ERILLISYYS (Separation) ja ERITYISYYS (Specialness)

(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin 
 käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

ERILLISYYS on tapahtuma, jossa näennäisesti erosimme Jumalasta, mikä aiheutti koko ilmiöiden universumin syntymän, mukaan lukien muodot, ajan, avaruuden ja havaitsemisen. Tätä erillisyyttä mieli esittää uudelleen lähes jokainen hetki. Erillisyys on näennäinen jakautuminen erilleen Jumalasta, johon Sovitus tuo sovinnon ja parannuksen. Erillisyys on ”kiertotie pelkoon” (T-2.I.2:1); “laskeutumista suuruudesta pienuuteen” (T-10.IV.8:5); ”ykseyden kieltämistä” (T-12.I.10:6). Erillisyys alkoi ajatuksesta, että voisimme tehdä itsestämme erillisiä olentoja, jotka ovat sekä erityisiä Luojansa silmissä (ks. T-13.III.10:2) että ovat itse luoneet itsensä (ks. T-10.V.4:3, T-21.II.10). Tämä tuotti tosiasialta näyttävän tapahtuman, jossa repäisimme itsemme irti Jumalan Mielestä (ks. T-5.V.3), rikoimme Taivaan lukemattomiksi erillisiksi kehoiksi ja ajanjaksoiksi (ks. T-28.III.7:4). Meistä tuli yksittäisiä toisistamme eristäytyneitä kokonaisuuksia, minkä jälkeen teimme erillisten yksilöiden, muotojen ja erillisten hetkien maailman. Erillisyys oli kuitenkin pelkästään psykologinen tapahtuma, jossa torjunnan ja erottautumisen vaikutuksesta vaivuimme “todellisuuden” uneen ja näimme unta erillisyydestä. Unessa tämä kokemus on kestänyt miljardeja vuosia, mutta todellisuudessa se on kestänyt vain hetken, sillä Jumalan vastaus lopetti unen välittömästi, eikä sitäkään hetkeä ole koskaan tapahtunut (ks. OK-2.2:8). Kurssin ydinsanoma on, että ”erillisyyttä (Jumalasta) ei koskaan ole tapahtunut” (T-6.II.10;7).

ERITYISYYS on ajatus siitä, että on erillinen muista ja että on muiden yläpuolella ja että omistaa, tai on enemmän kuin muut. Erityisyys on egon lupaama suuri voitto. Pyrkimyksemme saada Jumalalta erityinen suosionosoitus oli ”pieni hullu halu” (ks. 25.I.5:5), joka laittoi erillisyyden alulle. Se oli synnin alkujuuri (T-24.II.3:1-3) ja asetti meidät vastakkain Jumalan tahdon kanssa (koska Jumala ei tunne mitään erityisyyttä). Mikään hinta ei ole meille liian suuri erityisyyden saavuttamisesta. Etsimme erityisyyttä erityisistä ihmissuhteista, joissa toiset ihmiset antavat meille erityistä rakkautta ja omat erityiset itsensä. Näin yritämme symbolisesti imeä heistä sitä erityisyyttä, jonka Jumala on meiltä evännyt (ks. T-16.V). Tavoittelemme erityisyyttä koristelemalla kehoamme, jotta se olisi puoleensavetävä. Etsimme erityisyyttä myös hakemalla palvonnan kohteita (idoleita) (ks. T-29.VIII.8). Kaikki tavat etsiä erityisyyttä pitävät sisällään hyökkäävyyttä, sillä erityisyys vaatii, että muiden ihmisten tulee olla alapuolellamme. Se saa aikaan sen, että koetamme etsiä toisten ihmisten syntejä ja iloitsemme niitä löytäessämme. Se tekee kenestä tahansa ihmisestä vihollisemme ja saa meidät tuntemaan kuin meitä vastaan hyökättäisiin joka suunnalta. Koska erityisyys on yksi erillisyyden muoto, se saa meidät tuntemaan itsemme heikoiksi, hauraiksi, eristäytyneiksi ja yksinäisiksi. Lisäksi koska erityisyys on yksi hyökkäyksen muoto, se saa meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi ja pelokkaiksi (ks. T-24).

(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 92 ja 98.