Projisoiminen

(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

Projisoiminen on egon vääristynyt tapa käyttää laajentamista, mikä näyttää kääntävän syyn ja seurauksen lain päinvastaiseksi. Projisoiminen on erillisyyden tärkein puolustus ja keino pitää erillisyyttä yllä (T-6.II.1:5). Laajentamisessa ajatus suuntautuu ulospäin poistumatta mielestämme. Tällä tavalla yhdistämme mielemme niihin mieliin, joihin laajennamme. Projisoinnissa pyrimme ulkoistamaan ajatuksen pois mielestämme näennäisesti ulkopuoliseen maailmaan. Tästä syntyy vaikutelma, että ajatus näyttäytyy ulkopuolellamme pikemminkin kuin sisäpuolella. Näin ulkopuolista ajatuksesta näyttää tulevan objektiivinen tosiasia, joka ei ole itse aiheuttamamme, vaan itsenäinen ”aiheuttaja”, jolla on valtaa vaikuttaa meihin. Tällä tavalla kipu, jonka itse itsellemme aiheutimme, näyttää olevan muiden meille tuottamaa. (T-7.VII.8-9). Näin projisointi naamioi käyttämänsä lainalaisuuden, jonka mukaan omat ajatuksemme tuottavat käsityksemme ja kokemuksemme.

1. Erillisyydessä projisoimme ulospäin uskomme erillisyyteen ja teemme siten maailman. Erillisyyden maailma näyttää olevan objektiivinen ja todellinen syytaso, jolla on valtaa vaikuttaa meihin – ei omaa kuvitteellista projektiotamme. (T-18.I.5-6).

2. Yritämme käyttää projisointia päästäksemme eroon syyllisyyden tunteistamme ja muunnamme ne muiden ihmisten syyttämiseksi. Syyttäminen aiheuttaa kuitenkin lisää syyllisyyttä ja saa aikaan käsityksen, jonka mukaan maailma näyttää olevan valmis kostamaan meille hyökkäyksemme sitä vastaan. (OT.22.1). Pelkäämme toisin sanoen, että projektiot palaavat takaisin mieliimme (T-7.VIII.2-3). Projisoiminen on siten egon keino olla päästämättä meitä irti syyllisyyden otteesta. Projisointi sen sijaan pahentaa syyllisyyden tunnetta ja lisää pelkoa.

3. Maailmassa näkemämme hahmot, joita Kurssissa nimitetään unihahmoiksi, näyttävät toimivan maailmassa meistä riippumatta ja usein meidän etujemme vastaisesti. Ne saavat kuitenkin elinvoimansa meidän itsemme kieltämistä ajatuksista, joiden emme myönnä olevan sisimmässämme, vaan näemme niiden olevan pikemminkin ulkopuolellamme ja toimivan meitä vastaan.

4. Projisointi saa aikaan meidän Jumalan pelkomme, (ja siihen liittyviä pelkoja, kuten uskomuksen perinteisellä tavalla tulkittuun ristinkuolemaan.) (T-3.I.3:8). Me projisoimme Jumalaan uskomme syyllisyyteen ja sitten näyttää siltä, että Jumala myös uskoo syyllisyyteemme ja haluaa rangaista meitä. Ajattelemme, että Jumala toteuttaa rangaistuksen niiden hyökkäysten ja katastrofien muodossa, joita olemme kohdanneet maailmassa. (OT-153,7:3).
”PROJISOIMINEN TUOTTAA HAVAITSEMISEN”

Kurssin teoria havaitsemisesta on vastakkainen maalaisjärjen mukaiselle uskomukselle, jonka mukaan ulkopuoliset asiat saavat aikaan havaitsemisen. Näyttää siltä kuin ulkopuoliset kohteet lähettäisivät informaatiota aistiemme välityksellä aivoihimme aiheuttaen näennäisesti käsityksemme niistä. Käsityksemme asioista syntyvät kuitenkin sisäisesti. Aikojen kuluessa muodostamme uskomuksia todellisuudesta. Nämä uskomukset ohjaavat sitä, mihin kiinnitämme huomiomme ja saavat aikaan sen, että etsimme asioita, jotka sopivat ennakkokäsitystemme mukaisiin luokkiin. (OK-8.4). Heti kun löydämme tällaisia asioita, uskomuksemme ohjaavat tulkintaamme niistä ja itse asiassa nämä tulkinnat OVAT käsityksemme asioista. (T-11.VI.1-3). Havaintomme ovat siis meidän uskomustemme projektiota valikoivan huomion ja subjektiivisten tulkintojen kautta. Tästä seuraa, että se mitä havaitsemme, on yksinkertaisesti peili, heijastus oman mielemme tilasta.

(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 82-83.