SINUSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA
Ystäväni, alusta alkaenkaan sinä et ole ollut rikki.
Sinä et syntynyt syntiseksi. Sinusta ei koskaan pitänyt tulla kasa jätteitä.
Elämästäsi
ei ole koskaan puuttunut mitään perustavanlaatuista. Sinä vain luulit,
että niin on. Muut yrittivät vakuuttaa, että sinä et ole kyllin hyvä,
koska heillä ei ollut hyvä olo itsensä kanssa. Viattomuudessasi, ilman
todisteita päinvastaisesta, sinä menit ja uskoit heitä. Niinpä kulutit
kaikki nuo vuodet yrittäessäsi korjata, puhdistaa ja täydellistää
itseäsi. Etsit voimaa, vaurautta, kuuluisuutta ja jopa henkistä
valaistumista todistaaksesi arvosi omana itsenäsi. Pelasit
rakennan-parempaa-minää –peliä, vertaillen itseäsi muihin versioihin
”minusta” tuntien itsesi ala-arvoiseksi tai erinomaiseksi, ja kaikesta
tuosta tuli niin näännyttävää, yrittäessäsi tavoittaa niitä
tavoittamattomia maaleja, yrittäessäsi elää todeksi kuvitelmia, joista
et itsekään tiennyt uskoako niihin, ja kaipasit vaan syvään rauhaan
itsesi kanssa…
Mutta sinä olit aina täydellinen, huomaathan, aivan alusta lähtien. Täydellinen täydellisessä epätäydellisyydessäsi.
Sinun
epätäydellisyytesi, omituisuutesi, näkyvät vikasi, oudot tapasi,
ainutlaatuiset ja korvaamattomat höysteesi tekivät sinusta niin
rakastettavan, humaanin, todellisen, helposti samaistuttavan. Jopa
mahtavassa epätäydellisyydessäsikin sinä olit aina täydellisen puhdas
elämän ilmentymä, universumin rakastama lapsi, kokonainen taideteos,
sellaisenasi ainutlaatuinen koko maailmassa ja ansaitsit kaikki elämän
tuomat rikkaudet.
Koskaan ei ollut kyse täydellisestä
”minästä”. Oli kyse vain täydellisestä Tässä olemisen hetkestä,
täydellisesti omana itsenäsi, kaikkine jumalallisine outouksinesi.
”Unohda täydellisyyden tarjonta” laulaa Leonard Cohen.
”Kaikessa on säröjä. Niin valo pääsee sisään.”
-Jeff Foster-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti