Google+ Followers

tiistai 15. lokakuuta 2013

en usko vasta sitten kun näen

Kun katson pilviä ja syksyisiä lentäviä lehtiä, niin mietin että mikähän ihme niitä lennättää. En näe mitään, tiedän kuitenkin että sitä nimitetään tuuleksi. Se sama "tuuli" voi lennättää vaikka kokonaiset puut mennessään. Kun kuuntelen jälleen kerran hyviä melodioita, niin mietin että mistähän se on syntynyt ja sitä että missä se nyt on, tiedän kuitenkin että sitä nimitetään musiikiksi. Se sama "musiikki" voi hallita miljoonia ihmisiä(näkymättömiä mieliä). En kuitenkaan sitäkään näe. Kun katselen elollisia kadulla, niin ne näyttävät liikkuvan ja tiedän, että niiden päässä on menenlaisia ajatuksia ja huolia, en kuitenkaan niitä huolia näe tai edes kuule, mutta olen kuullut että heitä nimitetään ihmisiksi. Ne samat ihmiset ovat rakentaneet kokonaisen "ihmisten" maailman. Jokainen materialistinenkin asia on syntynyt näkymättömästä ajatuksesta ja näkymättömästä aineesta eli energiasta.
Olen tuntenut vihan tunteita ja paljon rakkauden tunteita sekä monenlaisia muitakin tunteita, vaikka en ole niitä koskaan nähnyt, voin vain tuntea. Olen tuntenut energioita ja ihmisten fiiliksiä, vaikka en ole niitä koskaan nähnyt. Rakastunutkin kokee jotain todella voimakasta selittämätöntä voimaa sisällään, vaikka ei toista ihmistä edes olisi näköpiirissä. Huolet ja murheetkin tuntuvat ilmestyvän mystisesti jostain ja katoavan johonkin, vaikkei koskaan edes muuttuisi näkyväksi. Ikäväkin voi raastaa, vaikka sitä toista ihmistä ei ole näkyvässä muodossa. Kuulen puhetta monesta suusta, mutta se on vain ääntä ennenkuin annan puheelle oman merkitykseni ja kaikki tämähän tapahtuu tietysti näkymättömästi. Olen kuullut puhuttavan rakastamisen voimasta ja olen nähnyt miten uskoon tulleet puhuvat jostain suuresta voimasta, joka muutti koko elämän. 
Itse olen erikoistunut tutkimaan ihmismieltä, joka on uskomaton asia. Sillä voidaan hallita ja tuhota, sillä on luotu koko tämä näkyvä maailma. Rakennusaineena yksi sama energia, joka vain muotoituu eri näköseksi muodoksi lopulta kadoten...niin juuri, sinne näkymättömään...
Monet elävät oman hiljaisen sisäisen äänen johdattamana, sitä kutsutaan intuitioksi. Olet varmasti tuntenut joskus asioita, jotka vain tiedät oikeaksi ilman sen suurempia selityksiä. Näkymätöntä mutta totta.

Viime yönä näin monenlaisia unia, se oli kuin toinen todellisuus, johon uskoin jälleen kerran, aamulla herättyäni ajattelin että olen vain nukkunut, siis tekemättä fyysisesti mitään, paitsi katselemalla omaa alitajuntaani(mikä katsoi?) ja hengittämällä näkymätöntä elintärkeää ilmaa. Aloin miettimään että kaikki näkymätön on se mikä ratkaisee ja tulee ensin, vasta sitten se mitä näen fyysisillä silmillä on totta. Kaikki ilman ajattelua vain on, tässä ja nyt. Ajatukset, tunteet, rationalismi, ja spekulaatiot tekevät elämän ja olemassa olon todelliseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tunteet tai ajatukset olisivat totta, nekin tulevat ja menevät, kokeile vaikka meditointia eli ajatuksien seuraamista vierestä. Kvanttifyysikot tietävät, että kaikki näkyvä on harhaa, eikä ajatuksetkaan ole kuin liikkuvaa näkymätöntä energiaa eli harhaa. Jos jotain voisin sanoa todelliseksi niin, se olisi kaikki yhdessä ja MUUTTUVANA, jatkuvassa liikkeessä. Uskon että sekään ei ole se perimmäinen todellisuus.

Sokeallakin on elämä, vaikka se ei näe fyysisesti ja se voima mikä meitä ihmisiä yhdistää on rakkaus. Myös totta toinenkin puoli, koska varjo on valon kaveri. Ilman toista ei voi olla toista. Elämä koetaan välillä hankalaksi, koska haluamme kokea elämän hyväksi, useimmiten hyväksi. Elämän perusta löytyy siis kokemisesta ja kokeminenkin on näkymätöntä tunnetta.

Tämän jälkeen asiat joita ihmiset kokevat joko näkymättömästi tai näkyvästi, eivät TUNNU ihmeelliseltä. Antaa ihmisten kokea hajunsa, makunsa, musiikkinsa ja Jumalansa. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja olla rauhassa. Näkyvien asioiden taustalla piilee aina näkymättömyys. Sinuakaan ei ole minulle tällä hetkellä fyysisesti kun tätä kirjoitan, ja eikä minua ole sinulle, kun tätä nyt luet. En tiedä kuka olet ja miksi luet. Nöyrryn vain näkymättömään.

Ei ole väärin uskoa siihen että uskoo vasta sitten kun näkee, eikä ole väärin vaikka ei uskoisi kun näkee. Loppupelissä kaikki on pohjimmiltaan uskon asioita. Elämästä tulee just sellaista kun siitä USKOO tai on uskomatta. Tärkeintä on että vain ON ja nauttii näkemästään ja näkemättömyydestään.

Hauskaa näkymätöntä tunnetta kaikille yhtä paljon, USKOT TAI ET!! :-)
Kyseenalaistamisiin!!!





T: MIE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti