keskiviikko 10. elokuuta 2016

Minä en vihaa cheekiä enkä sinua

Tämän blogauksen tarkoitus ei ole pitää ylistyspuhetta cheekistä, mutta haluisin hieman kertoa omasta sielun maailmastani.

Minun on todella vaikea vihata homoja, mamuja, rasisteja, työttömiä tai ihmisiä jotka näyttävät erilaiselta kuin itse olen. Minun on vaikea tapella siitä ainoasta oikeasta musiikki mausta tai vaatia oikeuksia lakien puitteissa. Minusta tämä maailma on ihan katseltava elokuva ihan näinkin.

Vaikka itse kuuntelen etupäässä ns."oikeilla soittimilla" (mikä on oikea?) soitettua musiikkia, minun on helppo hiffata SE juttu esim. räpissä, konemusiikissa tai vaikkapa jazzissa. Jos 10 000 ihmistä huutaa, itkee, nauraa ja tanssii cheekin tahdissa, niin silloin se tarkoittaa sitä, että taiteilijalle on selkeä tilaus, koska musiikin on tarkoitus viihdyttää. Musiikki ei ole pelkkää matematiikkaa josta puuttuu sydän,vaan sen tarkoitus on vapauttaa analyyseistä, yhdistää, rentouttaa mieli ja päästää irti huolista. 

Minun on niin vaikea vihata ketään tai mitään. Sen sijaan minun on helpompi heittäytyä virtaan ja ottaa itse asiasta selvää. Monesti oikeassa oleminen ja vastustaminen on tietämättömyyttä. Jos vihaat räppiä, kokeile tehdä oma räppi biisi. Jos et voi sietää bluesia niin ota kitara käteen ja yritä soittaa blues soolo. Kaikesta ei ole tarkoitus digata kympillä tai heittäytyä faniksi, mutta minusta on mukavaa olla matkamies ihmisten erilaisiin ajatusmaailmoihin ja ties mihin mahdollisuuksiin.
Hetki sitten minun stereoissani soi guns n roses ja tällä hetkellä mexicon meininkiä ilmentävä rockabilly bändi Carlos and the bandidos. Kohta ajattelin kuunnella norjalaisen black metal bändin Dimmu Borgirin stormblast levyn, koska se on mielestäni hyvä ja sen tunnelma on varsin mielenkiintoinen.




Kun kadulla kävelee vastaan ihminen joka näyttää jotenkin erilaiselta niin ajattelen "vau! tuo uskaltaa ilmentää itseään!". Jos joku puhuu eri kieltä henkisesti tai fyysisesti kuin minä, niin ymmärrän että hän elää vain oman uskomusjärjestelmänsä pohjalta. Hän on tehnyt elämästään vain oman "uskonnon". Minun ei ole tarkoitus muuttaa häntä kaltaisekseni vaan iloitsen erilaisista näkökulmista. Voin antaa hänelle näkökulmia ja jakaa sen hetken hänen kanssaan, mutta mitään tarvetta minulla ei ole muuttaa maailmaa tai toista ihmistä. En koe häntä uhkaksi. Toki ilmennän itseäni myös vapaasti koska uskon sanan vapauteen. Tämän takia en myös piiloudu jos minulla on jotain sanottavaa. Usein olen kuitenkin hiljaa koska pidän hiljaisuudesta. Myös kuuntelukorvan esiin ottaminen on varsin mielenkiintoista.

Minusta on ollut mukavaa katsella maahan muuttajien tuomaa väriä tälle pikku paikkakunnalle. Minusta on mukavaa kuulla mitä sinulle OIKEASTI kuuluu. Minusta on mukavaa katsella tätä elämän monimuotoisuutta kaikissa sen väreissään.
Minä en vihaa niitä kymmeniä uskontoja ja henkisiä oppisuuntia koska tiedän, että kaiken takana on oma mieli. Sotia ei käydä sota tantereella vaan omassa mielessä. Mielessä asustaa myös rauha ja rakkaus. Omassa mielessä on kaiken syy ja maailmassa sen seuraus. Eihän kukaan järkevä lähde muuttamaan seurausta.
Sen olen jo aikapäiviä sitten ymmärtänyt, että sitä saa mitä tilaa. Sota lisää sotaa ja rauha rauhaa. Olet siunattu sillä, että itse saat valita kumpaa ääntä kuuntelet; pelon vai rakkauden.
Jos kuuntelet rakkauden ääntä mielessäsi, saatat pelastaa koko maailman...



Minun on vaikea vihata sinua koska pohjimmiltaan olemme yksi ja sama henki. Vaikka kehomme näyttävät olevan erillään toisistaan, niin se ei oikeuta minua vihaamaan sinun ulkokuortasi. Se olisi lapsellista.
Koska en vihaa sinun ajatuksiasi,minun on vaikea vihata omia ajatuksiani. Nehän ovat vain ajatuksia joita seilaa siellä päänupissa 60 000 päivässä. Olisi suurta ajan hukkaa alkaa elämään sinun ajatustesi elämää tai edes omien ajatusten. Keskitän ajatukseni siihen mitä tahdon elämän ilmentävän ja se on siinä. Loput jätän omaan arvoonsa.



Minun on vaikeaa vihata sinua jos syöt ruokaa jota itse en syö. Minun on vaikeaa vihata autoilijaa tai kaupan kassajonoa hidastavaa mummelia koska enhän voi tietää hänen tarinastaan mitään. Ehkäpä autoilija on ensimmäistä kertaa ratissa ja kärsii paniikkihäiriöistä tai se mummo tekee viimeisiä kauppareissuja itse? Meillä jokaisella on oma tarinamme ja sen minä hyväksyn.
Minä en voi kertakaikkiaan vihata ihmistä joka uskoo jalkapallojoukkueeseen enemmän kuin hänen naapurinsa joka uskoo persoonalliseen Jumalaan. Minun on vaikea vihata ihmisiä hänen ihon värinsä tai kulttuurinsa perusteella. 
Meissä jokaisessa poukkoilee sama energia. Matka kvanttifyysikoiden maailmaan olisi hyödyksi jos vastustat maailmaa sellaisena kuin se ilmenee. Jos et pidä jostain niin muuta mielesi asian suhteen, siihen sinulla on hyvät mahkut.

Minä en vihaa sinua jos et ole löytänyt rakkautta, koska tiedän että sinä itse olet sitä rakkautta. Minä en vihaa sinua, jos teet töitä läpi elämäsi enkä vihaa sinua jos et niin työnteosta pittaa, sillä tiedän mitä on työttömän elämä. Tiedän myös sen että sinussa virtaa sama energia, meillä on sama aurinko ja hengitämme samaa ilmaa. Ymmärrän että jokaista tarvitaan tässä ajan ilmentymässä koska tämä perustuu dualistisuuteen. Ajan maailma on pohjimmiltaan illuusio. Menneisyyttä ei ole tässä hetkessä eikä tulevaisuutta tule, se kaikki ilmenee vain tässä hetkessä, siinä on kaiken ajankin todellisuus. Ajan ainut paikka on NYT.

Minä en vihaa itseäni ja siksi en vihaa sinua.




Sinun ei tarvitse vihata tai edes tykätä ajatuksistani tai kaikesta siitä mitä monimuotoinen maailma esittää, mutta jos hyväksyt sen osana näytelmää, niin pääset itse helpommalla. Elämää vastaan on turha taistella, siinä jää aina kakkoseksi. Elämän virrassa on helpompaa mennä. Ei tarvitse tippana pyristellä meren myrskyjä vastaan, vaan voi muuttua itse mereksi. Kun ennen olit tippa, niin nyt olet itse meri.

Kaikki vastustaminen on vain omien ajatusten vastustamista eikä monikaan ole löytänyt vielä paikkaa jossa uudet ajatukset luodaan. Toistamme vain vanhoja uskomuksia ja ajatuksia joiden vangiksi usein jäämme. Tämän kun ymmärtää niin saa jo paljon rauhaa. Olen siis mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Kaikki on vähintääkin "ihan jees" enkä minä loppupelissä tiedä mistään mitään ;-)

Minullakin on omat anteeksiannon läksyni ja joitakin asioita on haastavampaa hyväksyä, mutta hyväksyn senkin asian, että en kykene hyväksymään. Vielä tulee aika jolloin se kyseinen ongelma naurattaa.
Tämän blogauksen ainut tarkoitus on muistuttaa että muistetaan hengittää, laskea niskat alas ja rentouttaa mieli. Ei tämä nyt niin vakavaa ole. Ei edes joka kerta.




Namaste ja aamen. Monesti yksinkertaisuus riittää. Toisen oikein voi olla toisen väärin, joten lakatkaamme toistemme turha tuomitseminen.





T:Jake




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti