lauantai 3. helmikuuta 2018

Kaupankäyntiä ihmisuhteissa

"Kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että haluamme toiselta jotakin ja että vastavuoroisesti olemme valmiit antamaan toiselle jotakin. Ei liene kenellekään yllätys, että tämä ihmissuhteiden perustana oleva jatkuva kaupankäynti on lähes aina epätasapainossa ja jompikumpi osapuoli kokee saavansa vähemmän kuin antaa. Kun ajattelet asiaa hetken, tällainen kaupankäyntiin perustuva ihmissuhde ei voi mitenkään olla tasapainoinen ja toimiva, sillä meillä ei ole mitään keinoa mitata, milloin ja miten puntit ovat tasan. Kaupankäynnin epätasapainon hintana on aina katkeruus, joka voi ilmetä hyvin monin tavoin aina lievästä mustasukkaisuudesta fyysiseen murhaan.
Tämä jatkuva kaupankäynti toimii niin pitkään kuin molempien tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja se edes jotenkin tasapuolista, mutta heti, kun jompikumpi osapuoli katsoo antavansa selvästi enemmän kuin saa, suhde alkaa vinoutua. Jos tarkastelet vaikkapa valtioiden välisiä suhteita - jotka pohjimmiltaan nekin ovat ihmissuhteita, sillä eihän "valtiolla" mitään suhteita keskenään ole vaan niiden johtajilla ja virkamiehillä - huomaat selkeästi, miten kaupankäynti on kaiken perusta. Sekin tiedetään, että jos kaupankäynti on molempia osapuolia tyydyttävää ja hyödyttävää, pelkkä ajatuskin sodasta on mieletön. Tähän huomioonhan perustuu koko Euroopan unionikin, siis siihen, että jäsenmaat ovat niin riippuvaisia taloudellisesti toisistaan, ettei sotimaan kannata ryhtyä. Kaupankäynti ei siis ole huono asia niin kauan kuin se toimii.
Kun taas puhutaan ihmissuhteista havahtumisen kannalta, nimenomaan kaupankäynti on se, joka estää meitä näkemästä toista ihmistä oikean mielen näkökulmasta. Jatkuva kaupankäynti pitää meidät unessa, sillä käydessämme keskenämme kauppaa, näemme toisen vain kohteena, jolta voimme ehkä saada haluamamme, emmekä suinkaan sellaisena kuin hän todellisuudessa on.

Tyypillinen vaihtokaupan kohde on seksi. Molemmathan sitä tavallisesti haluavat mutta eivät aina samassa määrin tai samalla tavoin. Seksin ajatellaan olevan jonkinlainen itsestään selvä parisuhteeseen kuuluva elementti, jolloin toisella on oikeus halutessaan saada sitä ainakin kohtuullisessa määrin. Kun otetaan huomioon vielä seksin viettimäinen luonne, joka usein saa jommankumman tai molemmat osapuolet vilkuilemaan olemassa olevan suhteen ulkopuolelle, on soppa kutakuinkin keitetty.
Seksi on sikäli ovela väärän mielen valtapelin elementti, että ollakseen täydellisesti nautittavaa siihen tarvitaan toinen ihminen. Meidän on siis pakko alkaa käydä kauppaa jonkun kanssa, jos haluamme seksiä muutoin kuin yksin. Ajatteleppa hetki, miten nerokas temppu tämä väärältä mieleltämme on! Seksuaalisuus on niin vahva vietti, että moni meistä on valmis aikamoisiinkin koukeroihin saadakseen viettinsä tyydytettyä, ja tuloksena on yhä lisää syyllisyyttä, joka puolestaan projisoidaan muihin: "Minun oli pakko käydä vieraissa, kun meillä on seksiä niin harvoin", "Olin uskoton, koska halusin kokea toisenlaista seksiä", "Petin sinua, koska olet niin etäinen enkä saa sinulta tarpeeksi läheisyyttä", ja niin edelleen loputtomiin.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin: en yritä sanoa, että seksissä itsessään olisi jotakin väärää tai kartettavaa. Haluan vain tuoda esille sen, miten käytämme sitä toistemme hallitsemiseen. Myös seksi voi olla samalla tavoin oikean tavoin oikean mielen työvälineenä kuin kaikki muukin mielen harhassa. Oikean mielen käytössä oleva seksi ei ole koskaan kaupankäyntiä vaan perustuu molempien osapuolten yhteiseen tahtoon. Silloin seksillä tai sen puutteella ei yritetä hallita toista eikä saada toiselta mitään muuta kuin yhteinen nautinnollinen kokemus.
Koko ajatus kaupankäynnistä perustuu siihen, että rakkautta ei tunneta vaan sen tilalla on käsitys siitä, että toisella on se rakkaus, minkä on itse mielessään kadottanut. Me etsimme pohjimmiltaan vain tätä rakkautta, jonka koemme kadottaneemme, ja koska emme ymmärrä, missä muuallakaan se voisi olla, kuvittelemme sen olevan jollakulla toisella. Näin kuljemme ihmisuhteesta ja pettymyksestä toiseen, koska emme onnistu löytämään toisesta kaipaamme rakkautta. Tämän takia on olennaisen tärkeää saada itsessä aikaan se mielenmuutos, joka osoittaa, että todellista rakkautta on se, jonka oikea mieli meidät ohjaa sisäkautta löytämään."

"Ego puolestaan vaatii aina vastavuoroisia oikeuksia, sillä se on kilpailuhenkinen eikä rakastava. Se on aina valmis kaupankäyntiin, mutta se ei pysty ymmärtämään, että toisen kaltaisena oleminen tarkoittaa sitä, että minkäänlainen kaupankäynti ei ole mahdollista. Saadaksesi sinun on annettava, ei käytävä kauppaa."
iok

Juha Kuvajainen: Kamalan Ihanat Ihmisuhteet 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti