torstai 25. lokakuuta 2018

Runoja aamukahvin äärellä





Kohtaaminen

Vaik kohtasin pimeyteni
ja epävarmuuteni,
Rakkaus ei jättänyt minua.
Vaik näin tän kaiken sinussa,
Rakkaus ei jättänyt sinua.
Vaik menin tukkoon, aivan lukkoon,
Rakkaus ei jättänyt minua.
Vaik luulin et menisin vikaan,
hukkuisin likaan,
Rakkaus ei jättänyt minua.
Vaik valitsisin väärin ihan mielin määrin,
Rakkaus ei jätä minua.





Rakkauden kieli

Anna pois oma tahto,
jätä vain anteeks anto.
Anna pois maailman mahti,
jätä vain Rakkauden tahti.
Anna pois pieni mieli,
jätä vain Rakkauden kieli.





Sinun kanssasi

Onnea on olla kanssas sun,
suuren Rakkauden. 
Ja kun olla sinun saan,
Ikuisuuden kanssas jaan.
Ei meillä mitään hätää täällä oo,
viattomuus ja vapaus rinnallain,
sinun kansas laajennumme ain.





Ajattomuus

Suuren älyn alla itseni menetän,
kohtaan jonkin mystisen suuren ja etevän.
Siinä vain hiljaa olen,
joten kaik hyvin on.
Hyväksyn et tänne tuun ja täältä lähden,
tajuan oon ajaton,
kaik vain Rakkauteni tähden.






Yhtä tyhjän kanssa 

Syntiä ei meissä oo,
ollaan puhtaita ja anteeks annettuja.
Syntiä ei meissä oo,
ollaan viattomia ja täysin kannettuja.
Joskus tuntuu kuin hallitsisi pimeys,
katoaisi valo ja sen keveys.
Silti jokin näyttää meitä ohjaavan,
jonkin näen minussa kohtaavan.
Olen yhtä tyhjän kanssa,
niin olet sinäkin.



T:Jake







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti