen, vaikkakin Kurssin keskusteluissa puhutaan etupäässä romanssista. Termi ”erityinen ihmissuhde” on synonyymi termille ”erityinen rakkaussuhde” (Kurssissa esiintyy vain yksi vähäinen viittaus termiin ”erityinen vihasuhde” (ks. T-16.IV.1:1), eikä kyseinen termi liity erityisen ihmissuhteen käsitteeseen). Egon järjestelmä tuottaa luonnostaan vihamielisen ja kipeän suhteen maailmaan, mikä riistää meiltä haluamamme rakkauden. Pitääkseen meidät uskollisina itselleen, egon täytyy tarjota meille jotakin, joka muistuttaa sitä rakkautta, jota me todella haluamme. Se on kuitenkin edelleen egon rakkautta. Tämä on erityinen ihmissuhde, joka ”on lahja, josta ego erityisesti ylpeilee” (T-16.V.3:1). Se näyttää Taivaalta maan päällä, rakkauden satamalta vihan maailmassa ja suurimmalta onnellisuuden toivoltamme kärsimyksen maailmassa (ks. T-16.IV.3). Erityinen ihmissuhde on illuusio rakkaudesta, rakkautta, joka on erilaista kuin Jumalan Rakkaus, sillä Hän ei tunne erityistä rakkautta. Erityinen rakkaus on valepuku, rakkauden muoto (ulkoasu), joka peittää alleen sen sisällön: vihan ja hyökkäävyyden (ks. T-17.IV.8-9). Se on täsmälleen samaa kuin muukin egon järjestelmä, joka johtaa samaan erillisyyteen, syyllisyyteen ja pelkoon. Voimme kuvata ihmissuhdetta sen eri vaiheissa:

1. Alussa etsimme ihmistä, joka on erilainen kuin muut, sellaista, joka on erityisempi kuin muut ja jolla on erityinen keho erityisine kehon osineen (ks. T-15.V.2-3). Tämä prosessi kuitenkin irrottaa hänet hänen eheydestään, sillä sellainen eheä kokonaisuus hän on. Se supistaa hänet äärettömästä suuruudesta pieneksi pinoksi kehon osia (ks. T-15.V.7).
 

2. Tämän jälkeen tarjoamme hänelle erityiskohtelua ja lahjoja, jotka antavat hänelle mielikuvan erityisyydestämme ja lopuksi annamme hänelle ”itsemme” (ks. T-16.V.7-8). Nämä ”lahjat” ovat kuitenkin hyökkäyksiä, joiden tarkoitus on tehdä hänet syyllisyydentuntoiseksi ja näin houkutella hänet antamaan vastavuoroisesti ”itsensä”.
 

3. Me emme (melko varmasti) saa häneltä sitä erityisyyttä, josta luulimme maksaneemme. Niinpä haudomme yhä lisääntyvässä määrin kostoa siitä, ettei hän vastavuoroisesti ole tehnyt osaansa (ks. T.16.V.1). Riippumatta siitä, katkaisemmeko suhteen tai jäämmekö siihen loppuun asti, koemme miltei väistämättä illuusioiden romahtamisen (ks. T-16.IV.4). Tässä reaktiossa piilee totuus, sillä rakkaus oli illuusio.
 

4. Pyhä Henki ei kuitenkaan halua viedä meiltä näitä ihmissuhteita (ks. T-17.IV.2:3), eikä halua meidän luopuvan niistä. Hän haluaa muuttaa ne pyhiksi ihmissuhteiksi anteeksiannon ja Pyhän hetken avulla. Pyhimmätkin ihmissuhteet ovat yhä erityisiä ihmissuhteita (ks. T-18.V.5:2-3). Ne ovat harjoitteluvaiheessa olevia pyhiä ihmissuhteita: ne ovat hyväksyneet pyhyyden päämääräkseen, mutta eivät vielä ole saavuttaneet tätä päämäärää. Niitä kutsutaan myös ”epäpyhiksi ihmissuhteiksi” 

kappaleissa 17-22. (ks. 15.V, VII, T-16.IV-VII, T-17.III-IV).
(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 98-99.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti