On totta, että täällä ajan maailmassa tarvitsemme jonkin verran tietoa pärjätäksemme, mutta näin uuden sosiaalisen median aikakautena mielemme täyttyy monenlaisesta tiedosta, jota emme yksinkertaisesti tarvitse. On monenlaista opettajaa ja myyjää joilla on vain "oma lehmä ojassa". Harva kuitenkin opettaa sitä yksinkertaista ja ilmaista asiaa, että ITSE on jo kokonainen ja täydellinen.
Meille uskotellaan, että tarvitsemme sitä sun tätä, jotta olisimme jotenkin parempia ihmisiä. Meille uskotellaan, että tarvitsee jatkuvasti kehittää itseään tai tarvitsee saavuttaa jotain elämää suurempaa. Tarvitsee tietää jotta olisi viisas ja täydellinen. Se kaikki tieto joka on sisäistynyt mieleeni muuttuu ajatuksiksi, jotka kertovat pään sisällä loputtomasti tarinoita; "Minulla on oltava paljon rahaa jotta olisin turvassa". "Minä tarvitsen uuden auton (tai jokin muu asia), jotta naapurini näkisi kuinka hyvin minulla menee". "Tarvitsen uuden ihmisuhteen, jotta tuntisin turvallisuutta ja rakkautta". "Tarvitsen uuden henkisen kurssin kokemuksena, jotta pääsisin lähemmäksi tätä hetkeä, Jumalaa ja Rakkautta".
"Minun tarvitsee syödä luomu ruokia, jotta elän terveenä pitempään". "Minun on lähdettävä intiaan etsimään itseäni". "Minun on ajateltava vain positiivisesti, että tuntisin itseni onnelliseksi". "Minun on oltava uskossa kristittynä, etten joutuisi nuolemaan helvetin liekkejä". "Minun on suoritettava paljon elämää, jotta olisin arvokas muiden silmissä". "Minun tarvitsee kaivaa bunkkeri tulevaa sotaa varten"...jne jne.
No, vaikka olisin miljonääri ja saavuttaisin kaiken maineen ja mammonan, niin silti saatan aamulla lyödä varpaani seinään, voi tulla peräsuolisyöpä ja saattanee iskeä kahvipöydässä nolo kahvikuppineuroosi. Vaikka minulla olisi upouusi auto, voi naapurin Jaska käydä viiltämässä naarmuja nokkapeltiin ja voin ajaa aamuruuhkassa kolarin sillä seurauksella, että istun pyörätuolissa lopun ikääni. Vaikka saisin uuden, mahtavan ja täydellisen ihmisuhteen, saattaa mieleni sisältä avautua jumalaton menettämisen pelko ja mustasukkaisuuden ahdistava pelottava peikko, jota emme osaa yhdessä hoitaa tai käsitellä. Vaikka kävisin kaikki henkiset messut ja seksuaalisuuden kurssit lävitse, saatan huomata kumppanini kanssa yksinäisyyttä, pahaa mieltä ja sitä, että minulla ei seiso, ei sitten millään. Vaikka kuinka söisin vain kalliita luomuruokia, niin aamulla peilistä saattaa tuijottaa flunssainen vanha ukko, jolla on tukka pystyssä ja silmät turvoksissa. Vaikka kävisin joka vuosi intiassa etsimässä sisäistä Jumalaani, niin erityisherkkänä väsyisin jatkuvaan matkailuun, saattaisin havahtua myös siihen, että pakkini sai ruokamyrkytyksen ja paskoisin pitkin housun puntteja. Krishnan kuvat ei siinä hetkessä auttaisi yhtään asiaa. Vaikka suorittaisin kaikki koulut ja opiskelut, niin saatan huomata olevani edelleen köyhä ja yksinäinen. Vaikka kaivaisin pommin varman bunkkerin taloni alle, niin saattaisin saada hyttysen piston ja se kutittaisi ikävästi nenän päätäni tai mikä pahempaa, minulta loppuisi chili ketsuppi eikä ääs-market olisi enää auki.
Ei hitto, minua on siis vedetty höplästä!!! Olin vetänyt itseäni höplästä! Kukkuu!
Kun olen sinkkuna, niin egomieleni saattaa uskotella, että kun saan unelmien parisuhteen, niin kaikki on hyvin ja mahtavasti. Elämä on yhtä romantiikkaa ja seksuaalista hurmosta. Se toinen kuuntelee ja ymmärtää, on läsnä ja arvostaa sekä kunnioittaa. Mutta kun hoohetki tapahtuu; elämä jatkuu edelleen samanlaisena: aamu valkenee, tulee ilta, aika kulkee eikä aika tunnu riittävän mihinkään. Ulkona on loska ja varpaassani syylä. Kun romanttinen hetki tapahtuu, alkaa puhelin soida kiivaasti tai olemme kummatkin väsyneitä pää täynnä henkilökohtaisia ongelmia. Läsnäolosta ei vain tule mitään. Totuus vs. mielikuvitus. Hähä, totuus voitti-taas.
1-0.
En tarkoita että tarvitsisi lopettaa elämistä tai jopa haluamista. Haluan vain osoittaa sen, että muodon maailma on aina yhtä arvaamatonta aprilliä ja suussa saattaa maistua kuravesi. Ulkomaailmasta ei kannata etsiä mitään henkistä täyttymystä (ei siinäkään mitään pahaa ole). Mutta se kaikki täyttymys on jo sinulla!! Sinun ITSESI on JO kokonainen ja viaton, Putinilla tai ilman. Täydellinen. Ajatukset yrittävät vain tehdä itsestään uskottavia. Kuten jokainen meistä jollain tasolla tietää, ne ajatukset ja kuvitelmat ovat kuin poutapilvet taivaalla, niitä tulee ja menee. Kymmeniä tuhansia ajatuksia vuorokaudessa. Tämä on mielen maailma. Ohimenevä ja hauras illuusio. Toisinaan jopa kaunis, toisinaan ruma, mutta ei syyllinen mihinkään. Elämä on vain peili meidän mielentilastamme. Jos uskomme kaupallisuuteen, rakennamme uusia prismoja pellot täyteen, jos pelkäämme, luomme uusia sääntöjä ja lakeja.
Jos haluamme löytää taivaan, niin on oivallettava se, että me olemme sitä JO. Taivas on sisäisesti meissä. Olemme yhtä arvokkaita. Sisälläni saattaa tämän oivalluksen edessä olla jotain mikä näyttää estävän tätä "taivaan" oivallusta, mutta se on vain itseään toistava aprillipila. Simsalapim!
Sinulla on omat uskomuksesi ja minulla omani, mutta yhdessä voimme nauraa niille, sillä ne eivät ole totuuden näkökulmasta muuta kuin vain tarinoita, buaaHaHhahhaaa. Minä kuvittelen, että kannan menneisyyttäni mukana ja toisinaan kuvittelen, että sinä olet siitä vastuussa, mutta ähäkuttikatti, etpäs olekaan! Uskoin vain ajatuksiani.
Tämäkin oli vain ajatus, joten jätä se omaan arvoonsa ja hengitä. Olemme yksi mieli, emme erillinen mielipide.
Kaikki oli annettu anteeksi ja vapautettu jo ennen kuin liukastuin koiran kakkaan. Aprillia, en liukastunutkaan, heti luuli, kumihuuli. Heti arvas, kumivarvas..!!;-)
T:Jake
 |
| "No on ompas sellanenkin totuus, että aurinko nousee aamulla ja illalla se laskee!", "No eipäs nouse eikä se laske, vaan aurinko paistaa jatkuvasti!!", " No eihän paista, katso vaikka ulos, siellä sataa lunta!", "No kyllä täällä aurinkorannalla paistaa...","Aprillia! en mä ollut tosissani, kuhan huijasin olevani fiksu, menit lankaan!.", "Samoin!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti