Sininen planeetta

"Sininen planeetta kiertää tähtensä ympäri. Sen vauhti on rauhallinen ja verkkainen, niin verkkainen, ettei ulkopuolinen tarkkailija huomaa liikettä lainkaan. Se on kiertänyt jo vuosikausia, vuosisatoja, jopa vuosimiljardeja. Eikä se ole tässä ajassa erityisesti tullut mihinkään eikä päässyt perille. Päästyään kerran ympäri se lähtee uuteen kiertoon vain palatakseen jälleen lähtökohtaansa. Uudelleen ja uudelleen.
Planeetan pinnalla häärii tuskin havaittavia, pieniä olentoja. Ne tulivat sinne vasta äskettäin, joitakin satoja tuhansia vuosia sitten. Mutta ne ovat jostain saaneet päähänsä, että nyt on kiire. Nopeasti, tehokkaammin, enemmän, vähemmässä ajassa! Kun heiltä kysyy, että mihin he ovat menossa, he eivät tiedä. Jotkut eivät edes malta pysähtyä pohtimaan kysymystä, vaan ryntäävät jo seuraavan hetkeen tekemään seuraavaa asiaa. Tämä hetki meni jo ja seuraavaan pitää juosta, ettei sekin karkaa. Ulkopuolisen tarkkailijan silmissä heidän käyttäytymisensä vaikuttaa selittämättömältä, jopa oudolta. Varsinkin kun heidän elämäntapansa, hänen sitä tarkemmin tutkittuaan, tuottaa asioita, jotka uhkaavat tuota sinistä kotia. Sitä joka verkkaisesti kiertää tähteä eikä ole menossa mihinkään. Aivan kuin heillä olisi varaplaneettoja, joihin siirtyä kun koti myrkyttyy, menettää elinvoimansa ja alkaa tuhoutua.
Ulkopuolinen tarkkailija kulkee olentojen keskellä ja yrittää löytää selitystä näin absurdille käyttäytymiselle. Eivätkö he tunnista kotiplaneettansa omaa rytmiä, sen verkkaisuutta ja hitautta? On kuin he olisivat astuneet sen ulkopuolelle, vaipuneet johonkin käsittämättömään uneen, joka pitää heitä vallassaan ja saa käyttäytymään oudolla tavalla. Nukkuvatko he todella? Mitä ovat nuo pienet esineet, joihin he pysähtyessään tuijottavat, jotkut jopa kulkiessaan? Mitä he niissä näkevät? Sen täytyy olla jotain varsin merkittävää, sillä he eivät enää huomaa toisiaan, eivät taivaalla lipuvaa pilveä, eivät varpusten sirkuttelua pensaissa eivätkä lastaan rattaissa. Jotain ratkaisevan tärkeää niissä täytyy olla, koska he ovat ikään kuin astuneet niihin sisälle, vaihtaneet todellisuuden siihen ihmeelliseen, minkä he laitteissaan tavoittavat.
Miksei kukaan pysähdy? Miksei kukaan katso silmiin, miksi kaikki vaikenevat ja ryntäävät johonkin? Mihin he ryntäävät? Seuraavaan hetkeen, siihen joka on koko ajan häämöttänyt heidän edessään ja luvannut suuria? Mutta mikä on se tuollainen hetki? Mistä se tulee ja mitä se pitää sisällään? Löytyykö se noista laitteista, taikalaatikoista? Ulkopuolinen tarkkailija näkee näynomaisesti ja kauhuissaan, kuinka taikalaatikko kaappaa nuo ihmiset lopulta kokonaan. He tulevat sokeiksi kaikelle muulle, toisilleen ja sille todellisuudelle, jossa tuo sininen planeetta vaeltaa.
Tarkkailijalle tulee kummallinen olo. On kuin nuo olennot olisivat astuneet epätodellisuuteen. Kuin heidät olisi lumottu tai noiduttu. Vaivutettu myrkylliseen uneen. Eikä tässä kaikki, he näyttävät siirtävän tuon unensa planeetan uusille tulokkaille, niille jotka ovat vielä heitäkin pienempiä. Tuntuu kuin nämäkään eivät enää huomaisi sinistä planeettaa, johon he juuri tulivat. Järkyttävää ja käsittämätöntä, ulkopuolinen tarkkailija sanoo itsekseen.
Vihdoinkin hän huomaa jonkun, joka tuntuu olevan hereillä. Se näkyy tämän silmistä, ne katsovat kohti. Se näkyy hänen kasvoiltaan, ne hymyilevät. Hän näkee edessään olennon, joka näyttää olevan paikallaan. Vaikka hän ulkoisesti liikkuu, jokin hänen sisällään tuntuu pysyvän tässä. Tarkkailija tutkii ilmiötä ja ihmettelee. Sitten hän keksii, että tuo olento on läsnä. Vaikka hän liikkuu, hän on tässä. Hän on kuin tuo sininen planeetta. Sekin liikkuu mutta pysyy silti siinä missä se on. Ehkä juuri sentähden se liikkuu verkkaisesti ja vaivihkaa.
Tarkkailija tarkkailee tuota poikkeavaa olentoa. Hänellä ei näytä olevan taikalaatikkoa. Hänen huomionsa kohdistuu ympäristöön, muihin ihmisiin, hän näkee juuri taivaalla lipuvan pilven, kuulee varpuset pensaissa ja katsoo pientä vauvaa silmiin, joka hymyilee. Vauva on vielä hereillä niin kuin hänkin jo on."

Tommy Hellsten 

Emptiness Dancing

ADYASHANTI: EMPTINESS DANCING
(30. joulukuuta 2017)

“Kun me todella ryhdymme tarkastelemaan, keitä me kuvittelemme olevamme, mielemme täyttää kiitollisuus. Alamme nähdä, vaikka meillä on monia ajatuksia, uskomuksia ja identiteettejä, että ne eivät kerro meille keitä me olemme, eivät yksilöllisesti eivätkä kollektiivisesti. Mysteeri aukeaa: me tajuamme, että kun todella tarkastelemme itseämme selkeästi ja huolellisesti, on hyvin hämmästyttävää, miten totaalisesti me ihmiset määrittelemme itsemme sen mukaan, mikä on mielemme sisältö, mitkä ovat tunteemme ja mikä on historiamme.
Monissa henkisyyden muodoissa yritetään päästä eroon ajatuksista, tunteista ja muistoista – yritetään tehdä mielestä tyhjä, aivan kuin sen katsottaisiin olevan toivottavaa ja henkistä. Kuitenkin olisi hyödyllisempää nähdä ajatusten läpi ja tunnistaa, että ajatus on vain ajatus, uskomus tai muisto. Silloin voimme lopettaa tietoisuuden ja hengen linkittämisen ajatuksiimme tai henkiseen tilaamme.
Heti silloin, kun tajusin, että se mikä katsoi silmieni ja aistieni läpi, olikin herääminen tai henki eivätkä ehdollistumani ja muistoni. Silloin tajusin, että sama henki katsoi itse asiassa kaikkien muidenkin silmäparien läpi. Sillä ei ollut merkitystä, minkälaisten ehdollistumien kautta ne katsoivat; ne kaikki olivat yhtä ja samaa. Se oli itsensä näkemistä kaikessa, ei pelkästään toisten silmissä, vaan myös puissa, kivissä ja lattiassa.
On paradoksaalista, että mitä enemmän tämä henki ja tietoisuus alkaa ”maistella” itseään, ei ajatuksena, ideana eikä uskomuksena, vaan yksinkertaisesti heräämisenä läsnäoloon, sitä enemmän tämä herääminen heijastuu takaisin kaikesta. Mitä enemmän heräämme siitä, että olisimme kehomme, mielemme tai identiteetttimme, sitä paremmin näemme, että kehomme ja mielemme ovat todellisuudessa tuon yhden ja saman hengen ilmentymiä, samaa läsnäoloa. Mitä paremmin tajuamme, että se mikä me olemme, on kokonaan ajan, maailman ja kaiken tapahtumisen ulkopuolella, sitä paremmin näemme, että tämä sama läsnäolo on koko maailma – kaikki mitä tapahtuu ja kaikki mitä on olemassa. Se on kuin kolikko, jossa on kaksi puolta.”

Miten vapautin itseni egosta 7 päivässä

Jeff Foster – Miten vapautin itseni egosta 7 päivässä (ja sinä voit myös)

Pohjimmiltaan meille opetetaan, että emme luottaisi itseemme.
Meille opetetaan pelkoa. Se ei tule meille luonnollisesti, mutta meitä opetetaan olemaan luottamatta henkilökohtaisiin, suoriin, ensikäden, yksityisiin kokemuksiin.
Vähän yli 20-vuotiaana elämästäni oli tullut sietämätöntä. Olin niin täynnä pelkoa ja vihaa ja puhdasta itsevihaa. Pelko, kammottava elämän pelko ja muiden ihmisten pelko ja vietin suurimman osan elämästäni makuuhuoneessani noin 25-vuotiaaksi. Ja sitten minusta tuli henkinen etsijä. Etsin tätä juttua, jota kutsutaan valaistumiseksi.
Henkisenä etsijänä sinulla on, sinulla voi olla kaikenlaisia kokemuksia. Kokemuksia autuudesta, hurmiosta, syviä oivalluksia. Kokemuksia valon näkemisestä, matkustamisesta eri maailmoihin, tuon ja tämän muuntautumisesta.
Aloin huomata, että kaikki kokemukset olivat väliaikaisia, mikä masensi minua entistä enemmän. Jopa kaikkein autuain, kaikkein autuain, orgastinen henkinen kokemus tuli ja meni. Mietin, mikä minussa on vikana, miksi en voi pitää kiinni siitä. Haluan sen orgastisen henkisen kokemuksen uudelleen. Miksi se meni? Eli jälleen yksi itsevihan ajatus: ”Mikä minussa on vikana? Miksi en pysty säilyttämään kokemusta? Mikä minussa on vikana?”
Luulen, että se meni suoraan ytimeen. Aloin ymmärtää, että se oli se harha, jota oli elänyt koko elämäni, että minun pitäisi pystyä kontrolloimaan ajatuksiani ja tunteitani.
Jossain vaiheessa väsyin totaalisesti siihen yritykseen tulla valaistuneeksi, tulla täydelliseksi, pohjimmiltaan siihen, että yritin olla jotain, olla jotain mitä en ole. Se oli loppujen lopuksi niin uuvuttavaa, kun yritin olla joku jota en ole. Monella eri tavalla olen tehnyt sitä koko elämäni, käytin jopa henkisyyttä. Yritin tulla täksi valaistuneeksi olennoksi. Halusin olla valaistunut. Halusin olla erityinen. Erityinen, valaistunut minä. Erityinen, valaistunut minä, joka ei ollut minä. Se oli erittäin ovelaa. Halusin olla vapaa egosta. Ja ego olisi erittäin tyytyväinen siihen, jos se olisi niin. Ja ego pystyisi kirjoittamaan kirjan, miten vapautin itseni egosta. Miten vapautin itseni egosta 7:ssä päivässä. Ja sinä voit myös. Seuraa vain minua.
Halusin muuntaa mielen. Halusin pysäyttää mielen. Tosin se oli vain mieli joka halusi pysäyttää mielen. Ja mieli joka halusi muuntaa mielen ja sitten kirjoittaa kirjan: ”Minä muunsin mielen – ja sinä voit myös.” Eli se kaikki kävi hyvin raskaaksi.
Jossain vaiheessa koko homma vain luhistui. Kysymys: miten pääsen sinne, muuttui kysymykseksi: miten voin vaikuttaa itseeni tai miten voin tulla joksikin muuksi. Minusta tuntuu, että se kysymys: ”miten voin tulla joksikin muuksi?” on kulkenut matkassa siitä asti kun synnyin.
Se on ollut minussa hyvin varhaisista vuosista alkaen: ”Tulla joksikin muuksi. Tulla joksikin muuksi.” Ja jopa henkisinä etsijöinä me edelleen jäämme kiinni siihen, tulla joksikin muuksi.
Jossain vaiheessa koko touhu kävi uuvuttavaksi minulle: ”En halua olla jotain muuta.” Olen väsynyt, en halua olla mitään muuta. En halua olla jotain muuta. Haluan olla kuka olen. En halua olla jotain muuta.
Haluan olla kuka olen, mutta kuka helkkari minä olen? En oikeastaan ennen ollut kysynyt sitä kysymystä. Minulla oli liian kiire olla jotain muuta.
Siinä vaiheessa toinen mahdollisuus alkoi tulla läpi. Mahdollisuus itseni arvostamiseen, syleilyyn juuri sellaisena kuin olen.
Aloin oikeastaan ymmärtää, että sen sijaan, että yritin päästä eroon ajatuksista ja tunteista, päästä eroon pelosta, päästä eroon epäilyksestä, päästä eroon surusta tämä kysymys tuli – mitä helvetin vikaa surussa on? Mitä helvetin vikaa siinä on? Mitä helvetin vikaa epäilyssä on? Mitä helvetin vikaa on pelossa? Koko eliniän olin uskonut, että ajatusteni ajattelemisessa ja tunteideni tuntemisessa oli ollut jotain vikaa. Se kysymys tuli mieleeni kuin valopallo. Mitä vikaa kokemuksessani oikeastaan on?

Rakkautta ei opita

"Rakkautta ei opita. Sen merkitys piilee siinä itsessään. Ja oppiminen loppuu, kun olet tunnistanut kaiken, mitä rakkaus ei ole. Juuri se sitä häiritsee ja juuri se on tehtävä tekemättömäksi. Rakkautta ei opita, koska milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin et olisi tuntenut sitä. Luojasi läsnäolossa oppiminen on hyödytöntä, koska tapa, jolla Hän tunnustaa sinut ja sinä Hänet, ylittää niin suuresti kaiken opitun, että kaikki oppimasi on merkityksetöntä korvautuessaan ikuisiksi ajoiksi rakkauden ja sen ainoan merkityksen tietämisellä.

Suhde veljeesi on kiskottu juuriltaan varjojen maailmasta, ja sen epäpyhä tarkoitus on turvallisesti kuljettu syyllisyyden muurien läpi, pesty anteeksiantamuksella ja juurrutettu loistavana ja tukevasti paikalleen valkeuden maailmaan. Sieltä se kutsuu sinua seuraamaan valitsemaansa reittiä, joka nostettiin korkealle pimeyden ulkopuolelle ja johdettiin lempeästi Taivaan porttien edustalle. Pyhä hetki, jonka aikana sinä ja veljesi liityitte yhteen, on vain rakkauden sanansaattaja, joka lähetettiin anteeksiantamuksen tuolta puolen muistuttamaan sinua kaikesta mitä sen tuolla puolen on. Mutta juuri anteeksiantamuksen kautta se muistetaan.
Ja kun Jumalan muisto on tullut luoksesi tuossa anteeksiantamuksen pyhässä tilassa, et tule muistamaan mitään muuta, ja muistaminen tulee olemaan yhtä hyödytöntä kuin oppiminen, sillä ainoa tarkoituksesi tulee olemaan luominen. Sitä sinä et kuitenkaan voi tietää, ennen kuin jokainen havainto on puhdistettu ja kirkastettu ja lopulta hävitetty ikuisiksi ajoiksi. Anteeksiantamus poistaa ainoastaan sen, mikä on epätotta, nostaessaan varjot maailman yltä ja kantaessaan sen lempeydessään turvallisesti ja varmasti uuden ja puhtaan havaintokyvyn kirkkaaseen maailmaan. Siellä on päämääräsi nyt. Ja juuri siellä rauha odottaa sinua."

IOK

Miksi ihminen kärsii?

Ego pelkää eniten omaa kuolemaansa ja haluaa pysyä hengissä täällä maan päällä eikä tiedä mistään ikuisesta olemisesta henkenä. Se on se sisäinen ääni, joka höpöttää taukoamatta, selittää tilanteita, kertoo meille elämämme tarinaa ja saa meidät tuntemaan ja reagoimaan tavoilla, jotka tekevät ihmiselämästä sellaista mitä se on: vaikeaa ja raskasta. Kielteisiä ajatuksia ja tunteita, rankkoja muistoja, masennusta, ahdistusta, väsymystä, kateutta, vihaa, katkeruutta, pettymystä, kaunaa, mustasukkaisuutta, pelkoa, surua. KÄRSIMYSTÄ.

Ego ymmärtää asiat ajan ja erillisyyden kautta, eli elää paljon menneisyydessä tai tulevaisuudessa ja kokee voimakasta erillisyyttä muista. Ego ajattelee koko ajan pakonomaisesti, tuntee pakonomaisesti määrätyt tunteet määrätyissä tilanteissa, reagoi tiedostamattomasti aina samalla tavalla. Se siis toimii ehdollistuneiden ajattelu- ja toimintamallien mukaan eli toistaa aina vaan samaa kaavaa.
Negatiivinen minäkuva on kaikkein voimakkain keino, jolla ego tuntee olevansa olemassa! Siksi se vaan ruokkii ja ruokkii itseään ja aiheuttaa aina vaan lisää kärsimystä. Minäkuva määrittyy kärsimisen ja epäonnistumisten kautta. Tulee tunne, että minä olen joku. Minä ole se, joka aina kärsii ja jota maailma murjoo. Jos kärsimys loppuisi, niin en tiedä kuka olen, koska kärsiminen on aina ollut se tapa, jolla hahmotan itseni.
Ego valjastaa koko ihmisen ruokkimaan tätä negatiivista minäkuvaa. Alitajunta, tunteet, ajatukset, reaktiot ja muistot, kaikki pitävät huolen, että kärsimystä riittää ja ego-ihminen saa voimakkaasti kokea olevansa olemassa oman kärsimyksensä kautta.

-Eckhart Tolle

Kaupankäyntiä ihmisuhteissa

"Kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että haluamme toiselta jotakin ja että vastavuoroisesti olemme valmiit antamaan toiselle jotakin. Ei liene kenellekään yllätys, että tämä ihmissuhteiden perustana oleva jatkuva kaupankäynti on lähes aina epätasapainossa ja jompikumpi osapuoli kokee saavansa vähemmän kuin antaa. Kun ajattelet asiaa hetken, tällainen kaupankäyntiin perustuva ihmissuhde ei voi mitenkään olla tasapainoinen ja toimiva, sillä meillä ei ole mitään keinoa mitata, milloin ja miten puntit ovat tasan. Kaupankäynnin epätasapainon hintana on aina katkeruus, joka voi ilmetä hyvin monin tavoin aina lievästä mustasukkaisuudesta fyysiseen murhaan.
Tämä jatkuva kaupankäynti toimii niin pitkään kuin molempien tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja se edes jotenkin tasapuolista, mutta heti, kun jompikumpi osapuoli katsoo antavansa selvästi enemmän kuin saa, suhde alkaa vinoutua. Jos tarkastelet vaikkapa valtioiden välisiä suhteita - jotka pohjimmiltaan nekin ovat ihmissuhteita, sillä eihän "valtiolla" mitään suhteita keskenään ole vaan niiden johtajilla ja virkamiehillä - huomaat selkeästi, miten kaupankäynti on kaiken perusta. Sekin tiedetään, että jos kaupankäynti on molempia osapuolia tyydyttävää ja hyödyttävää, pelkkä ajatuskin sodasta on mieletön. Tähän huomioonhan perustuu koko Euroopan unionikin, siis siihen, että jäsenmaat ovat niin riippuvaisia taloudellisesti toisistaan, ettei sotimaan kannata ryhtyä. Kaupankäynti ei siis ole huono asia niin kauan kuin se toimii.
Kun taas puhutaan ihmissuhteista havahtumisen kannalta, nimenomaan kaupankäynti on se, joka estää meitä näkemästä toista ihmistä oikean mielen näkökulmasta. Jatkuva kaupankäynti pitää meidät unessa, sillä käydessämme keskenämme kauppaa, näemme toisen vain kohteena, jolta voimme ehkä saada haluamamme, emmekä suinkaan sellaisena kuin hän todellisuudessa on.

Tyypillinen vaihtokaupan kohde on seksi. Molemmathan sitä tavallisesti haluavat mutta eivät aina samassa määrin tai samalla tavoin. Seksin ajatellaan olevan jonkinlainen itsestään selvä parisuhteeseen kuuluva elementti, jolloin toisella on oikeus halutessaan saada sitä ainakin kohtuullisessa määrin. Kun otetaan huomioon vielä seksin viettimäinen luonne, joka usein saa jommankumman tai molemmat osapuolet vilkuilemaan olemassa olevan suhteen ulkopuolelle, on soppa kutakuinkin keitetty.
Seksi on sikäli ovela väärän mielen valtapelin elementti, että ollakseen täydellisesti nautittavaa siihen tarvitaan toinen ihminen. Meidän on siis pakko alkaa käydä kauppaa jonkun kanssa, jos haluamme seksiä muutoin kuin yksin. Ajatteleppa hetki, miten nerokas temppu tämä väärältä mieleltämme on! Seksuaalisuus on niin vahva vietti, että moni meistä on valmis aikamoisiinkin koukeroihin saadakseen viettinsä tyydytettyä, ja tuloksena on yhä lisää syyllisyyttä, joka puolestaan projisoidaan muihin: "Minun oli pakko käydä vieraissa, kun meillä on seksiä niin harvoin", "Olin uskoton, koska halusin kokea toisenlaista seksiä", "Petin sinua, koska olet niin etäinen enkä saa sinulta tarpeeksi läheisyyttä", ja niin edelleen loputtomiin.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin: en yritä sanoa, että seksissä itsessään olisi jotakin väärää tai kartettavaa. Haluan vain tuoda esille sen, miten käytämme sitä toistemme hallitsemiseen. Myös seksi voi olla samalla tavoin oikean tavoin oikean mielen työvälineenä kuin kaikki muukin mielen harhassa. Oikean mielen käytössä oleva seksi ei ole koskaan kaupankäyntiä vaan perustuu molempien osapuolten yhteiseen tahtoon. Silloin seksillä tai sen puutteella ei yritetä hallita toista eikä saada toiselta mitään muuta kuin yhteinen nautinnollinen kokemus.
Koko ajatus kaupankäynnistä perustuu siihen, että rakkautta ei tunneta vaan sen tilalla on käsitys siitä, että toisella on se rakkaus, minkä on itse mielessään kadottanut. Me etsimme pohjimmiltaan vain tätä rakkautta, jonka koemme kadottaneemme, ja koska emme ymmärrä, missä muuallakaan se voisi olla, kuvittelemme sen olevan jollakulla toisella. Näin kuljemme ihmisuhteesta ja pettymyksestä toiseen, koska emme onnistu löytämään toisesta kaipaamme rakkautta. Tämän takia on olennaisen tärkeää saada itsessä aikaan se mielenmuutos, joka osoittaa, että todellista rakkautta on se, jonka oikea mieli meidät ohjaa sisäkautta löytämään."

"Ego puolestaan vaatii aina vastavuoroisia oikeuksia, sillä se on kilpailuhenkinen eikä rakastava. Se on aina valmis kaupankäyntiin, mutta se ei pysty ymmärtämään, että toisen kaltaisena oleminen tarkoittaa sitä, että minkäänlainen kaupankäynti ei ole mahdollista. Saadaksesi sinun on annettava, ei käytävä kauppaa."
iok

Juha Kuvajainen: Kamalan Ihanat Ihmisuhteet