Google+ Followers

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Heikkouden puolesta!

Uskallan sanoa ääneen sen, että elämä tässä ajassa on rakennettu vahvuuden kuoren kasvattamiseeen. Saattaa olla että, mitä enemmän koetaan olevan heikkoja, sitä enemmän vahvuuden kuorta kasvatetaan.
Ei tarvitse olla sokea huomatakseen miten media painostaa vahvuuteen ja pinnallisuuteen. 
On käytävä salilla jotta ei näyttäisi lihavalta tai heikolta. On oltava kuuluisa ja suosittu. Nuorilla on oltava muotivaatteet ja muotiaatteet. Lisääntyvässä määrin myös lapsilla pitää olla vaatteet trendien mukaisesti ja lapsi jolla ei ole älypuhelinta taitaa olla jo melkoinen harvinaisuus. On oltava ajan hermoilla ettei jää heikoksi, häviäjäksi, jopa kiusatuksi.
Kouluissa vaaditaan jokaiselta samat tiedot ja taidot muuten on heikko.


Aikuiset opetetaan keräämään valtaa ja materiaa. On oltava kaikki pelit ja pensselit jotta näyttäisi vahvalta naapurin silmin. On näytettävä vahvalta kun sisällä koetaan olevan heikko. Kulttuurimme pitää heikkoutta halveksittavana asiana. Ei ole muotia itkeä yleisellä paikalla eikä ole muotia puhua tunteista avoimesti, on oltava vahva joka hetki. Ihmissuhteissakin esitetään vahvaa niin ulospäin kuin sisäänpäinkin. Riitely on noloa ja mieluiten se tapahtuu muita näkemättä (paitsi humalassa). 
Olen tehnyt havainnon, että niin kovin monesti parempaa puoliskoa etsiessä naisetkin etsivät pitkää ja vahvaa miestä, ja jos hänellä on rahaa ja hyvä ammatti, niin se tuo vahvat pisteet, se takaa vahvan tulevaisuuden. 

Jos sairaus iskee, niin työpaikalta ei voi olla pois muuten osoittaa heikkoutensa eikä se taas ole mitenkään arvostettavaa. Käytämme valtavasti energiaa siihen, miltä näytämme ja minkälaisen vaikutelman annamme toisillemme. On meikattava viimesen päälle, on kammattava hiukset trendikkäästi. Haemme voimaa ja vahvuutta kaikesta. Haluamme olla vahvoja ja kuolemattomia. Syömme viimeisimpiä superfoodeja, haemme Jumalalta vahvuutta, koska sisällä tuntuu tyhjältä, heikolta. Ehkäpä sen taivaspaikan odottaminenkin on vain kilpailevan mielen tuotosta?

Urheilun seuraaminen on aina kovassa huudossa, koska se muistuttaa meitä heikkojen voittamisesta, todellisesta vahvuudesta. Hakeudumme ryhmiin ja jengeihin, koska olomme tuntuu silloin vahvemmalta. "Enemmän on enemmän" on nykypäivän mantra, lama on kauhistus, koska se muistuttaa meitä heikkoudesta.
On erittäin vaikeaa sanoa olevansa huonompi ja on erittäin vaikea myöntää tappionsa. On helpompi syyttää toista omasta heikkoudesta. On helpompi nähdä epäkohdat ympärillään, jotta voisi nukahtaa oman vahvuutensa uneen.

Nykyään on trendinä positiivisuus. Ihmistä joka hymyilee jatkuvasti arvostetaan. Pitää olla pirteä, positiivinen ja aina saatavilla. On meditoitava tai käytävä joogassa eikä vatsaa saa olla, silmien on loistettava rauhaa ja rakkautta. Jos sinusta on hyötyä yhteiskunnalle niin olet pop, mutta jos olet pienellä rahalla työttömänä olet out! 
Alkoholin käyttökin perustuu vahvuuden tunteeseen. Jokainenhan tietää miten vahvalta elämä tuntuu kun on nousuhumala päällä. Se on kuitenkin valheellista vahvuutta. Aamulla olo sattaa olla toinen. Heikkous muistuttaa itsestään.
Kuolema ei ole koskaan muodissa, koska se muistuttaa meitä heikkoudesta ja todellisuudesta. Pihoillakin pihat ja kadut muistuttaa meitä vahvuudesta, koska kaikki vanhat puut ja roskat raivataan pois eikä missään ole merkkiäkään katoavaisuudesta.
Kömpelyys ja hitaus ei ole muotia, on oltava tehokas ja aina vaan tehokkaampi. Tulee lisää sääntöjä ja lisää kellotettua aikaa jotta asiat pysyisi siinä uskossa, että kaikki on hallinnassa.
Jokainen haluaa olla menestynyt, rikas, terve ja jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta siihenkin "tarvitaan" vahvuuden tunnetta. Heikkona ja haavoittuvaisena se ei onnistu. 
Kukaan ei pyri epäonnistumiseen eikä heikkouteen. Kukaan ei halua kohdata yksinäisyyttä. Onkos se niin, että olemme sairastuneet vahvuuden illuusioon? Jos emme vain tiedä miksi menemme oikeasti sinne punttisalille kurittamaan itseämme? Jos sen uuden hienon auton ostaminen onkin vain egon pönkitystä? Jos kaikki ne sankarit elokuvissa ja sarjakuvissa onkin vain sen takia, että ne muistuttavat vahvuudesta eikä heikkoudesta?



Todellinen rakkaus on lääke kaikkeen. Se repii ja raastaa, se tekee ihmisen heikoksi, se saa ihmisen itkemään ja tuntemaan maagista energiaa. Rakkaus poistaa illuusiot ja pistää asiat uuteen järjestykseen. Suurimmat vahvuuden hetket ovat silloin kun itkut on itketty ja vapaus kumpuaa sisältämme. Vahvempaa hetkeä en tiedä kuin silloin kuin olen tuntenut olevani rakastettu, silloin kun on vain pelkkä läsnäolo. Silloin kun tietää, että mikään ulkoisessa maailmassa ei ole ikuista eikä totta ja tietää vain, että rakkaus jota tunnen ei tule minusta ja että se tulee jostain joka on minua vahvempi. Nöyryys, heikkous, haavoittuvuus, rehellisyys, aitous, avoimuus, tyhjyys, hiljaisuus, silloin kun äänet eivät täytä sitä. Silloin kun mieli on hiljaa. Silloin kun joku halaa tai koskettaa, silloin muurit hajoaa. Silloin kun joku antaa itsestään pois, silloin kun itse annan itsestäni pois. Silloin kun antaa asioiden olla sellaisia kuin ne on, näytti ne vahvuudelta tai heikkoudelta.
Kun olin isäni hautajaissa, silloin kun näin kuoleman, silloin kun millään muulla ei ollut merkitystä, silloin kun silitin kesyrottaani ja annoin sille aamupalan, silloin kun olin trombin silmässä, silloin kun nauroin mahani kipeäksi. Silloin kun identiteettini katosi. Silloin kun tunnusti olevani herkkä ja heikko. Silloin kun menin rättiväsyneenä nukkumaan. Silloin kun olin vain tässä hetkessä. Silloin kun muistin mitä rakkaus on. Silloin kun opettelen nauramaan ITSELLENI. Silloin kun saan lapsen nauramaan, silloin kun nään sinut onnellisena! Silloin kun kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu!



T: Jake



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti