Google+ Followers

maanantai 8. elokuuta 2016

Rakkaus ei luo vankilaa

Rakkaus on mahdollista vasta sitten, kun on löytänyt hiljaisuuden. Jos ei tiedä, kuinka olla juurtunut omaan olemukseensa, kuinka levätä ja rentoutua omassa olemuksessaan: jos ei tiedä, kuinka voi kokea täyttymystä yksin ollessaan, ei voi koskaan tietää, mitä rakkaus on.

Rakkaus ilmenee ihmissuhteena, mutta alkaa syvästä yksinolosta. Rakkaus ilmenee yhteytynä toiseen, mutta rakkauden lähde ei ole yhdessäolossa: rakkauden lähde on hiljentymisessä. Kun olet täysin onnellinen yksin ollessasi - kun et enää käytä toista tarpeittesi täyttämiseen, silloin kykenet rakastamaan. Jos toinen on olemassa tarpeitasi varten, silloin voit vain käyttää häntä hyväksesi, voit manipuloida ja hallita häntä, mutta et voi rakastaa.

Koska olet riippuvainen toisesta, Sinussa herää tarve omistaa - sillä pelkäät. "Kuka tietää? Toinen on kanssani tänään; huomenna hän ei välttämättä olekaan. Kuka tietää seuraavasta hetkestä?" Naisesi saataa jättää sinut, lapsesi kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa; voi olla, että miehesi hylkää sinut. Tulevaisuuden pelkosi takia tulet hyvin omistushaluiseksi. Pyrit sitomaan itseesi ihmiset, joita luulet rakastavasi.

Mutta rakkaus ei voi luoda vankilaa - jos rakkaus luo vankilan, millaista viha sitten oikein onkaan? Rakkaus suo vapauden, rakkaus antaa vapauden. Rakkaus vapauttaa omistushalusta. Mutta se on mahdollista ainoastaan silloin, jos tunnet aivan toisenlaisen rakkauden; rakkauden, joka ei synny tarpeesta vaan jakamisen halusta.

Rakkaus on ylitsevuotavan ilon jakamista. Olet täynnä iloa; et voi pitää sitä sisälläsi, sinun on jaettava se. Siinä on jotain niin valtavan kaunista,ettei se ole tästä maailmasta; se on ylimaallista. Tuon kaltaista rakkautta ei voi oppia, mutta sen tieltä voi poistaa esteitä.


OSHO


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti