Rakastan New Age-kirjojen kansikuvia, joissa valaistunut pyhä mies istuu sinisen hehkun ympäröimänä, ja hänen päästään ja sormenpäistään säteilee puhdasta, valkeaa valoa. Se on puhdasta roskaa. Oikea valaistunut olento ei näytä yhtään erilaiselta kuin muut. He ovat tavallisia ihmisiä, aivan kuten sinä. Kaikki muu on pelkkiä erikoistehosteita. Anuttara-samyak-sambodhi olet sinä. Valaistunuminen on todellisuutta itseään.
Ja todellisuus olet sinä-alastomana, haisevana ja teennäisenä niin kuin kaikki muutkin.
Todellisuus ei tiedä mistään mitään.
Todellisuus epäröi ja on epävarma.
Todellisuus on joskus rivolla tuulella ja lukee toisinaan sarjakuvalehtiä.
Todellisuus on vanha ukko Cleveland Heightsissä valittamassa, että hänen lapsenlapsensa ovat taas pihistäneet hänen tekohampaansa.
Todellisuus on viisi jätkää, jotka yrittävät virittää kolme kitaraa ja Farfisa-urut samalle korkeudelle ja epäonnistuvat surkeasti.
Todellisuus on jokaisen tähden, jokaisen planeetan, jokaisen galaksin, jokaisen pölyhiukkasen, jokaisen atomin, jokaisen kleptonin, leptonin ja sleptonin alkulähde.
Todellisuus on jokainen räkäklimppi, jokainen hikitahra isäsi T-paidassa, jokainen kiusallinen kakkakikkare pyllyssäsi.
Todellisuus on tämä hetki."
"Todellisuus on se, mikä ei katoa,
vaikka siihen lakkaa uskomasta."
Philip K. Dick
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti