Google+ Followers

torstai 2. heinäkuuta 2015

Pistävät piikit ja lakastuva kaunis kukka (vastakohtien maailma)

Heips!

"Ootko Jarkko harkinnut kirjoittaa kirjaa/kirjoja? Sulla on ehtymättömästi hyvää asiaa ja sana hallussa ja vielä jaksat kirjoittaa loputtomassa sanojen virrassa. Sulla on ihan täydelliset edellytykset. Koen sussa olevan sellasta voimaa (rakkautta) jota kannattais jakaa isommallekin yleisölle. <3"

Tämän mukavan ja inspiroivan kommentin lisäksi kuulin myös että, minulla on vinoutunut näkemys ihmisuhteisiin, olen vihainen ja että liiallisella analysoinnilla tulee vain hulluksi (en tiettävästi tän hullummaksi tullut..;-) Minun pitäisi kuulemma myös ottaa hieman löysää. On kyllä totta, että meidän ihmisten kanttaisi ottaa löysää ja hellittää omasta "vihasta" mutta minun "henkinen polku" on aina ollut täynnä raadollistakin mietiskelyä, koska se polku on havahtumisen polku, havahtuminen tapahtuu asteittain eikä mitään yht`äkkistä valaistumista kohdallani ole tapahtunut. Egon maailma vaatii jatkuvaa hereillä oloa. Tosin olen pyrkinyt siihen, että tarkastelen neutraalisti asioita ulkopuolelta, enkä näin kuvittele olevani se asia. Sen huomaa siitä, että mielenrauha pysyy vaikka roolit vaihtuu...


Uskon, että toisia neuvomalla siinä neuvotaan vain itseä, koska emme voi tietää mikä toiselle on hyväksi. Uskon myös että meille jokaiselle on kirjoitettu se oma polku jossa oivaltaa asiat. Toki kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa, mutta tarkoituksenani on muuttaa vain oma mieli, ei ympäröivää maailmaa.
Näkemykseni eivät henkilöidy kehenkään tiettyyn persoonaan, vaan se jokin katselee kollektiivisesti, näin en voi olla viha enkä tulla tämän hullummaksi. On oltava realisti ja nähtävä että ympärillä kaikki ei ole hyvin. Koska ympäröivä maailma on meidän kollektiiivisen ajattelun tulos, on fiksuinta keskittyä vain oman mielen muuttamiseen, jos siihen on tarvetta. Asioita tarkkailemalla voi saada suuria oivalluksia.
Tykkäämisien haaliminen ei ole mulle se ykkösjuttu, vaan rehellisyys itseä kohtaan, oli ne fiilikset sitten millaisia tahansa.
Ja vielä tiedoksi kaikille niille ketkä kuvittelevat MIELESSÄÄN että olen ryppyotsainen hippi joka vain spekuloi väsyneesti. Kirjoittaminen on mulle yksi harrastus muiden harrastuksien seassa, sen on vain tarkoitus tapahtua jos se tuntuu hyvältä. Se on osa Jarkon persoonaa eikä se ole ainakaan minulle ongelma. Miksi tekisin asioita jotka tekisi minut hulluksi (hullummaksi?). Toisaalta kaikkihan me olemme hulluja...;-)



Juha Pitkänen (nyk. Kuvajainen) kirjoissaan vapaus valita ja kamalan ihanat ihmissuhteet kirjoittaa että "Havahtumisen prosessi ei voi käynnistyä, ellei ensin ole saavutettu kyllästymispistettä oman itsen suhteen. On oltava niin lopen kyllästynyt omaan itseensä ja oman elämän kokemuksiin, että syntyy halu löytää toisenlainen tapa tarkastella kaikkea." 
"Mikäli ajattelemme tämän maailman olevan mahtava paikka, jossa tapahtuu kaikenlaista hienoa, meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta muuttaa mieltämme eli aloittaa havahtumisen prosessia. Tämä lienee suurin yksittäinen syy sille, miksi monen kohdalla hyvät aikomukset eivät lopulta johda mihinkään."
"Havahtumisen prosessi salpautuu tehokkaasti, kun kuvittelee olevansa havahtunut."

"Maailma on kuoleman ja kärsimyksen paikka, jossa on juuri nimeksi sen verran meitä mielyttäviä asioita, ettemme ihan heti valitse toisin. Ja juuri tässä ajan illuusiossa tulee harhakuviemme tueksi. Meidän on, esimerkiksi, helppo sanoa, että "hyvinhän minulla menee, ei tässä valittamista", koska tietyn aikajanan sisällä näin näyttäisi olevan. Koko lineaariselle aikajanalle venytettynä kenelläkään ei kuitenkin mene "hyvin"; juuri tällaista näkemistä henkisellä näkökyvyllä tarkoitetaan. Kertaan vielä, ettei kukaan meistä voi todella haluta palata takaisin Kotiin, mikäli ajattelee tässä maailmassa olevan jotain sellaista, mitä haluaa Kotiin palaamista enemmän. Mitä siitä, vaikka piikki vähän pistääkin, jos kukka on kaunis? Eikä kukaan tule siinä laastaria piikinpistämään sitoessa ajatelleeksi, että kohta se kukkakin lakastuu."

"On totta, että on lähes mahdotonta olla täysin tuomitsematta ja arvostelematta, mutta se ei kuitenkaan ole tarpeellista. Tarpeellista sen sijaan on, että havaitsee , milloin arvostelee ja tuomitsee. Egon toimintatapojen tyhjäksi tekemiseen riittää se, että ne vain havaitaan ja että niitä tarkastellaan varauksettomasti; niitä ei tarvitse yrittää muuttaa miksikään."

 "Havahtuakseen elämän unesta- tai paremminkin nähdäkseen sen, mikä on todellista- on kyllästyttävä perin juurin siihen, että kaikki täällä on epävarmaa, ennustamatonta, toimimatonta, murhetta tuottavaa ja jopa suorastaan julmaa- vaikka aina välillä päinvastaiselta hetken näyttääkin-ainakin niin pitkään, kunnes suostuu tarkastelemaan kaikkea toisin, mikä taas ei ole mahdollista, jos pidämme kiinni siitä ajattelutavastamme, joka pitää yksilöllistä ja erillistä persoonallisuuttamme yllä. Jatkuvasti taustalla käynnissä olevasta havahtumisen prosessista voi tulla tietoiseksi vain sellainen ihminen, joka tajuaa omalla kohdallaan, ettei tämä maailma- tai pikemminkin meidän muodostamamme kuva maailmasta ja elämästä- pysty koskaan täyttämään sitä ilon, onnen, rauhan ja rakkauden kaipuuta, joka meissä jokaisessa sisimmässämme on. Niin pitkään kuin etsimme iloa ja onnea siitä harhakuvasta, joka meillä elämästä on, joudumme kerta toisensa jälkeen pettymään."

"Heti kun hairahdumme ajattelemaan, että toinen on meistä erillään oleva erillinen yksilö, jolla ei ole mitään tai vain vähän tekemistä meidän kanssamme, olemme kadottaneet itsemme. Jos siis haluamme tuntea itsemme, meidän on opittava näkemään toinen peilinä."

"Niin kuin näet hänet (toisen ihmisen), niin näet itsesi. Niin kuin kohtelet häntä, niin kohtelet itseäsi. Niin kuin ajattelet hänestä, niin ajattelet itsestäsi. Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi" -iok




Minun oma havahtumisen tietoinen prosessi on alkanut jo melkein 20 vuotta sitten, mutta todellinen mielenmuutoksen kurssi on alkanut about 8 vuotta sitten. Tämän jälkeen oikeestaan kaikki ulkoisesti mutkistui entisestään. Se Jarkon elämän seuraaminen ei ole aina ollut kaunista katseltavaa ja monesti on pitänyt tulla siitä henkisestä kuplastakin pois. Henkisyys ja rakkaudesta jauhaminen ei ole varsinaisesti vienyt minua mihinkään, mutta se on ollut osa tätä prosessia. Se rakkaus on jo meissä valmiina, minun tehtävä on vain olla hereillä, poistaa esteet rakkauden edestä. Se vaatii luottamista ja äärimmäistä rehellisyyttä itseään kohtaan, eikä se käy sormia napsauttamalla. Siitä on aika usein ollut ruusuilla tanssimiset ja yksisarvisella ratsastamiset kaukana. Pettymyksiltä ei ole voinut välttyä. On vain jatkettava matkaa ja kuten sanoin aikaisemmin...luotettava. Tällä hetkellä tunnen kyllä suurta rauhaa tätä hetkeä kohtaan, mutta olen nöyrä sen eteen, että huomenna voi olla toisin, ehkä sitä ei tule ollenkaan? Olen kiitollinen myös siitä, että olen vihdoinkin alkanut huomaamaan elämässäni runsautta.








 "Useimmat ihmiset eivät elä tietoista elämää. He elävät mekaanista elämää, he ajattelevat mekaanisia ajatuksia - tavallisesti jonkun toisen - tuntevat mekaanisia tunteita, tekevät mekaanisia tekoja, reagoivat mekaanisesti. Haluatteko nähdä, kuinka mekaanisia todella olette? "Onpa sinulla nätti paita:" Teistä tuntuu hyvältä, kun kuulette tämän. Taivaan vallat, sehän on vain paita! Silti olette ylpeä itsestänne, kun kuulette sanottavan noin."- Anthony De Mello, havahtuminen





 "Jos koskaan sallitte itsenne tuntea hyvää mieltä siksi, että joku sanoo teidän olevan hyvä, valmistatte itsellenne pahaa mieltä silloin, kun ihmiset sanovat, että ette olekaan hyvä. Niin kauan kuin elätte täyttääksenne toisten ihmisten odotukset teidän on huolehdittava, mitä puette yllenne, miten kampaatte hiuksenne, ovatko kenkänne kiillotetut - lyhyesti sanottuna, että täytätte heidän jokaisen kirotun odotuksensa. Sitäkö te kutsutte inhimillisyydeksi?"

"Mystikot ovat juuri mielipuolien vastakohtia. Yksi heräämisen merkki on, kun kyselette itseltänne: "Olenko minä hullu vai ovatko kaikki muut hulluja? Näin todella on, koska me olemme hulluja. Koko maailma on mieletön, pähkähulluja täynnä! Ainoa syy, miksi meitä ei lukita laitokseen on se, että meitä on niin paljon. Olemme siis hulluja. Elättelemme hulluja ajatuksia rakkaudesta, ihmissuhteista, onnesta, ilosta, kaikesta. Niin hulluja me olemme, että jos kaikki ovat jostakin asiasta yksimielisiä, se on varmasti väärin! Jokainen uusi ajatus, jokainen suuri ajatus, on alun alkaen edustanut yhden ihmisen vähemmistöä. Jeesus, jota kutsuttiin Kristukseksi, oli yhden ihmisen vähemmistö. Kaikki sanoivat jatakin muuta, kuin mitä hän sanoi. Buddha oli hänkin yhden hengen vähemmistö. Kaikki sanoivat jotakin muuta mitä hän sanoi.
Muistaakseni Bertrand Russell lausui: "Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa."
-Anthony De Mello, havahtuminen


"Kiinnymme niin kovasti opettajiimme-heihin, jotka yrittävät kertoa meille, miten meidän tulisi elää, koska he kuvittelevat itse löytäneensä vastaukset ja kykynevänsä välittämään muille hyvät uutiset- että meiltä jäi kaikkien ilmeisin huomaamatta: elämä itse on yrittänyt opettaa meitä koko ajan, elämä itse on aina ollut ainoa opettaja. Meillä on ollut niin kiire etsiä heräämiskokemusta, autuuden kokemusta tai kaikkia toisen käden kokemuksia, joista olemme saaneet kirjoista lukea, että meiltä on jäänyt huomaamatta tämä kokemus. Meillä on ollut niin kiire etsiä ihmeellistä kokemusta, että emme ole huomanneet tavallista kokemusta, ja niin kiire huijata itsemme uskomaan olevamme "henkisiä ihmisiä" ja siksi seurustelemaan muiden "henkisten ihmisten" kanssa, että meiltä on jäänyt huomaamatta kadulla kulkeva vanha rouva, joka on ehkä suuremmin sopusoinnussa elämän kanssa kuin kukaan muu ja joka ei edes tiedä, mitä sanat "henkinen" tai "herääminen" tarkoittavat."
- Jeff Foster, ihmeellinen poissaolo

Siinä oivalluksille tällä kertaa, mukavaa kesää, muistakaa liikkua ja nauttia kesästä (ja jättää turha hienostelu pois :-)
T: Jake




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti