perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäis-special!! Avoin kirje Jumalalle!

Sain yht`äkkiä päähäni tehdä avoimen kirjeen ylimmälle taholle, itse Jumalalle, tässä ja nyt! Mitä sitä nyt liian vaatimattomaksi heittäytyy! Pääsiäisen ajan kunniaksi voisin laittaa ukolle luun kurkkuun! Katsotaan pakeneeko kaveri paikalta heti vai nyt, kun aletaan kyselemään asioita, jotka ovat jääneet askarruttamaan mieltäni. Kirjoitan siis kysymyksen ja kysymykseen vastauksen (tai kuka sen vastauksen nyt kirjoittaakin:-).
Monet viisaat väittävät, että Jumala on meissä kaikissa, en tiedä, kohtahan sekin selviää kun aletaan ravistelemaan ukkoa kurkusta. Olen joskus kuullut myös, että Jumala olisi itse huumori, herää siis kysymys siitä, että tekeeköhän pomo työtään jo nyt tässä kun kirjoitan tätä...niin hullulta kuulostaa koko ajatus, huh huh, vai että kirje Jumalalle...heh..;-)
Tässä vaiheessa muistutan sinua siitä, että jos sinulla on vaikeuksia ottaa asiaa pilke silmäkulmassa vastaan, niin nyt on hyvä aika siirtyä vaikka sitten jotakin muotiblogeja lukemaan. Nyt ei säästellä mitään, sillä minulla on henkilökohtaisesti aika paljon kanavelkoja itse ylemmän tahon kanssa. Ei muuta kuin  pistetään äijä tiukille, suatana!!

Minä: Moi! Oletko Jumala siellä?

Jumala : Moi! En ole siellä, olen täällä. Olen ollut aina täällä. Mistä sinä olet oikein Jumalaa hakenut?

Minä: Heh, aika naseva vastaus äijältä...toi nyt kuulosti ihan näsä viisastelulta, mutta tarkemmin ajateltuna toi saattanee olla tottakin.

Jumala: Heh, no jos totta aletaan puhua, niin olen siellä sun täällä. Yhtä yhdessä.

Minä: Aha, ok. Alapas kakistaa nyt heti kärkeen, että miksi sallit kaiken sodan tapahtuvan? Miksi et muuta kärsimystä taivaaksi?

Jumala: Kysy tuota nyt itseltäsi, miksi uskot sotaan, miksi haluat valita kärsimyksen taivaan sijaan? Olet halunnut valita kärsimyksen polun. Ensin haluat luoda oman elämäsi ja sitten pistät se Jumalan piikkiin ja lopulta kiroat koko "satuhahmon". Ota vastuu  itsestäsi (meissä) "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". "Minä " en kiellä mitään osaa siitä, mitä sinä rakennat. Toimimme yhdessä mutta sinä kuvittelet olevasi yksin ja erillään. En minä.

Minä: Aha, ok. Äijä pesee siis kätensä koko baletista, ehkä se on parempikin, että et sotkeudu pienen mieleni tekemiiin sotkuihin.
Tarkoittaako tämä sitä, että olen tehnyt mielestäsi jotakin väärin?

Jumala: Jos haluat uskoa niin. Olet keksinyt koko käsitteen "väärin" ja nyt uskot siihen kuin Jumalaan. Olette kollektiivisesti omien uskomustenne armoilla. Toimi niin kuin uskot, mutta älä tunne syyllisyyttä sillä toisen oikein voi olla toisen väärin. Todellisuudessa et ole tehnyt mitään väärää sillä ykseydessä ei ole kuin erillisyydestä kertovia unia.

Minä: Jep, en halua nyt kovin diippiä hippikamaa, vaan haluan kysyä nopeesti jotain kyssäreitä...

Jumala: Minulle käy hyvin, hitaasti tai nopeesti, olenhan pinnalla ja syvällä aina odottamassa. Ikuisesti.
Hippi? Mikä se muuten on? Onko se jotain syötävää?

Minä: Hippi on niinkuin Jesse oli, pitkähiuksinen kapinallinen..aika jännää, muuten miten kaikkitietävä Jumala ei tiedä edes mikä on hippi? ;-)

Jumala: En minä tiedä paljon muustakaan mitä mielessäsi liikkuu, on se sen verran kovaa kyytiä. Kymmeniä tuhansia ajatuksia päivässä, kerro se sitten ihmisten lukumäärällä ja vuosilla...

Minä: Ok. Nyt kun eletään täällä ajassa pääsiäisen aikaa niin haluan kysyä, että oliko Jeesus olemassa ja oliko hän valaistunut? Vai kärsikö Jesse ristillä?

Asian tieto ei ole totuuden kannalta mitenkään olennaista, mutta ymmärrän kyllä ajassa elonne mysteereitä. Kyllä hän on elänyt siellä ajassa, mutta se kuolemattomuus on teissä jokaisessa. Tätä hän opetti silloin kehossaan. Jeesus näytti olevan kehossaan käymässä mutta hänen todellisuutensa oli minun kanssani. Jeesus kehona ei ole todellinen, ei silloin eikä tänään, mutta se tietoisuus joka hänessä oli on totta silloin ja on totta tänäänkin. Te elätte siellä ikuista pääsiäistä kärsimystenne kanssa, mutta se "ylösnousemus" on jokaisen elollisen armahdus ja pelastus.

Minä: Olemme siis vapautetut kaikista synnistä?

Jumala: Kyllä, se lahja on annettu jo ennen kuin keksit koko käsitteen synti. Kokemuksen vapaudesta saat vasta sitten kun lopetat uskomasta syntiin, muutat mielesi ja annat anteeksi kuvitelmillesi jotka olet itse keksinyt.

Minä: Helpottavaa kuulla, mutta eikö maailma muutu aika moraalittomaksi jos en pidä synti uskomusta yllä?

Jumala: Moraali? Tarvitset siis sitäkin tarinasi jatkamiseen. Oma on valintasi. Synti pitää sinut pelossa jota ympäröivä maailmasi pitää aseena. Pelolla hallitseminen on kansasi suurin väline hallitsemiseen. Vapaus on pelottavaa, koska olet alkanut uskomaan kontrolliin. Synti sitä ja synti tätä. Jonkun mielestä teet aina syntiä. On kulttuurista riippuvaista mikä on oikein ja mikä väärin. Lopuksi vielä kulttuurit taistelevat keskenään, lopulta kaikki taistelee keskenään. Moraalia ei varsinaisesti tarvita mihinkään jos uskot rakkauteen ja tiedät olevasi ykseydessä. Miksi vahingoittasit itseäsi? On mielenvikaista tuhota itsensä ja syntyä uudelleen.

Minä: Jumala siis uskoo jälleensyntymiseen, hah!?

Jumala: Ei minun tarvitse uskoa mihinkään jälleensyntymiseen, sinä siihen uskot kun kerran pidät taas tarinastasi kovasti kiinni. Ilman erillisyyden tarinaasi MINÄ OLEN.

Minä: huh huh, tiedän ton mutta en aina elä sitä.

Jumala: Hyvä, ei sitä tarvitsekaan "elää", sillä se on silti niin. Kuten tiedät kirjoja lukeneena, tarinat loppuvat aina mutta tärkeempi kysymys on että kuka lukee kirjaa? Mitä tapahtuu tarinan jälkeen, missä kirjan lukija silloinkin on?

Minä: Joo nyt ymmärrän. Kirja on se mikä tapahtuu, alkaa ja loppuu mutta itse lukija on ikuinen-"tietoisuus".

Jumala: Tap tap.

Minä: Tap tap.

Minä: Hyvä juttu, mutta eikö silloin tämäkin "keskustelu" ole pelkkä tarina?

Jumala: On.

Minä: Mitä me sitten tässä pastaa jauhetaan? Miksen voi olla pelkkä tietoisuus ilman tarinaa?

Jumala: En tiedä miksi haluat ilmentää tarinaa, mutta pelkkä tietoisuus olet ollut aina, tarinalla tai ilman.

Minä: ok, lopetetaan sitten tähän.

Jumala: Ok, lopetetaan-tarina.

Minä: Kiitos ja näkemiin.

Jumala: Yksi pieni juttu vielä, et voi koskaan sanoa Jumalalle näkemiin, koska olemme yhtä. Olet alunperinkin kuvitellut sanovasi minulle näkemiin ja tehnyt ajan maailman ja alkanut sen jälkeen kyselemään elämän tarkoitustasi. Voimme kuitenkin sanoa tarinalle näkemiin, mutta emme todellisuudelle. Todellinen minä ei ole harha.

Minä: Niin mutta....joo, tuli vielä mieleeni semmoinen kyssäri, että mitä on rakkaus?

Jumala: Ei mitään.

Minä: Häh?! Ei mitään...??!?

Jumala: Ei mitään on samalla kaikki, koska siitä puuttuu tarina. Vain tarinat halkaisevat ikuisen rakkauden. Halkaisevat mutta vain mielikuvituksessa...

Minä: Rakkaustarinat eivät siis ole totta?

Jumala: Saattavat olla totta tarinoille itselleen -hetken, kunnes loppuvat, sanoinhan jo että kaikki tarinat loppuvat, mutta se rakkaus jota kaikista eniten kaipaat on loppumaton, ikuinen ja täydellinen.
Ihmisten keksimät tavat kohdata rakkaus tuo mukana itsessään ristiriidan ja lopun. Mutta se kuka sitä rakkaustarinaa lukee on rakkaus itse. Tietoisuus itse. Ikuinen ja täydellinen.

Minä:  Okei, nyt alkanee menee taas diipiksi shitiksi.

Jumala: Nyt ajattelit muita, sillä joillekin tämä saattaa olla diippiä, mutta ei sille tietoisuuden tasolle jossa nyt kuljet.

Minä: Onko siis eri tietoisuuden tasoja olemassa?

Jumala: Tarinassa matkalla kotiin näyttää olevan erilaisia tietoisuuden tasoja, mutta todellinen kotisi on vasta kuolematon todellisuutesi.

Minä: Onko muuten raamattu, koraani tai jokin muu pyhä kirja totta?

Jumala: Jos teet itsellesi siitä totta, niin silloin on. Kaikkien kirjojen ongelmana on se, että sitä kirjoittaa tarinan kantaja. Sanoilla voidaan vain viitata todellisuuteen, mutta tarina itsessään aiheuttaa kovin helposti ristiriitoja, koska lukija peilaa sitä oman tarinansa kautta. Sekä kirjoittaja että lukija ovat eri tarinoita. Parhaita kirjoja vapauteen on ei dualistiset kirjat koska niihiin ego ei pääse käsiksi. Ne murskaavat harhakuvasi.

Minä: Ok, kiitos. Alan lopettelemaan tällä erää...haluaisitko vielä sanoa skeptikoille ja ateisteille jotain?

Jumala: Ateisteja ei ole olemassakaan. Niin kauan kuin luotte omat uskomuksenne, niin ateisteja ei ole. Valaistunut on täys ateisti, se ei enään usko mihinkään.
Skeptikot on parhaita, ilman skeptistä näkökulmaa ei totuuteen pääse käsiksi. Kuten kvanttifyysikkonne sanoo: kaikki on tyhjää täysi.

Minä: Oliko siis Jeesus ateisti? ;-)

Jumala: Kyllä asian voi noinkin ilmaista. Hän ei uskonut kärsimykseen, koska tiesi kehon olevan vain väliaikainen. Hän tiesi kuolemattomuutensa. Jeesus ei perustanut uskontoja vaan opetti ajattomuutta. Taivas on sisäisesti meissä-hän sanoi. 
Nyt mielesi alkaa väsymään ja se tarvitsee päivälle vastakohtansa. Hyvää yötä, aamulla heräät unestasi ja jonain päivänä heräät kokemuksellisesti koko unestasi, sen lupaan.

Minä: Hyvää yötä....vielä yksi kysymys: Oliko tämä keskustelu läppä? :-)

Jumala: Oli tämä läppä, koko universumi on yksi suuri kosminen läppä. Vain tarinasi voi ottaa tämänkin vakavasti.:-)
Ja Jake hei! tämä ei ollut mikään avoin kirje vaan avoin keskustelu...;-)

Minä: Haist vee Jumala! En vaihda otsikkoa!!! MOI! ;-)








Hyvää, rauhallista ja hauskaakin pääsiäisen aikaa kaikille uskontokunnista ja muista näkemyksistä riippumatta!

T: Jake ja "Jumala" ;-) ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti