Näyttää siltä että, suurin osa "rakkaussuhteista" muuttuu ennen pitkää rakkaus/vihasuhteiksi. Rakkaus voi muuttua hurjiksi hyökkäyksiksi, vihamielisyyden tunteiksi tai kiintymys saattaa hävitä kuin piiskan sivalluksesta. Tätä pidetään normaalina.
Jos koet suhteissasi sekä "rakkautta" että sen vastakohdan - hyökkäyksiä tai emotionaalista väkivaltaa- erehdyt todennäköisesti luulemaan egon kiintymystä ja riippuvuudesta aiheutuvaa takertumista rakkaudeksi. Et voi yhtenä hetkenä rakastaa kumppaniasi ja seuraavana hyökätä hänen kimppuunsa. Todellisella rakkaudella ei ole vastakohtaa. Jos "rakkaudellasi" on vastakohta, se ei ole rakkautta vaan egon voimakasta täydellisemmän ja syvemmän minätunnon tarvetta, jonka kumppani tyydyttää ajoittain. Se on egolle pelastuksen korvike, ja muutaman hetken ajan se tuntuukin melkein pelastukselta.
Mutta sitten kun tulee hetki, jolloin kumppanisi ei täytäkään sinun tai oikeammin egosi tarpeita. Pintaan nousevat "rakkaussuhteen" alleen peittämät, ego-tietoisuuteen väistämättä kuuluvat pelon, ahdistuksen ja puutteellisuuden tunnot.
Kuten on laita kaiken riippuvuuden suhteen, mielialasi on korkealla kun huumetta on saatavilla, mutta poikkeuksetta koittaa aika, jolloin huume ei enää vaikuta.
Ahdistavat tunteet palaavat entistäkin voimakkaampina. Ja mikä pahinta, koet sen olevan kumppanisi syytä. Tämä merkitsee, että siirrät tunteet kumppaniisi ja hyökkäät häntä vastaan ahdistuksen kirvoittamalla kiihkolla.
Hyökkäys saattaa herättää kumppanisi oman ahdistuksen, ja hän saattaa näin käydä vastahyökkäykseen. Tässä vaiheessa ego toivoo yhä alitajuisesti, että sen hyökkäys tai yritys manipuloida olisivat riittävä rangaistus, jotta kumppanisi muuttaisi käyttäytymistään ja egosi voisi jälleen piilottaa tuskansa "rakkaussuhteen" alle.
Kaikki riippuvuudet syntyvät siitä, että kieltäydyt alitajuisesti kohtaamasta ahdistustasi ja käymästä sitä läpi. Jokainen riippuvuus alkaa ahdistuksesta ja päättyy ahdistukseen. Mistä tahansa oletkin riippuvainen -olipa kyse alkoholista, ruoasta, laillisista tai laittomista huumeista tai jostain ihmisestä- käytät jotakin tai jotakuta kätkemään ahdistuksesi.
Siksi rakkaussuhteissa on niin paljon murhetta ja kärsimystä alkuvaiheen onnen huuman mentyä ohi. Suhde ei aiheuta kärsimystä ja murhetta. Se tuo esiin sen tuskan ja murheen, joka on jo sinussa. Jokainen riippuvuus tekee niin. Jokainen riippuvuus saavuttaa pisteen, jossa se ei enää toimi. Koet silloin tuskan voimakkaampana kuin koskaan ennen.
Tämän vuoksi useimmat ihmiset pyrkivät pakenemaan läsnä olevasta hetkestä etsien jonkinlaista tulevaisuudessa odotettavaa pelastusta. Ensimmäinen asia, jonka he kohtaisivat, jos he kohdistaisivat huomionsa nykyhetkeen, olisi oman tuskansa- ja juuri sitä he pelkäävät. Jospa he vain tietäisivät, miten helppoa on saada yhteys nykyhetkeen, läsnäolon voimaan, joka hävittää menneisyyden ja sen kivun, siihen todellisuuteen, joka hälventää harhan. Jospa he vain tietäisivät, miten lähellä oman todellista olemustaan he ovat, miten lähellä Jumalaa.
Suhteiden karttaminen tuskan välttämiseksi ei ole ratkaisu sekään. Tuska on olemassa joka tapauksessa. Kolme epäonnistunutta suhdetta kolmessa vuodessa pakottaa sinut todennäköisesti heräämään kuin kolme vuotta autiolla saarella tai omaan huoneeseesi sulkeutuneena. Mutta jos voisit tuoda yksinäisyyteesi voimakkaan läsnäolon, myös se toimisi hyväksesi.
Eckhart Tolle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti