Google+ Followers

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Minä en usko kuvitelmiin, peipi!

Kuvittelen itsestäni kaikenlaista hassua, jopa niin hassua, että tekisi mieleni lyödä kanssasi tassua. Tässä asioita jotka tuntuvat hyvinkin todellisilta. Onko ne todellakin totta? Älä peipi usko minua jos sanon että....


- Syntymäaika
Olen kuulemma syntynyt joskus vuosikymmeniä sitten, mutta siitä alkaa olemaan jo niin pitkä aika, että sen merkitys on haalistunut, mistäköhän mahtanee johtua?  Näen vain tämän hetken tässä ja nyt, siinä tunnen syntyväni joka hetki uudelleen. Kokemisen hienous on juuri tässä hetkessä, ei mielen kuvitelmissa tai uskomuksissa.
Tämän takia esim. synttäreiden juhliminen on keksityltä hapatukselta tuntuva syy vain tavata ihmisiä ja saada lahjoja. Tuntea kuuluvansa joukkoon. Kuinka moni oikeasti jää miettimään että "hei, mietitäänpäs hetki sinun syntymääsi..mitä silloin tapahtui ja miten hienoa se silloin oli...?" Juhliminen ei kuitenkaan ole huono asia, mutta minä en koe olevani syntymäaika. Todellisuuteni on ajassa mutta ei ajasta. Ou mai gaad, peipi!

- Nimeni
Joku joskus KEKSI minulle nimen jota olen orjallisesti toitottanut läpi elämän. Olen aika keisari kun olen onnistunut toisetkin uskomaan siihen. Yhtä hyvin voisin olla nimeltäni vaikka Jaska Jokunen. Olisin myös suurena luojana voinut myöhemmin vaihtaa nimeni itse, vaikka Einari Onnenkäpyksi. On täysin mahdottomuus, että olisin totuuden kautta joku Jarkko (parkkolarkko). En vain voi uskoa siihen. Toki se on hassunhauska kutsumanimi. Jake tai Jakeflame myös. Yhtä suurta keksintöä kaikki. Olemme mielikuvituksen mestareita. Suuria taiteilijoita. Ei muuta kuin punkkua lasiin ja klassista koneeseen.
Tämän takia myös nimipäivät kuuluvat sarjaan joka ei resonoi minussa mitenkään, pahoittelut facebookille ja kaikille asianomaisille. Pertti Kurikan nimipäivätkin kiinnostaa enemmän, siinä on sentään aitouden pikantti maku.  Minua ei kiinnosta pätkääkään nimipäiväsi (koska et ole se), sorge, peipi. Toisen muistaminen on kuitenkin kiva asia. Toista voi muistaa koska vaan, ilman ensimmäistäkään tunnon tuskaa siitä, että unohti puoli vahingossa nimipäivät tai syntymäpäivät koska illalla tuli telkasta jännittävä jakso salkkareita. Olet muuten erittäin kiinnostava hahmo hahmolassa, joten nou hätä, peipi.

- Menneisyys
Missä se on nyt? Onko se tässä hetkessä? Menneisyys, HUHUU?! Ehkä vain kuvitelmissani tai muistoissani sen voi löytää jos jaksat pitää ajatuksesta kiinni. Menneisyyttä on kiva muistella ja rakastan olla nostalginen. Minusta 80 luku oli hienoa aikaa. Mutta totuus on kuitenkin se, että silloinkin oli dualistinen maailma. Oli huonoja ja hyviä päiviä ja ihmiset valittivat silloinkin monista samoista asioista. 80 luvullakin elettiin tässä hetkessä, tässä samassa kuin on NYT. Silloinkin oli ikuinen nyt hetki. Ei ole koskaan ollut muuta kuin tämä hetki. Ulkomaailma rakennetaan ehkä erinäköiseksi, mutta hetki on kuitenkin aina sama. Menneisyyttä ei vain ole missään. Me vain kuvittelemme menneisyyden ja harmittavan paljon annamme sen vaikuttaa puhtaaseen ja viattomaan tähän hetkeen. Päästä irti kuvitelmistasi ja ole vapaa! Freedom!.. lauloi kitara Henkkakin aikoinaan (ja katkaisi kielen ihan niinkuin naapurin masakin harjoitellessa ekoja sointuja).

-Toiset ihmiset
En ole toisten ihmiset mielipiteet enkä toisten ihmisen luomat säännöt tai moraalit. En ole toisten ihmisten luomat syytökset, mielipiteet tai kuvitelmat. Kukaan toinen ihminen ei voi kertoa minulle totuutta, koska puhumme vain oman tietoisuutemme tasolta. Voimme puhua kivoja tai vähemmän kivoja asioita, mutta ne ovat vain sen hetkistä tunne sanastoa. Kuvitelmia ja iän vanhoja uskomuksia joihin ei usko elävä erkkikään. Olet minulle täysin viaton ja vapaa. Tarinoita on mukava kuunnella, mutta totta ne ovat harvoin, jos koskaan totta. Who knows? 
P.s Leikitäänkö rikkinäistä puhelinta?

-Identiteetti
Olen kuvitellut paljon itsestäni kaikenlaista. Jokainen ihminen rakentaa identiteettinsä kulttuurinsa, isä ja äidin, sukulaisten, median, opiskelun, ammatin ja koko ympäristönsä luomista asioista. Muistan kun lapsena halusin samanlaisen majan puuhun kuin Tupulla Hupulla ja Lupulla oli. Rakensin identitettiäni jo lapsesta..nii ja sitä majaa puuhun josta ei koskaan tullut mitään. Kaks lankkua ristissä ja black and dekker.
Jos olisin rakennusmies tai poliisi, niin kuvittelisin olevani poliisi. Käyttäytyisin kuin poliisi. Muotoilisin jopa kehoni sen mukaisesti. Olisin raamikas ja vahva.
Jos olisin hippi, niin kulkisin vain luonnonmukaisissa rennoissa vaatteissa ja näyttelisin peace merkkejä pienessä (tai isossa) kannabis pöllyissä. Se olisi identiteetti johon uskoisin.
Voisin olla yhtä hyvin pitkälle lukenut lakimies tai poliitikko, jolla olisi aina skraka suorassa. Puhuisin virallista kapula kieltä arvokkaasti ja haluisin enemmän palkkaa. Jos oisin urheilija niin kulkisin vain uusimmissa adidas verkkareissa, olisin urheilullinen ja söisin proteiini lisiä ahkerasti, jotta näyttäisin hyvältä peilin edessä.
Ei, en minä olisi mikään noista. Jo alasti oleminen saunassa sen todistaa. Olemme samaa lihaa, luuta ja nahkaa. Tasaveroisia, hengessä täydellisiä, ilman ensimmästäkään eriarvoisuutta. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tuleman. Paitsi että todellisuus on siitäkin yksinkertaisempi. Olemme rakkaudessa yhtä. Sama mieli. Ajattelitpa siitä mitä tahansa. Kuvitelmilla ei ole siihen mitään sanavaltaa. Voin esittää popparia, rokkaria tai hopparia, mutta todellisuus ei siihen usko.

-Ajatukset
Mielessä pyörii tutkimuksen mukaan about 70 000 ajatusta päivässä. Siihen kun lyödään yöunet päälle niin aikamoinen sekametelisoppa, kertakaikkiaaan. Et varmaan halua kuulla tätä, mutta joo, kerron sen kuitenkin: et ole yksikään ajatus päässäsi. Vaikka toistamme samoja pinttyneitä ajatuksia päivästä toiseen uskollisesti, emme ole ne siltikään! Ajattelet itse ja uskot niihin. Aikamoinen huijaus. Olet huijannut itseäsi, ihan niinkuin minäkin. Abracadabra, ananasakäämä!

-Tunteet
Tunteita ylistetään ja niille annetaan paljon sympatiaa. On huonoja tunteita ja hyviä tunteita. On suuria rakastumisen tunteita ja jopa vihan tunteita. On suuri houkutus samaistua ihaniin tunteisiin ja kuvitella että tätä tämä on ikuisesti. Vaan eipä ole. Joillakin ihmisillä tunteet voi heilahdella triljoonaan kertaan laidasta laitaan saman päivän aikana. Yritä siinä sitten pitää laidoista kiinni kun vauhti on kova. Tunteet tulee ja tunteet menee, ihan niinkuin poutapilvet taivaalla. Ajatusmyrskyn jälkeen on poutasää. Tunteet on ihana asia eikä missään nimessä tuomittava asia, mutta todellisiksi ne eivät ole kuin kokemuksellisesti siinä hetkessä. On vapauttavaa ajatella, että tunteetkin menevät ohi. Joillakin tunteilla voi olla kerrottavaakin, niitä kannattaa toki kuunnella, mutta erittäin kannattavaa on myös päästää niistä irti... tai ne menevät kuitenkin menojaan...kunnes taas tulevat. Aikamoinen ovaranpyärä, peipi. Tunteiden salaliitto.
Et ole ajatus tai tunne jonka tunsit 1997, heinäkuun 7 päivä kello 11: 47. Ai enkö muka? No mä luulin...

-Aika
Vaikka siirrämme kelloja tunnilla takaisinpäin talvi-aikaan tai syksyaikaan, niin se ei saa minua uskomaan että aika olisi nyt jotenkin todellisempi. Vaikka siirtelisimme viisareita mihin asentoon, niin ainut mikä jää on tämä hetki. Voin toki heittää kellon roskikseen ja todeta että enää ei viisari värähdä. Saattas vaan tulla Hakolan pojalle pieni kiire töihin jossain välissä. Semmoinen on uskomusten maailma. Priiiiinggggg! Wake up peipi!

-Vertailu
Tykkäämme luoda pelejä ja sääntöjä koska tykkäämme pelaamisesta. Ego elää vertailusta koska silloin se joko alentaa ja ylentää itsensä. On huonoja ja hyviä ihmisiä. On hyviä ja huonoja päiviä. On hyviä ja huonoja pelejä. Vertailujen maailmassa on hierarkia joka pitää olemista elossa. En kuitenkaan ole sen parempi tai huonompi. En ole yhtään pidemmällä kuin kukaan muukaan (kukamuumuka). Etkä myöskään sinä. Tässä hetkessä olemme täysin saman arvoisia. Vertailun peliä voi pelata hyvällä omalla tunnolla, kunhan muistaa, että et ole muita parempi, paitsi kuvitelmissasi. Ei ole absoluuttista mittaria joka kertoo mikä tai kuka on parempi. Vertailu perustuu vain havaintoihin jotka tulkitaan oman menneisyyden ja kuulopuheiden pohjalta. Tapparan suomen mestaruus jäi historiaan, kukaan ei hehkuta sitä tänään. Paitsi tietysti Suomen lätkä kulta vuonna miekka ja kirves. Siitä puhutaan joka päivä. Tykkäämme niin paljon vertailusta, koska se pitää meidät viisaina ja elossa! 
Olen kuitenkin ärsyttävän tylsä mielinen ja muistutan, että olemme jokainen samalla viivalla. Samassa uppoavassa laivassa. Kuuletko? Se sanoo puli puli. Heijas svärge peipi!

-Hengellisyys, henkisyys ja new age
Monesti unesta heräävillä ihmisillä on kova tarve löytää totuus uskonnoista tai muista henkisistä suuntauksista ja niin he nukahtavat uudestaa uneen jota kutsun henkiseksi uneksi, Zzzzzzzzzzzzzz. On hienoa, että valitsee oman polkunsa, oli se sitten ateisti tai kristitty. Harvoin kuitenkaan huomaamme, että vain uusi henkinen uskomus identiteetti on syntynyt. Uusi uskomuksiin perustuva egon luoma Jumala jota palvomme. Samaan aikaan kun kumarramme Jumaliimme niin jopa tietoisesti pyllistämme reilusti kaverin luomaan uskomukseen, jota pidämme tietysti epätodellisena. Reilukerho kokoontuu. Olen tietysti mieluummin oikeassa kuin onnellinen. Rauhassa ja Rakkaudessa on tietysti on äärettömän tylsää, koska siinä ei ole enään ongelmia ratkottavana. Peli on päättynyt. Olet ulkona pelistä. Game over.

-Jumalat ja sodat
En oikein jaksa uskoa Jumaliin ja sotiinkaan. Olen tylsä.
Jos aloitan sotaisan pelin niin kaverin tai kulttuurin muokkaama Jumala on tietysti saatanasta eli väärin, koska minun päässäni on tietysti parempi/paras Jumala. Näin alan taas leikkimään henkisiä tai fyysisiä pyssyleikkejä kuten lapset tekee, sillä erotuksella vaan että kun leikki on ohi, lapset jatkavat elämää ilman katkeruutta. Aikuiset taas kirjoittavat katkerana historian kirjoihin jokaisen veripisaran, jotta saisi luvan ostaa lisää ydinkärkiä takapihoille. Olemme tosikkoja emmekä tahdo rauhaa, se on liian pliisua. Rauha on mamiksille. Booring! ...Peipi.
Olen huomannut, että pyhät ajattomuuteen viittavat tekstit yrittävät ohjata meidän löytämään Jumalan sisältämme, ei ULKOPUOLELTAMME. Olemme jokainen Jumalan rakastama lapsi eikä pelottelu tule kuin ihmisen syyllisyydestä ja pelosta. Myös tarve hallita ja kontrolloida on suuressa osassa tätä balettia. Helvetti on omaa luomustamme, ihan niikuin taivaan pehmeä hattara, jossa piippua polttelee iloinen partajumala, joka ensin kertoo rakastavansa meitä ja lopuksi tuomitsee helvettiin siitä, että olen varastanut 6 vuotiaana 10 pennin tikkukaramellin. 
Jos ei muuta keksitä, niin tehdään hauskanpidon ja rentouden symbolista eli pellestä pelottava asia ja hypätään puskaan veitsi kädessä odottamaan pikkulapsia ja mummoja... PÖÖÖ!! Naurettavaa pelleilyä.

-Rakkaus
Nonnii, nyt tultiin siihen, että otan sen kaikkein arkaluonteisimman asian esille. Nimittäin rakkauden. Minä en usko egon luomaan rakkauteen. Minä en ole se. Egon luoma rakkaus on osottanut jo aikapäiviä sitten sen, että se ei toimi. "Epäkunnossa".
Kaikki kuvitelmamme rakkaudesta on täyttä harhaa. Olemme sekoittanut rakkauden kehon haluihin, valtapeleihin, sotiin, mielipahaan, pelkoon, kontrolliin, sanoihin, naistenlehtiin, kauneusihanteisiin, törröhuuliin, tekoripsiin ja ties mihin kotkotuksiin. Egon rakkaus rakastaa isänmaata mutta vihaa naapuria, koska tämä pelkää. Mikään maailmassa ei ole aiheuttanut niin paljoa kärsimystä kuin rakkaus..tai siis sen puute..tai siis sen jatkuva etsiminen. Rakkaus rahaan, rakkaus pelkoon ja rakkaus valtaan. Rakkaus kaikkeen mikä antaa lopulta vain pelkkää tyhjää. Ehkäpä se tyhjyys on juuri se rakkaus jo valmiina jota ei tarvitse lisätä?
Tunnemme niin paljon epätäydellisyyttä sisimmässämme, että yritämme täyttää tämän rakkauden puutteen kaikella mahdollisella. Materialla, rahalla tai toisella ihmisellä. Luulemme että rakastamme vaikka seuraavassa hetkessä jo vihaamme. Auto hajoaa tien poskeen 30 asteen pakkasella tai kumppani pettää selän takana kun tämä on ensin pettynyt omiin odotuksiinsa. Näin egon luoma kuvitelma takkatulesta ja iloisista leikkivistä lapsista pikkuhiljaa hajoaa. Ensimmäisen ison riidan jälkeen ponkaisee yksinäisyyden pelottava peikko esiin, "huhuu, onko täällä ketään"?
Kun rakastumme uuteen autoon tai kumppaniin, niin luulemme tosissamme että tätä on rakkaus. Kunnes sitten seuraavana tai sitä seuraavana aamuna heräämme uuteen päivään, niin himo ja innostus on kateissa, viuhhh. Pitää siis löytää äkkiä uusi ja parempi kumppani tai auto ettei naapurin reiska huomaa että meillä tai mulla menee huonosti. Meidän on pitkitettävä se todellisen rakkauden löytyminen, mieluusti hautaan asti. Siihen asti on kiva väsyttää itsensä korvikkeilla. Kuitenkin se Rakkaus on kliseisesti tässä ja nyt. Sinun perintöosasi, joten puss peipi.

Minä en tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän ainakin sen, mitä se ei ole! Sinne todellisuuteen on sinun kanssasi mukava ja vähemmän mukava matkustaa. Tai no, onhan minulla pieni haju siitä, että olemme siellä jo. Olemme rakkaus itse. Joten nou hätä, paitsi vessa hätä, siitä en lupaa mitään. Se sinun pitää arvioida ihan itse.

-Keho
No nyt se myrkyn lykkäs! Aikooko tämä Jakeksi kuviteltu hahmo nyt väittää sinisillä silmillään, että kehokin on vain pelkkä vitsi?! Jep! kyllä aion!
Kehokin on evoluution muokkama lähes täydellinen kulkupeli (huom. "lähes"). Ihan jeppis keksintö muuten mutta....siinä saattaa ilmetä pienen pieniä onkkelmia eli saattanee esiintyä probleemoja jota Jumala ei huomannut luodessaan, liekö äijällä liian kiiru? Kummallista miten keho saattaa tilttaa jo 2 kuukauden ikäisenä tai syntyy epämuodostuneena silmät eri puolilla kehoa. Keho joka on tuomittu kuolemaa heti ensi rääkäisyjen jälkeen. Siitä hetkestä alkaa armoton hengissä selviämis taistelu ja ankara opetteleminen talon tavoille, synnyit terveenä tai et.. On ruokittava kehoa, on nukuttettava, on ulkoiltava, on opeteltava tuhansia asioita. Pitää elää jatkuvassa puutteessa. Elämäksi kutsutulla pelilaudalla on paljon itkua ja hammasten kiristystä. Ei auta itkut markkinoilla. Elämä ei ole helppoa ja lähes jokainen asia tuo pettymyksen, ennemmin tai myöhemmin. Tätä ei tv muistanut sinulle kertoa mainoksissaan. Mutta minä muistin, ähäkuttikatti!
Jos et ole kerennyt tukehtumaan superfoodiin, jäänyt traktorin alle tai tippunut aurinkorannalla palmusta, niin lopulta juuri ennen sairastumista kuolo korjaa sinut ja kansi laitetaan kiinni. Adios ja amigos sekä Aamen. So long peipi.
En vain voi kertakaikkiaan usko että tämä näytelmä on tässä. En vain usko että yö uni olisi valhetta ja päivällä kuviteltu hengailu olisi jotenkin totta. Tai toisinpäin. Mutta älä masennu veliseni. Me olemme paljon enemmän, se on jämpti. Olet kurkompi kuin kurkusta alas juotu kurko. Olet loistavampi kuin aurinko jaffa.
Minä KEHOtan sinua miettimään asiaa napaa pidemmälle. Mutta älä kelaa itseäsi lasarettiin, elämä on vain tässä ja nyt. Muuta ei ole, vai onko muka? Kuka muu muka?

On siis paljon asioita joihin en usko, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä että olisin solmimassa köyttä parvekkeen kaiteeseen tai vetämässä viivoja alepupin vessassa. Minusta on hienoa elää ja olla. Tämä näytös ei ole kovin pitkä, joten minulla ei ole aikaa murehtia menneitä ja tulevia. Haluan katsella ja ihmetellä mitä sanottavaa talitintillä on. Kävely raikkaassa metsän siimeksessä on pelkästään jo niin hienoa, että en halua lähteä täältä liian aikaisin hanee. Ja onhan minulla toki missio. Sinun kiusaaminen täällä. Kiitos että jaksoit lukea. Saat lukemisesta mitalin joka ei ole kuitenkaan metallia. Se on vain mielikuvitusta, ajattele mielikuvitus mitali, vähäx siistii! Onneksi olkoon!...(ainii)..peipi!


T: Jake, Make, Pera tai mä (ei voi tietää varmaksi)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti