Ristiriidat Rakkaudessa

Halusin tulla jäsentelemään asiaa omassa mielessäni kirjoittamalla. Ehkäpä saan tähän lukijoiltakin uusia näkökulmia?
Nyt puhutaan siis riitelemisestä. En ole pitkään aikaan ollut parisuhteessa enkä tällä hetkellä ole riidoissa kenenkään kanssa ja yleensäkin riitelen harvoin.
Se että en riitele ei välttämättä ole asia joka osoittaa yhtään mitään ylevää. Olen ollut huomaavani omasta rauhastani katsottuna tälläisen riitely positiivisen näkökulman, josta ei käsittääkseni niin paljoa henkisissä piireissä puhuta. 
Pelkkä positiivisuus, miellyttäminen ja kuvitelma siitä, että kun aina on pumpulia ja vaaleanpunaisia kuplia ja täydellinen rauha, se kertoo rakkauden määrästä. Mielestäni ei kerro.

Rakkaus on täydellistä joka hetki. Rakkaus sallii riitelynkin tapahtuvan. Rakkauden vastakohta eli pelko sen sijaan piilottelee tunnelukkoja, sisään sullottuja epäonnistuneita suhteita, pettymyksiä. Rakkaus on ihan eri levelillä kuin muodon maailmassa tapahtuva erimielisyys. Voisiko mielipide ikinä sotkea Rakkautta? Tai voisiko Rakkaus koskaan sanoa "sinä et saa olla eri mieltä!?". Sanoisiko Rakkaus "sinun on ollut elettävä täysin identtinen elämä kuin minä olen elänyt ja sinun täytyy omata täysin samanlainen luonne kuin minulla on!?". Me ihmiset täällä aikapaikassa kuljetamme jokainen erilaista menneisyyttä mukanamme ja Rakkaus tietysti sallii tämän. Egopelko haluaa kovasti miellyttää, olla kiva ja ihana. Ego voi käyttää tätä ihanuutta pelaamiseen aina siihen asti kunnes suhteen sisältö jää liian ohueksi ja pinnalliseksi. Olen itse kiltti ja välttelen riitelyä viimeiseen asti, mutta saatan triggeröityä jos luottamusta on ja Rakkaus vahvistuu. Tämä aiheuttaakin helposti vaan lisää syyllisyyttä ja emotionaalista eroa, jos ei ymmärrä Rakkauden anteeksiannon voimaa. Riitelyn ei tarvitsisi olla rikkovaa. Minä uskon että varsinkin miehet monesti pitävät tunteensa sisällään, koska meidän kasvatukseen ei ole kuulunut itku ja heikkouden näyttäminen. Jos lapsuudessa on kuullut "älä itke", on siltä pohjalta vaikea avata sitä "heikkoa" puolta esiin turvallisesti Rakkaudessa. Tytöille painotetaan kauneutta, prinsessoja sekä ihania satuja.

Olen ymmärtänyt että henkisyydessä painotetaan mielenrauhaa, meditaatiota ja sitä että pitää itsestään huolta, rakastaa itseään niin hyvin että toisillakin on hyvä olla. Kuitenkin olen nähnyt henkisillä ihmisillä paljon tuskaa, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä mutta en ehkä itse ole ollut valmis sitä kaikkea näkemään. Olen kuullut jopa suoria kieltoja ettei riitoja saa olla. Ei olla valmiita katsomaan omaa varjoa. Ollaan valmiita ottamaan valaistuminen ja se kaikki ihana ja täydellinen heti, mutta itse matka jää tekemättä. On totta, jos ei olla valmiita katsomaan omia varjoja, on sekin sitä itse matkaa, ja nyt olen tässä tämän asian äärellä ja tämäkin kuuluu matkaan. On kuitenkin vapauttavaa ottaa hylätyksi tulemisen riski ja luottaa Rakkauteen...vaikka pelottaa.
En usko että kukaan haluaa tahallisesti riidellä tai aiheuttaa tuskaa itselleen tai toisille ihmisille, varsinkaan sillä tietoisuuden tasolla jossa etsii Rakkautta tietoisesti. Mutta koska henkisyys on polku, sen raivaaminen tapahtuu itsessä ja siihen tarvitaan toisia ihmisiä, peilejä. 

En ole ikinä lukenut treffipalstoilla ilmoitusta jossa lukisi:
"Oletko valmis kohtaamaan omat pimeät puolesi kanssani" tai " Jos osaat riidellä rakentavasti, olen täällä sinua varten". Siellä sen sijaan lukee "Olen kiltti, tasapainoinen ja henkinen.(valitse minut, sillä olen täydellinen)" yms.

Ensin on treffit ja näytetään se paras ja ystävällisin puoli. Kaikki on ihanaa ja toinenkin on ihana ja kaikki tuntuu monesti olevan kohdallaan. Sitten ihastutaan omaan mielikuvaan toisesta. Mutta 3 kk-2 vuoden sisällä asiat saattavat muuttua. Joko se muuttuu sitoutumiseksi omaan itseen tai sitten ego haluaa olla katsomatta. Jossain vaiheessa tulee aika jolloin se ihanan ihmisen kulissi hajoaa, koska omat mielikuvat eivät kestä todellisuuden edessä. En halua syyllistää itseäni nyt siitä, että en ole kokenut pitkiä suhteita. Jokaisella suhteella on tarkoituksensa ja jokainen katsoo just sen minkä kykenee. Kaikella on tarkoituksensa. Kuten sanottu, muodon maailmassa ei ole aina kaikki hyvin.
Jokainen joka on ollut 10 vuoden suhteessa toisen ihmisen kanssa, varmasti tietää että siinä ajassa saa käydä kaikki tunteet läpi ja monta kertaa, jopa joka päivä. Se on anteeksiannon harjoitusta parhaimmillaan. Onko maailmassa ollut yhtään rakkaustarinaa jossa ei olisi ollut draamaa ja tunteita, ylä ja alamäkiä? Ne yksinkertaisesti kuuluvat elämään. Se olisi sitä yksinkin. Työnsä hedelmät kyllä tuntuvat omassa sisimmässä. Toki jos olet jatkuvasti hajoittavassa suhteessa, on hyödyllistä valita rauhan tila ja joskus se voi vaatia muodollisiakin valintoja.

Elämään kuuluu vastoinkäymiset, mielialan vaihtelut, huonosti nukutut yöt, työstressi, etäisyys tai vaikkapa koronan aiheuttamat muutokset sekä henkiset dilemmat ja tukokset. Kaikkin odotuksiin ei toinen ihminen voi kuitenkaan vastata. Elämään kuuluu myös nauraminen, hauskanpito, syvälliset keskustelut, läheisyys, luovuus, onnellisuus, rauha. Väitän että jopa etupäässä, voi olla jopa 90 % kaikkea tätä ihanaa, mutta omille sisäisille pimeyksille Rakkaus sanoo AINA KYLLÄ! Rakkaus sallii varjojen tulevan valoon. Se on henkistä polkua. Kykyä katsoa rehellisesti. Omat tunnelukot tulee saada avata Rakkaudessa ilman tuomitsemista tai syyllistämistä. Parasta se olisi silloin kun ne voi avata jollekin luottohenkilölle(tai hänen vierellään). Mikään ei ole vapauttavampaa kuin avata pelotta oma tunnemaailma. Sen vastakohta eli miellyttäminen sen sijaan jättää pidemmän päälle olon kovin ohueksi. Sitoutuminen toiseen voisi olla sitoutumista Rakkauteen. Jos näin haluaa ajatella.

Rakkaus sallii ja vapauttaa. Rakkaus hyväksyy ja hellii. Lohduttaa. Jos ajatellaan ihmisuhteessa tapahtuvaa avautumista, niin yleensä kummatkin triggeröityvät samaan aikaan ja juuri silloin luottamusta ja Rakkautta tarvitaan apuun. Juuri silloin kysytään henkistä pääomaa antamaan anteeksi ja vapauttamaan menneisyys tähän armon ja Rakkauden hetkeen. Henkisyyden määrä heijastuu irtipäästämisen määrässä. Ja JOS ei kykene päästämään irti Rakkaus hyväksyy senkin, joten ikinä ei jää yksin ja eristyksiin Rakkaudesta. Tämän takia olen kutsuttu muistuttamaan Rakkaudesta.
Tätä varten olen täällä, ihmisen muodossa, inhimillisenä ja heikkona. Sisälläni hengen tuli, joka roihuaa yhteisesti ja ikuisesti.

Kyse on siis tiedostamisesta, ei siitä että onko hyvä miellyttämään ja piilottamaan tai onko jatkuvasti täysin avoin ja peloton. Tiedostaminen siitä mitä omassa itsessä/mielessä tapahtuu. Minulla on tapa tuntea hyvin voimakkaasti asioita. Olen eritysherkkä sosiaalinen introvertti ja tarvitsen jonkin verran aikaa oman sisäisen tiedostamiseen. Enää en pyri kuitenkaan tietoisesti pakenemaan huonoja fiiliksiä tai jos pakenen, niin olen tietoinen siitä itse. Muiden tehtävä se ei ole. Jos tekisi mieli juosta karkuun rauhoittumaan ja kuuntelemaan sisäisiä ohjeita, se on jees, mutta riitoja en pelkää koska joka ainut kerta jos ristiriita nousee valoon, se on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Miksi? No koska Rakkaus sallii sen. Rakkauden edessä jokainen epäoikeudenmukaisuus ja riita on annettu anteeksi, koska Rakkaus EI NÄE niitä. Vain minun menneisyyteni vertailee ja pallottelee koska se pelkää. Rakkaus ei pelkää ja siksi Rakkaus antaa riidan tapahtua. Niin yksinkertaista se on. Rakkaus on aina suurin ja täydellinen. Ei sitä mielialan vaihtelut liikuta.
Rakkaus hyväksyy epätäydellisyyden, joten hyväksynkö minä? Ei Rakkaus edes tiedä mikä on täydellisyys koska täydellisyys olisi silloin vain vastakohta epätäydellisyydelle, se on sitä. Rakkaus ei ole dualistista vaan täydellistä. Omat pimeät luolat tiedostamattomalla puolella jota tietoinen mieli ei näe, voi olla jopa elämien aikaiset tukokset ja Rakkaudessa ne saavat tulla valoon ja täydellisyyteen.
Sitä täydellisyyttä Rakkautta sinä ja minä olemme eikä mielipiteet tai näkemyserot tai menneisyys pysty sitä rikkomaan. Rakkaus ei siis ole riippuvainen mielipiteistä tai toimintamalleista. Jos annat itsesi Rakkaudelle, luotat. Jos nojaat omiin sekaviin ajatuksiin, saattaa pelko ohjata. 

Olkaamme epätäydellisiä Rakkaudessa. Nähkäämme että kaiken on pitänyt tapahtua juuri niin kuin on tapahtunut eikä kukaan ele syyllinen mihinkään. Rakkaus ON.