Blogaus joka on täynnä rakkautta!!!

Moikka!!
On taas aika vähän mietiskellä rakkauden syvintä olemusta. Maailman tuiskeet kun vie mielen niin kovin helposti mukanaan arvoihin ja muihin pinnallisiin asioihin. Ainut asia joka saa minut heti liekkeihin on rakkaus. En voi itselleni mitään, mutta olen aina halunnut tietää totuuden, olen aina halunnut tietää mitä rakkaus on. 
Eli jos koet rakkaus asiat lällyiksi, niin vielä kerkeet palaamaan edelliselle sivullesi. Heippa tai tervetuloa lukemaan. Lukisin mielelläni sinunkin näkemyksesi tästä maailman tärkeimmästä mysteeristä. Kaikesta voi saada oivalluksia.

Nyt kun puhutaan rakkaudesta ihmissuhteissa ja peileistä toisillemme, niin jokainen voi katsoa omasta näkökulmastaan ja peilata näitä itseensä. Nyt on aika muistuttaa itseään siitä mitä rakkaus on. Se ei todellakaan vastaa minun tapauksessani sitä kuvaa, jonka yleiset käsitykset rakkaudesta antavat, enkä aio matkia mediaa enkä tuo siihen syyllisyyttä tai pelkoa. Kirjoitan vain sen mitä olen oppinut ja mitä kohti haluan kulkea.

Oli ihmissuhteet sitten kaverillisia, perhe keskeisiä, romanttisia ja syviä tai muuten vaan sielullisia, niin rakkaus on pohjimmiltaan aina sama kaikille. Rakkaus ei muutu ajatuksen mukana, vaan on täydellinen siitäkin huolimatta mitä siitä ajattelen tänään tai huomenna. Rakkaus kattaa kaiken ja on aina vapaa kaikista mielikuvista. Itse haluan ottaa siihen mukaan mielikuvatkin, mutta niin, että muistan että en tee siitä irrallista itse rakkaudesta. Haluan ajatella että rakkaus on kaikki. Ainut edellytys ajatukselle on se, että ajatus on anteeksiantava ja rakastava. Pelkoon ja erillisyyteen perustuva rakkaus tuo mukanaan aina ongelmia, koska rakkaus ei ymmärrä muusta kuin itsestään. Rakkaus ei osaa jättää mitään ulkopuolelle, muutenhan rakkaus olisi epätäydellinen. Toisaalta, voiko epätäydellisyyttäkään olla, jos kaikki on rakkautta? 
Meidän alkuperä on rakkaudessa. Olemme jokainen erilliseltä näyttävä sielu jatkuvasti kotona rakkaudessa. Aika ei pysty rikkomaan sitä mikä on todellista. Onhan aika vain ihmismielen keksintö pitää todellisuudelta näyttävä maailma kasassa. Voimme käyttää aikaakin rakkauden muistamiseen, se on ajan tehtävä. Se että olemme unohtaneet rakkauden, ei tarkoita sitä etteikö rakkaus olisi ikuisesti olemassa. Se oli ennen "minua" ja on "minun" jälkeenkin. Rakkautta ei tarvitse ansaita eikä sille tarvitse tehdä mitään, mutta jos haluan rauhan itselleni, se kannattaa muistaa. Onhan meidän uskomusjärjestelmä niin paksu alitajunnassa, että rakkauden muistaminen ei ole helppoa. Pakkaa sekoittaa myös miljoonat tulkinnat rakkaudesta. Ehkä tässä tulee se miljoonasyksi tulkinta, mutta totaallisen rakastava sellainen, tai niin ainakin kuvittelen.

En henkilökohtaisesti enää usko, että rakkautta voi löytää mistään muualta kuin itsestä. Sieltä syvältä itsestä missä rakkauden kaiut kuuluvat. Sieltä sieluni syövereistä, jossa se on vapaa kaikista uskomuksista ja odotuksista. Rakkaus on absoluuttista vapautta ilman kahleen kahletta. Rakkaus on antanut kaiken anteeksi jo ennen kuin edes kuvittelitkaan sen eteen ensimmäistäkään tarinaa tai epäilystä. Rakkaus ei tuomitse ketään, koska kaikki on sitä itseään. Vaikka ajattelen itseni ja todellisuuden väliin tuskaa ja murhetta, rakkaus ei ole kadonnut mihinkään. Rakkaus ei osaa muuta kuin olla ja pitää kaikkea yhtenä. Rakkaus on kaikki yhdessä ilman ensimmäistäkään pirstaletta, jonka oma tahto saattaa ajatella ajatukseksi. Ensin on rakkaus ja sitten vasta tulee tulkinta. Rakkaus ei katoa, vain ajatukseni siitä saattaa kadota--hetkeksi. Rakkaus ei ole unohtanut minua, enkä minä rakkautta. Rakkauden tulkinta itsestään on se, että me kaikki olemme sitä, kaikki muu on hulluutta.

Miten rakkauden sitten pääsee kokemaan? Vaikka rakkaus on meillä uskomuksena rajallista ja ehkäpä joillekin sitä rakkautta ole olemassakaan, niin silti sen todellisuus on täydellistä. Rakkautta ei pysty tukahduttamaan tai kadottamaan pois, ei edes Hitler tai pahin painajaisesi.  Kaikki muu on ohimenevää paitsi rakkaus. Rakkaus pitää huolen siitä, että sinä olet siellä ja minä olen täällä, vielä kaiken senkin jälkeen minkä menneisyys on rakentanut näyttäväksi monumentiksi todellisuuden väliin. Sinä siellä ja minä täällä olemme yksi yhdessä. Ikuisesti.

Miten siis muistan rakkauden? Vastaus siihen on, että toisen ihmisen kautta. Ensimmäinen kysymys itselle voisi olla se, että katsonko toista ihmistä rakkauden vai pelon kautta? Mitä minä näen toisessa ihmisessä? Katsonko häntä omien uskomusteni ja ajatuksieni kautta vai olenko läsnä ja näen hänestä todellisuuteni puhtaana. Karu totuus on se, että todella harva kykenee muistamaan rakkauden täysin anteeksiantavasti jokainen hetki. Alitajuntamme on täynnä menneisyyttä ja tarinaa jo monessa polvessa. Uskomusjärjestelmä niin yksilö kuin kollektiivisella tasolla on todella vahvaa, tai ainakin siltä se näyttää. On kuitenkin vapauttavaa ajatella, että rakkaus on tästäkin täysin tietämätön. Rakkaus on kaiken alku ilman loppua. Rakkaus on todellakin kaikki kaikessa.

Minusta jokainen tilanne ja ihmissuhde on mahdollisuus "kasvaa" rakkauteen takaisin..en puhu kuitenkaan kehittymisestä, koska mikään ei voi kehittyä täydellisyydessä. On jokaisen henkilökohtainen tehtävä murtaa omat uskomusjärjestelmänsä rakkauden edestä, eikä siksi Jumalaakaan voi kukaan syyttää mistään. Ihmisen on otettava vastuu itsestään. Ihmisen on nöyryttävä siihen, että tämä materialistinen maailmankuva ei tuo mukanaan kuin kuolemaa, köyhyyttä ja puutetta mielessä. Erkaannumme lisää täydellisyydestä eroon uskomalla ympäristöämme. Se ei halua että olet onnellinen, tai että edes puhut rakkaudesta täydellisyytenä. Epätäydellisyys uskoo itseensä ja täydellisyys itseensä. Sitä saa mitä tilaa, niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan. Kaikkea muuta voidaan sekoittaa toisiinsa, mutta rakkautta ja pelkoa ei.

Parisuhteessa on mahtava mahdollisuus löytää uudelleen tuo rakkaus. Kun katsot rakastasi niin hänessä näkyy se mitä ajattelet itsestäsi. Toinen ihminen on portti taivaaseen. Taivaaseen, joka sijaitsee sydämessäsi. Hyväksytkö itsesi? katso hyväksytkö hänet, tiedät sen siitä. Jos haluamme kieltää itsessämme jotain, niin kiellän sen hänessä. Jos hyväksyn rakkaani semmoisena kuin hän on, niin silloin todella rakastan, mutta jos hyökkään tai olen välinpitämätön, niin rakkauteni ei laajene minussa, eikä se yhdistä meitä.
Koska me jokainen olemme täynnä tarinaa joka heijastuu tähän hetkeen, niin silloin se tarkoittaa sitä, että meidän rakkautemme toista kohtaan on hyväksyä tämän tarina. On nähtävä se toinen ymmärtämällä, että meille on voinut tapahtua vaikka mitä tahansa menneisyydessä. Sen kieltäminen aiheuttaa ongelmia rakkauteen ja tuloksena on vain se, että petymme vain omiin odotuksiimme. Matka rakkauteen menee monien kerrostumien ja itkujen taakse, sinne jossa ykseys lepää täydellisenä. Aloitamme matkamme heti sen jälkeen, kun olemme itkeneet silmät päästämme sen viimeisenkin pettymyksen edessä. Rakkaus kutsuu luokseen heti kun menetät uskomuksesi, se saattaa alkaa horjumaan heti kun ystäväsi tai lapsesi kuolee tai pitkä parisuhteesi kokee dramaattisen lopun. Se horjuu heti kun koet syvän depression tai koet suuren henkisen kokemuksen. Tämän jälkeen ehkä kysyt MIKSI? Kaikki täällä on haurasta ja pettävää, mutta kuitenkin rakkaus parantaa hetkessä kaiken. Rakkautta on vaikea kieltää, koska se on kaiken kantava voima. 
Aika saattaa parantaa haavat, mutta se ei paranna haavoja nopeasti, sen sijaan rakkaus tekee sen hetkessä, koska rakkaus on ajan ulkopuolella eikä siten usko kuolemaan, muuten kuin uuden alkuna. Kaikki riippuu siitä miten nopeasti päästät irti vanhasta.
Rakkaus pitää kohdata jokainen hetki, ja jos sen mielii kokea jokainen hetki, niin siinä ei ole kompromisseja. Tosin muistutan vielä, että rakkaus on täydellistä ja täydesti anteeksiantavaa. Mitään hätää ei ole. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Loppupelissä ei ole edes mitään löydettävää, mutta sen tajuaa vasta sitten, kun itse on siinä.

Olen ymmärtänyt että matkalla takaisin rakkauteen on oltava ensin rehellinen, on oivallettava mitä rakkaus on. Ei voi löytää mitään jos ei ensin etsi. On tahdottava rakkautta. Kun oveen koputtaa, niin avataan. Opettaja ilmestyy heti kun oppilas on valmis.

On katsottava toiseen ihmiseen ja annettava anteeksi kaikki sellainen mitä hän ei todellisuudessa ole edes tehnyt. Ajatuksien takaa löytyy ikuinen nyt hetki, pyhä hetki ja siellä kaikki molemme vapaita. Sinä ja minä.

Jokaisesta tilanteesta tulee opettaja ja siunaus kun haluaa kohdata itsensä. Erillisyyden palvomisessa löytyy vain syyllisyyttä, koska vika on aina muiden. "Kasvaminen" ei voi alkaa, jos muut ovat syyllisiä minun onnettomaan elämääni. Sankari ymmärtää kokonaisuuden näkökulman eikä tuijota kielteisesti vain omaan napaansa.

Rakkaus on hyväksymällä ja ymmärtämällä toisen ihmisen tarina.

Jokainen hetki on mahdollisuus. Jokainen hetki on avain nykyhetkeen ja vapauteen.

Ei kontrollia, ei vaatimuksia eikä tuomitsemista.

Rakkautta on kuunteleminen ja läsnäolo.

Ihmissuhteen tarkoitus on löytää rakkaus ja rauha itsessä.

Rakkaus on vapaus valita.

Rakkaudessa saa epäonnistua, rakkaudessa saa itkeä ja nauraa. Rakkaus on elää täyttä elämää. Rakkautta on olla avoin ja haavoittuva. Rakkauden kuuluu väsyttää ja repiä, sen kuuluu kuljettaa meidät takaisin nollapisteeseen, aikaan ennenkuin ensimmäinenkään moraalinen tai eettinen uskomus oli keksitty.

Rakkaus ei pelkää mitään. Rakkaus ei kuole, joten se ei pelkää epäonnistumista. Rakkaus ei lajittele naama punaisena asioita oikeisiin ja vääriin, vaan hyväksyy ja päästää irti.

Rakkautta on sekin, että et ymmärtänyt tästä mitä minä sanoin yhtään mitään. Rakkautta on se, että epäonnistut jokaisessa asiassa, niin minäkin teen jatkuvasti, kompuroin ja toivon parasta. Koska rakkaus on HYVÄKSYMISTÄ, niin se hyväksyy minut montun pohjallakin omana itsenäni. 

Rakkaus ei vaadi sinua tai minua muuttumaan, näin on ihan hyvä. Nyt on täydellistä.

Rakkautta on tehdä elämästään unelmaa, eikä sen ole tarkoitus pitää vankilassa. Rakkaus on vapaa syyllisyydestä. Rakkaus rakastaa sinua meissä yhdessä.

Rakkaus voi vain laajeta.

On rakkautta olla kiitollinen.

Rakkaus ei pelkää läheisyyttä, vaan antautuu. Rakkaus sulattaa egon pelon ja poistaa valheelliset identiteetit.

Tarpeet ei ole rakkaus, mutta tarpeet ohjaavat meidät rakkauteen. Halu on vain voima, joka tahtoo kokea rakkauden.

Vihakin haluaa tulla huomatuksi, sen pohjalla on vain hätähuuto eli  vajaus rakkaudesta.

Rakkautta on se, että tiedät aina tekeväsi oikein laajemmasta näkökulmasta katsottuna. Ego supistaa, syyllistää ja tuomitsee, kun taas rakkaus hyväksyy ja ymmärtää eli laajentaa.

Rakkaus kestää riidat ja muut mielen aiheuttamat pahat unet. Unesta voi aina herätä takaisin rakkauteen. Vain rakkaus on totta.

Minä olen ehkä keksinyt kaiken silmillä näkyvän, mutta rakkautta en ole keksinyt, se vain on ja sitä me olemme. Olemme yksi mieli.

Turvallisuus ja rakkaus alkaa siitä, kun uskaltaa olla haavoittuva ja uskaltaa poistaa suojamuurinsa. Muuri on vain rakkauden edessä hämäyksenä.

Kadottaessaan syvyytensä, näkökenttä rakkauteen pienenee. Rakkaus ei löydy tiedostavan mielen jorinoista vaan syvältä itsestä. Ensin on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on. Dualistisuuskaan ei voi tulla rakkauden eteen. Rakkaus ei ole kuvitelmaa vaan todellisuutta ja sitä sinä olet.

Minulla on tunteet ja annan rakkauden värittää nekin näytelmäksi, jota on mukava katsella.

Rakkaus saa olla vajaa ja täynnä syyllisyyttäkin, kunhan muistaa totuuden ja osaa erottaa rakkauden ja pelon toisistaan.

Rakkautta on sekin että ajattelet toisin, sillä se on sinun vapaa tahtosi.





Tämä on omistettu sinulle rakkauteni
Sinä tiedät kuka olet
Voi kumpa minäkin tietäisin nyt kuka olen
Rakastan sinua niin paljon, että tunnen kuolevani
Ja vaikka kuolisinkin, niin synnyn sinussa uudelleen

J.Hakola



Jos et vielä saanut tarpeeksesi, niin tässä vielä kerrassaan loistava keskustelu asian tiimoilta. Suosittelen!!

http://www.unohdaitsesi.fi/node/83