Google+ Followers

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

epäonnistumisen päivä

Hyvää epäonnistumisen päivää!!!!

Tai pitäisikö sanoa että huonoa epäonnistumisen päivää kaikille...? Tänään siis vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää. On se hienoa että saa edes yhden päivän olla huono epäonnistuja...ja ihan luvan kanssa...Ihanaa, rakastan olla epäonnistuja...ainakin välillä;-)



Mitä on epäonnistuminen? Voiko semmoista edes määrittää kukaan? Yleensä me määrittelemme epäonnistumisen itsen kautta, koska olemme oppineet menneisyydessä asioita-TOISILTA. Toisen epäonnistuminen voi kuitenkin olla toisen onnistumista ja loppupelissä me olemme jokainen aina onnistuja, koska jokainen epäonnistuminen on kasvattava ja opettava asia! On hyvä omata kyky katsoa taaksepäin ja kokonaisvaltaisesti. En antaisi yhtään "epäonnistumista" pois menneisyydestäni, koska se on tehnyt minusta vahvemman ja ymmärtävämmän tähän hetkeen. Eikä epäonnistumista voi edes tapahtua muuta kuin ihmiselle, joka pelkää epäonnistumista. Ihminen joka pelkää, haluaa myös että toiset epäonnistuvat, koska hän itse ei halua paljastua "huonoksi" toisten silmissä, ei halua paljastua inhimilliseksi ja heikoksi ihmiseksi. Ihminen joka haluaa olla parempi kuin toinen, on joutunut kokemaan arvottomuutta yleisen mittapuun mukaan. Jos on arvottanut elämänsä rahan, vallan, kuuluisuuden tai jonkin muun näennäisen hienouden varaan, niin joutuu jatkuvasti taistelemaan heikkouksiaan vastaan olemalla vahva ja hyvä. Alitajuinen pelko siitä että menetän pinnallisen materian tai ihmisriippuvuuden, aiheuttaa vain kateutta ja toiveen siitä että toinen olisi huonompi epäonnistuja, jotta itse tuntisi itsensä hyväksi ihmiseksi, paremmaksi ihmiseksi. Elämä rakentuu vain vertailukohtien kautta. Itseensä tyytyväinen ihminen haluaa kuitenkin jokaisen olevan onnellinen ja näkee rakkauden epäonnistumisessakin, koska hänellä on kyky nähdä laajemmin kuin oman pienen päänsä/ mielensä kautta.

Minusta on hassua katsella maailman menoa, koska se perustuu uskomukseen, että kaikki asiat pitäisi saavuttaa yksipuolisesti onnistumisen kautta, jopa rakkaus. Rakkauskin täytyy saavuttaa tekemisellä tai palvelemisella. Pitää olla komea, kaunis, hyvin toimeentuleva ja kunnollinen. Pitää olla hyödyllinen ja hyvä. On siis pitänyt saavuttaa rakkaus onnistumisien kautta. Meditoi, syö vain parasta ja rakasta jokaista jatkuvasti. Ole hyvä perheen isä tai äiti, äläkä kyseenalaista mitään koskaan. Eikö kaikki tämä kumpua pelosta? Pelosta olla huono.
Rakkaus on mielestäni epäonnistumista kaikessa, koska se antaa minun ja sinun olla heikko ja näivettyä rehellisesti, se antaa minun ja sinun vanheta ja ruoppaantua. Rakkaudesta tulee vanhaa, heikkoa ja läsnäolevaa. Rakkaus antaa olla meidän semmoisena kuin luonnollisuus luonnollisesti ON. Tässä ja nyt. Rakkaus hyväksyy ja antaa anteeksi omille ajatuksilleen. Jokainen tietää, että elämänkoulu on meille kaikille monivivahteinen, jossa voi sattua ja tapahtua vaikka mitä, tahdomme tai emme. Se pitää oppia hyväksymään kokonaisuutena, jos tahtoo olla vapaa. Elämä on luonnollinen, ole sinäkin...Tässäkin asiassa saa olla huono eikä kaikkea tarvitse hyväksyä, mutta on oltava sitten valmis nöyrtymään epäonnistumisille, on oltava valmis hyväksymään henkiset ja fyysyset tsunamit, elämän kaikki puolet. Dualismin molemmat puolet pitävät elämää pystyssä, eikä siihen tarvita syyllisyyttä tai syyttelyä. On oltava valmis rakastamaan elämää. Olemaan vahvasti heikko.
Jopa henkiset kirjat tyrkyttävät kauniilla kuvilla mielikuvaa että "näin saavutat pysyvän onnen", tai "näin saat mielenrauhan ja vaurauden". On kirjoja metri tolkulla, joissa kerrotaan miten tulet paremmaksi rakastajaksi tai miten valaistut. Hyllyt on täynnä kirjoja, joissa kerrotaan siitä miten tulet paremmaksi ihmiseksi, mutta niitä kirjoja on vähemmän, joissa sanotaan että sinä riität heikkouksinesi. Heti, tässä ja nyt.

Kun tarkastellaan tapaa jossa on saa olla ihan oma itsensä heikkouksineen, niin ymmärtää että se muuttuu hetkessä vahvuudeksi joka ei katkea tuulessa, vaan se taipuu luonnollisesti tuulen mukana. Kun ei ole mitään menetettävää, niin saa kaiken. Ainut asia joka kokee menetyksiä on oma ego, koska se on luotu mielikuvista ja uskomuksista. Se on hauras ja kuolevainen. Täydellisyydessä ei ole menetyksiä ja heikkoudet ja epäonnistumiset ovat vain ASIOITA ilman psykologista ajattelua ja spekulaatiota. Jos koen huonommuutta tai epäonnistumista niin saan siitä syyttää vain omaa ajatteluani, eikä sekään ole tietenkään  huono asia, se on vain  tunne joka menee ohi. Kaikella on kuitenkin takoituksensa. Ajattelu ei voi viedä pois täydellisyyttä, koska kaikki mitä on, se vain on. Tässä ja NYT.

Ole se mikä olet ja rakasta itseäsi huonojen puolien kanssa, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE PARASTASI MUILLE, se on vain valetta. Se vain merkitsee että sinä ET riitä tuommoisen kuin olet. Riittämättömyys tarkoittaa vain että joudut mielyttämään jotain toisia (haamu ajattelua). Aina löytyy joku joka sanoo että sinun pitäisi kasvaa, muuttua tai että voisit tehdä paremmin ja paremmin. Vasta sitten kun olet haudassa kukaan ei enää sinua tarvitse. Onko se sitten hyvä tapa elää siihen asti? Uskon että kun olet itsellesi hyvä ja rakastat itseäsi semmoisena kuin olet, niin olet hyvä myös muille, eikä tarvitse pinnistää tai kokea siitä huonoa omaa tuntoa. Ei tarvitse elää voimakkaasti vertailun kautta, vaan luottamalla itseensä ja elämäntarkoitukseensa. Jos joskus koet huonoa fiilistä siitä että et tehnyt parastasi, niin sano itsellesi että mitä väliä, kaikella on tarkoituksensa myös näin ja että minä riitän just näin. Elämä on kantanut tähänkin asti hienosti ja kantaa jatkossakin. Rakkaus pitää kaikesta huolta, nyt ja ikuisesti.
Todelliset ystävät hyväksyvät ja rakastavat sinua semmoisena kuin olet ja jos sattuu että he kääntävät selkänsä, niin heillä on vain oma "karmansa", "ristinsä" kannettavana. Mitään pelättävää ei ole.

Epäonnistumisen tilalla käyttäisin mielelläni sanaa MUUTOS. Jos joku on vielä niin ymmärtämätön että vahingoittaa toisia, niin hänen on koettava voimakkaita emootioita eli muutoksia mielessään.

Nyt minä jään epäonnistumaan(ehkäpä jo tällä postauksella), jos siihen jonkun mielestä on tarvetta, ja jos koen epäonnistumista itsessäni niin annan anteeksi ja hyväksyn senkin.:-) Kukaan ei ole paras ollut koskaan, eikä tule olemaan, muuta kuin ehkä itselleen. "Jos rappio on sitä rakastaa, ottaa hetkistä kii, eikä tahdo tappaa, on mukavaa olla rappiolla, olla vaan täysi nolla." <3 <3 <3

HYVÄÄ  SYKSYÄ EPÄONNISTUMISIEN KERA!!!

T: MIE, hyvä rumpali itselleni, huono rumpali Mike Portnoylle...tai siis no kuka senkin päättää???heh :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti