"Ihminen joka ei ole koskaan saanut rakkautta, ei voi tietää, ettei hän ole saanut rakkautta. Rakkaudettomuudesta on tullut hänelle normaalitila. Hän ei tiedä paremmasta, vaan kokee maailman sellaiseksi ettei siinä ole rakkautta. Ei hän sitä sen kummemmin ihmettele, se on hänelle luonnollista. Yhtä luonnollista kuin se, että hän selviytyy kehittämiensä stragedioiden avulla.
Mutta kohdatessaan todellista rakkautta ihminen tunnistaa menneisyydessä kokemansa rakkaudettomuuden. Rakkaus muodostaa taustan, jota vasten rakkaudettomuus alkaa hahmottua. Ei voi tietää menettäneensä jotain hyvää, jos aina saa pahaa. Vasta saadessaan hyvää huomaa, että se, mitä on saanut, ei olekaan hyvää. Siksi rakkaus tekee kipeää sellaiselle, joka on joutunut elämään rakkaudettomuudessa. Tässä syy siihen, miksi monet sisäisiä haavoja kantavat ihmiset torjuvat rakastavat ihmiset läheltään. Rakkauden mahdollisuus tekee niin kipeää, että on parempi hylätä rakastava ihminen.
Rakkaus herättää eloon ihmisessä olevan rakkaudettomuuden, sekä sen, minkä kohteeksi hän on joutunut että sen, mitä hän itse on levittänyt ympärilleen."
HAAVAT LÄHENTÄVÄT MEITÄ TOISIIMME
"Tosin on niitäkin, joissa toisen inhimillisyys herättää halveksuntaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät vielä ole valmiit kohtaamaan inhimillistä heikkouttaan. He pakenevat sitä ja pitävät yllä illuusiota omasta täydellisyydestään. He ovat ihmisiä joilla on sädekehä päänsä päällä, mutta he eivät näe että se pysyy siellä siksi, että sarvet pitävät sen paikoillaan. Muiden ihmisten heikkouden näkeminen on oikeastaan heille uhka. Se muistuttaa heitä heidän omasta heikkoudestaan. Nämä ihmiset eivät kykene suhtautumaan myötätunnolla toisten heikkouteen, vaan he käyttävät sitä hyväkseen. Heitä on syytä varoa, sillä heissä ei vielä ole todellista kykyä läheisyyteen ja rehelliseen vuorovaikutukseen."
YHTEYS
"Huolet ja murheet täyttävät sellaisen ihmisen elämän, joka ei uskalla tai osaa jakaa ongelmiaan ja asioitaan muiden kanssa. Sen tähden puhuminen on niin tärkeää. Kun puhuu asioistaan jollekin, joka kuuntelee ja on oikeasti läsnä, tapahtuu jotain suurta. Ihmisen taakka pienenee. Hänen suhteellisuudentajunsa palautuu eikä hän enää näe tilannettaan niin synkkänä kuin ennen. Hän ei enää murskaudu ongelmiensa alle eikä tukehdu huoliinsa vaan katselee niitä asioina, joille voi tehdä jotain. Mitään ulkonaista muutosta ei välttämättä ole toisen kanssa puhuessa itse tilanteessa tapahtunut, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut. Näin yhteys toiseen ihmiseen on poistanut pelon, vaikka se varsinaisesti ei ole asioita muuttanutkaan.
Yhteys luo turvaa. Mitä syvempään yhteyteen muiden kanssa ihminen uskaltautuu, sitä suuremmaksi hänen turvansa kasvaa. Mitä suuremmaksi ihmisen kokemus turvasta muodostuu, sitä pienemmäksi käy hänen ulkoinen turvallisuudentarpeensa. Ihminen alkaa sisäistä turvaa kokiessaan sietää elämässä olevaa turvattomuutta, sillä se ei enää herätä hänessä olevaa perusturvattomuutta. Sen tähden hän uskaltaa asettua alttiiksi vaaralliselle elämälle. Toisin sanoen hän alkaa elää luovasti. Kyky ottaa vastaan rakkautta johtaa siis luovuuteen ja auttaa oivaltamaan, ettei elämää tarvitse omavoimaisesti hallita."
TODELLINEN LÄHEISYYS VOI SYNTYÄ KONFLIKTIEN KAUTTA.
"Omat pelot estävät usein sanomasta esimerkiksi puolisolle sitä mikä on totta. Pelkäämme hylätyksi tulemista. Pelkämme toisen tunnereaktioita, erityisesti hänen vihaansa. Kuljemme sukkasillamme tälläisen ihmisen vierellä, olemme varovaisia ja hienovaraisia, jottemme herättäisi nukkuvaa karhua. Suojelemme häntä omalta itseltämme ja viemme näin tietämättämme suhteesta mahdollisuuden läheisyyteen.
Konfliktien välttäminen hintaan mihin hyvänsä tappaa suhteesta rakkauden. Suojellessamme toista omilta todellisilta reaktioiltamme itse asiassa manipuloimme häntä. Emme ole rehellisiä vaan kyhäämme itsestämme sellaisen paketin, jonka ajattelemme toisen voivan hyväksyä. Päätämme näin tehdessämme, miten toisen pitäisi ajatella, emmekä salli hänen ajatella itse. Kannamme vastuuta asiasta josta emme ole vastuussa. Emme elä omaa elämäämme vaan toisen elämää. Tämä johtaa väärien taakkojen kantamiseen ja oman identiteetin menettämiseen.
Riittää kun seisoo toisen ihmisen rinnalla. Häntä ei tarvitse "auttaa", ei neuvoa, hänen puolestaan ei tarvitse ratkaista mitään, häneen ei tarvitse takertua, häntä ei tarvitse suojella totuudelta, häneltä ei voi vaatia mitään, häntä ei voi muuttaa, häntä ei myöskään tarvitse hylätä. Hänen kanssaan voi jakaa ihmisyyttä, olla löytöretkellä ja seikkailumatkalla hänen kanssaan."
-Tommy Hellsten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti