Henkinen aikuisuus ja täydellinen vastuunotto

Me olemme kaikki pikkulapsien tasolla ja leikimme ihmissuhteissamme aivan samanlaisia omistamis-, mustasukkaisuus-, itsekeskeisyys-, ja manipulointileikkejä kuin pikkulapset hiekkalaatikolla. Älä erehdy luulemaan, että olisit kasvanut henkisesti mihinkään sen jälkeen, kun aloitit koulun. Me olemme keskenkasvuisia pieniä poikia ja tyttöjä, jotka vain näyttävät aikuisilta. No, ehkä joku meistä on vähän aikuisempi kuin useimmat muut, mutta kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän pitkä matka siihen, että todella olisimme henkisesti aikuisia emmekä jatkuvasti kiukuttelisi toisillemme kuin mitkäkin pahaiset kakarat. Tämän tosiseikan tunnustaminen on todellinen alku sekä sinun itsesi että ihmissuhteidesi eheytymiselle.
Jos haluat todella ymmärtää, mitä ihmissuhteissasi tapahtuu, ajattele tosiaankin olevasi kuin pieni lapsi, joka ei ihan osaa ottaa toista huomioon ja joka on oikeastaan kiinnostunut vain itsestään. 
Olemme tosin äärimmäisen taitavia naamioimaan tämän itsekeskeisyytemme miksi tahansa sellaiseksi, mikä saa meidät tuntemaan itsemme muita paremmiksi, suvaitsevammiksi ja huomaavaisemmiksi, mutta olemmeko todella sellaisia? Tämä on hyvin helppo selvittää omalla kohdallaan. Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset ja vastaa niihin täysin rehellisesti niin kuin arvioisit jonkun toisen, sinulle tuntemattoman ihmisen käytöstä ja olotilaa:

1. Onko sinun epämukava olla nykyisessä ihmissuhteissasi?

2. Ärsyynnytkö, suututko, loukkaannutko, mökötätkö tai haastatko riitaa?

3. Pelottavatko toiset ihmiset sinua jotenkin?

4. Kuvitteletko olevasi toista parempi tai jotenkin erilainen kuin muut?

5. Arvosteletko muiden ihmisten mielipiteitä ja käsityksiä?

Mikäli vastasit yhteenkään näistä kysymyksistä myöntävästi, leikit lasten leikkejä ihmissuhteissasi, ja kuten varmasti jo kysymyksistä huomasit, kaikkiin niihin ei varmaankaan juuri kukaan pysty vastaamaan rehellisen kielteisesti. Toisin sanoen, me leikimme kaikki lasten leikkejä ihmissuhteissamme. Sen tunnustaminen on oikein hyvä alku. Hyvä. Mitä sitten voimme tilanteelle tehdä? Ratkaisu on varsin yksinkertainen: lakata leikkimästä näitä leikkejä. Se ei ole laisinkaan niin vaikeaa, kuin miltä se kuulostaa, mutta se vaatii kuitenkin periksiantamatonta harjoittelua ja tinkimätöntä määrätietoisuutta.
Kukaan ei pakota sinua leikkimään tällaisia leikkejä; sinä teet sen ihan itse. Ja koska sinä teet sen ihan itse, voit koska tahansa valita toisin. Et ole kenenkään etkä minkään armoilla. Ei ole mitään demoneja tai jumalia, jotka saavat sinut käyttäytymään lapsellisesti muiden kanssa. On vain sinun omat ajatuksesi, jotka tosin voivat olla hyvin demonisia tai jumalallisiakin.
Muistutan sinua tässä välin projektion mekanismista: jos et ole valmis tunnustamaan omien ajatustesi demonisuutta, projisoit ne ulkopuolellesi kuvitellen, että joku toinen on paha ja hirvittävä. 
Tästä samasta mekanismista saavat alkuunsa myös kaikki kuvitellut pahuuden voimat. Mitä muuta saatana on kuin omassa mielessämme olevan kauheuden kohtaamattomuudesta syntynyt olennollistus, projektio? Ei ole mitään muuta kuin sinun ajatuksesi, jotka synnyttävät kaikki kokemuksesi, joista oma mielesi tekee omat vääristyneet kuvansa, jotka puolestaan kiteytyvät ajatuksissasi erilaisiksi uskomuksiksi, käsityksiksi ja mielipiteiksi. Ne ovat lasten leluja siksi, että ne ovat vain sinun oman supistavan mielesi luomuksia. Tähän ansaan me olemme kaikki langenneet.
Jotta tajunnassasi syttyisi edes alkeellinen valo, sinun on todellakin ymmärrettävä, että mieli on ensisijainen ja siten syy ja että kaikki havaitsemasi ja kokemasi on vain omien ajatustesi seuraamusta.
Laitan tämän tähän vielä oikein erikseen ja kursiivilla, koska se on ehkä tämän koko kirjan tärkein viesti:

Ajatuksesi synnyttävät kaikki kokemuksesi. Ei ole mitään muuta. 

kamalan ihanat ihmissuhteet, juha kuvajainen