"Älä aliarvioi kiihkeyttä, jolla ego pyrkii kostamaan menneisyydelle. Se on täysin armoton ja täysin mielenvikainen. Sillä ego muistaa kaikki sitä loukanneet tekosi ja hakee sinulle rangaistusta. Kuvitelmat, jotka se tuo mukanaan valitsemiinsa ihmissuhteisiin, joissa se pystyy esittämään vihansa, ovat kuvitelmia sinun tuhostasi. Sillä ego pitää menneisyyttä sinun syynäsi, ja jos sinä pakenet menneisyyttä, se näkee, että siltä riistetään kosto, jonka se uskoo sinun aiheellisesti ansaitsevan. Jos sinä et kuitenkaan olisi oman tuhosi liittolainen, ego ei voisi sitoa sinua menneisyyteen. Erityisessä ihmisuhteessa suostut omaan tuhoosi. On selvää, että sellainen on mielenvikaista. Mutta vähemmän selvää on, nykyhetkestä ei ole sinulle hyötyä, niin kauan kuin tavoittelet egon liittolaisena sen päämääriä.
Mennyt on mennyttä; älä yritä pitää siitä kiinni erityisen ihmissuhteen avulla, joka sitoo sinut siihen ja haluaa opettaa, että pelastus on menetetty, joten sinun on palattava menneisyyteen löytääksesi pelastuksen. Sellaista kuvitelmaa ei ole olemassakaan, johon ei sisälly unelmaa menneisyydessä tapahtuneen kostamisesta. Haluanko näytellä tämän unelman vai antaa sen mennä menojaan?"
"Egon mielenvikaisen pelastuskäsityksen vastapainoksi pyhä Henki tuo lempeästi pyhän hetken. Sanoimme jo aikaisemmin, että Pyhän Hengen täytyy opettaa vertailun avulla ja että Hän käyttää vastakohtia totuuden osoittamiseen. Pyhä Hetki on vastakohta egon piintyneelle uskolle, jonka mukaan pelastus voidaan saavuttaa kostamalla menneisyydelle. Pyhän hetken aikana ymmärretään, että mennyt on mennyttä ja sen myötä kostamisen vietti on revitty juuriltaan ja hävinnyt. Nykyhetken hiljaisuus ja rauha kietovat sinut täydelliseen lempeyteen.
Kaikki on hävinnyt paitsi totuus."
IOK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti