Hyvä nyrkkisääntö -vaikka se onkin hieman kyynisen oloinen -kuuluukin: älä luota tunteisiisi, ne valehtelevat. Mutta nyt täytyy ymmärtää, että puhun nimenomaan tunteiden pintakerroksesta.. Siellä voimakkaiden pintatunteiden alla on hiljaisempi tunteiden virta, jota meidän on hyvä oppia kuuntelemaan.
Väärän mielen tunteiden tuntomerkkejä ovat:
a) ne vaihtelevat nopeasti ja ovat ailahtelevia
b) ne ovat kiivaita, kiihkeitä, pakonomaisia
c) ne vaativat äänekkäästi ja usein välittömästi huomiota
d) ne synnyttävät ahdistusta ja /tai epätietoisuutta
e) ne luovat pelkoa
Toisinaan joku intensiivinen ja täysin pinnassa oleva tunne voi olla suora viesti oikealta mieleltämme ja esimerkiksi varoittaa meitä tekemästä jotakin tai menemästä jonnekin. Toisinaan myös jokin sitkeä tunne vaivaa mieltämme niin pitkään, kunnes todella päätämme kiinnittää siihen riittävästi huomiota.
Esimerkiksi jos ajattelet kovasti jotakuta toista ihmistä, kyse ei välttämättä ole mistään pakkomielteestä vaan pikemminkin siitä, että tuolla toisella ihmisellä on sinulle jotakin tärkeää. Tämä onkin eräs rakastumisen tehtävistä: kun rakastut toiseen ihmiseen, se on yleensä takuuvarma merkki, että hänellä on sinulle jotakin tärkeää huolimatta siitä, saatko rakkaudellesi vastakaikua vai et. Mutta yhtä hyvin sellasellakin ihmisellä, joka sinua kovasti ärsyttää tai inhottaa, on sinulle oma viestinsä.
Sisäisellä tietämisellä tarkoitan kykyämme "kuulla" oikeaa mieltämme. Muista, että väärä mielemme puhuu aina ensin ja on hyvin äänekäs, joten ne ajatukset, jotka sinulla ovat päällimäisinä, eivät yleensä ole oikeasta mielestäsi lähtöisin. Oikean mielen viesteille on tyypillistä myös se, etteivät ne useinmiten ole sanallisia. Tietynlaisena nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos sisäinen äänesi antaa sinulle sanallisia ohjeita, ne eivät todennäköisesti tule oikealta mieleltäsi, mutta kyllä tästä poikkeuksiakin.
juha kuvajainen-kamalan ihanat ihmissuhteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti