Google+ Followers

tiistai 24. joulukuuta 2013

Rakkauden pelko, viite rakkauteen



Mikä sen parempi hetki on mietiskellä rakkauden pelkoa kuin jouluaatto aamuna klo 4:19. Jos lahjat tavaran muodossa ei enää anna sinulle mitään, niin tämä mielen antama lahja voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tämä joulumieli on tehty itse muutamassa tunnissa, mutta sen raaka-aineet on valmistettu vuosien aikana.

Katselin pari päivää sitten tämän  avoimen tilityksen:  http://www.youtube.com/watch?v=BPrtdIe31OU ja heti välittömästi ajattelin että tätä täytyy taas mietiskellä. Teen sen nyt samalla kirjoittaen ja jakaen teidän kanssanne. Jos joku tekee uuden oivalluksen itsessään, niin olkoon se minun joululahjani sinulle. Jos asia aiheuttaa mielessäsi pelkoa, niin olen onnistunut stimuloimaan jotain, mikä estää sinua rakastamasta. Anna se anteeksi itsellesi, niin olet taas lähempänä mielenrauhaa, jota myös näin joulunakin niin paljon mainostetaan...;-)

Olen monesti painottanut sitä, että kaikki valinnat tehdään pohjimmiltaan joko rakkaudesta tai pelosta. Normaalisti ihminen ei tule asiaa ajatelleeksi, mutta sen tarkempi syvällinen mietiskely pelon ytimen paljastaa. Olen itse mietiskellyt asiaa syvällisemmin jo useamman vuoden ja mitä rehellisempi olen itselleni, niin sitä enemmän huomaan pelkoja itsessäni.
Pelko ilmenee tässä maailmassa monin eri tavoin eikä niiden luetteleminen ole nyt tarpeellista. 
Suurin este rakkauden tiellä on omat alitajuiset ja tietoiset pelot. Yksi kieroituneimmista pelon muodoista on rakkauden pelko.

Moni on varmasti elämän aikana huomannut itsessään että läheisyys, pysähtyminen ja avoimuus on vaikeita asioita kohdata. On helpompaa olla muodikkaasti kiireinen, on helpompaa sanoa että "sitten kun". On helpompaa paeta omien mielikuvien ja odotuksien taakse kuin hyväksyä ja rakastaa ehdoitta. Ja sitten kun "sitten kun" hetki saapuu, niin ei sittenkään uskalleta paljastaa itseään. Roolit vain muuttuu ja mielestä otetaan siihen kyseiseen tilanteeseen sopivat maskit, jotta se jokin osa minua saisi olla koskemattomana (rakkaus).
Tuntuu kun aina olisi mielessä salaisuuksia, joita pitää varjella. Ei uskalleta kertoa avoimesti itsestään, koska pelätään jätetyksi tulemista. On pakko olla suosittu ja fiksu toisen silmissä. Kontrolli vie eikä uskalleta heittäytyä edes tunteiden viemäksi. Tunteita pidetään nössöjen juttuina, koska sen taakse on "nössön" hyvä piiloutua. Mitä vanhemmaksi ihminen kasvaa, niin yleensä sitä varovaisemmaksi sitä tulee, koska ihmiselle on kasaantunut taustalle paljon tarinaa, joka estää tässä vapaassa hetkessä elämisen. Muutostakin pidetään pelottavana asiana. Pahimmassa tapauksessa ei uskalleta edes rakastua, koska ei haluta että se menneisyys eli vanha toistuisi. Alitajuinen ja tietoinenkin mieli ei halua ottaa riskiä. Sen pahin painajainen on kokea hylätyksi tuleminen. Ei uskalleta rakastua. Totaallinen rakastuminen saattaa hetkesi kadottaa jopa ITSENSÄ eli egon. On vaarallista antaa itsensä kokonaan toiselle ja tulla yhdeksi. On helpompaa kiilottaa itseään kuin antautua täysin. Yleensä alkuhuuman jälkeen ego palaa kahta kovempana takaisin, koska sen paikka on ollut hetken uhattuna. Ego ei halua kadottaa itseään, on siis määriteltävä rajat ja vieläpä mielellään tuplana. Ongelmat alkavat jotta tarina peittäisi aidon ja paljaan rakkauden. Kauneinta ja rakastavinta mitä toinen voi toiselle tehdä on olla näkemättä toisen menneisyys. On rakastavaa nähdä ja kokea toinen tässä ja nyt, uutena ja täydellisen epätäydellisenä.




Mitä se pelko on? Pelko on vain tarina mielessä, se on vain kuviteltua sanaa, jonka tehtävänä on peittää aito hetkessä olemisen riemu ja vapaa täydellisesti irti päästävä ja anteeksi antava rakkaus. Pelko ei ole mitään, mutta silti se hallitsee ja kontrolloi koko maailmaa. Psykologinen vaiettu sairaus. Jokaisen oma henkilökohtainen tarina ja muisto elämästä. Luonnollinen pelko on sitä, mikä luonnossa elää luonnollisesti (itsesuojeluvaisto, joka on sekin erillisyyden yksi muoto), mutta ihminen on rakentanut mieleensä helvetin. Psykologisen helvetin. Rakkaus on kuitenkin maailman YKSINKERTAISIN asia. Se on niin yksinkertainen asia, että siitä ei voi edes puhua. Se vain ON. Rakkaus ilmenee joka hetki täydellisenä ja se näkyy kaikessa jokainen hetki täydellisenä, mutta siinä on vain yksi mutta. Pelko tulevaisuudesta ja pelko menneisyydestä. Asia jota ei edes todellisuudessa ole, hallitsee maailmaa. Maailmassa on rakkauden puute ja se kaikki on omaa syytä ei kenenkään toisen. Mistä siis löytyy ratkaisu tähänkin pulmaan? No omassa mielessä. Siellä on jäljellä totuus ja ratkaisu. Ensin muutos yksilötasolla ja sitten vasta kollektiivisesti. Ensin on löydettävä rakkaus itsestä ja sitten sen voi nähdä toisissa. Mielessä asustaa paikka täysin koskemattomana, ikuisesti. Meidän täydellinen ja ainut todellinen todellisuus. Rakkaus. Meidän mielessämme kuuluu ikuisuuden kaiut ja siellä olemme yhtä rakkaudessa. Voisi melkein sanoa, että olemme yhtä mieltä. Jos siitä ottaa uskomuksen pois että olisimme erillisiä ja yksinäisiä, niin jäljelle jää vain oleminen rakkaudessa. Tämä on niin yksinkertaista sanoissa, mutta vaatii lineaarista aikaa rakkauden tajuamiseen. Itse koen elämän hyödylliseksi kun toimin näin. Elämästä tulee myös onnellisempaa ja saa matkalla kokea ihmeitä ja uskomattomia yhteensattumia. Mutta ei niistä sen enempää....:-)

Meillä on kuitenkin omasta tahdostamme elämisen kokemus täällä ja ihmisen menneisyys näkyy varmasti geeneissä ja alitajunnassa. On siis vain matkattava takaisin rakkauteen. Mikä sen parempi paikka on harjoitella rakkautta kuin toisten erillisiltä näyttävien ihmisten kanssa tai romanttisesti toisen ihmisen kanssa.
Monella on varmasti kokemuksia ihmissuhteissa siitä, että huomaa ajattelevansa pahoja ajatuksia. Ne ovat vain ajatuksia, älä niitä pelkää. Pahat ajatukset ovat vain omaa keksintöäsi. Ne ovat ajatus energiaa läsnäolon tiellä. Ei sen kummempaa. Jos et ole tiedostava ihminen, niin sitten homma voi tuottaa ongelmia, sillä ne saattavat alkaa toteuttamaan ITSEÄÄN. Ajatukset ottavat muodon eli ne muuttuvat ns. "todeksi". Rakkautta ei kuitenkaan voi tuhota millään teoilla eikä ajatuksilla. Kaikki muu on katoavaista. Kaikki muu katoaa jopa hetkessä. Lineaarisessa ajassa ei tarvita kuin parituhatta vuotta niin kaikki ympärilläsi on kadonnut tyhjyyteen ja ottanut energian lailla uuden muodon. Ei tarvita kuin sata vaivasta vuotta niin sinua ja minua ei täällä enää ole. Rakkaus ei kuitenkaan tästä hätkähdä. Se ei ole edes tietoinen sinusta tai minusta, silti se on AINA, tässä ja nyt. Haluatko olla siinä vai haluatko nähdä untasi?

Arjessa on hauskaa pistää rimaa korkeammaksi ja korkemmaksi. On mukavaa haastaa itseään. Itse tykkään leikitellä egoni kanssa, koska tiedän että ego on vakavikko ja tuomitseva. Se haluaa pilata kaiken. Sen on pakko voittaa ja olla hyvä. Ego ei halua rehellisyyttä, eikä se halua olla avoin. Yritän tiedostaa omat pelkoni, tai ainakin osan siitä. Haluan kulkea niitä kohti, omaa rauhallista tahtiani. Olen uskaltanut rakastua ja tulla jätetyksi, olen uskaltanut päästää irti ja hyväksyä. Uskallan nauraa omalle hölmöydelleni ja diggaan nähdä kaikki vain hölmönä näytelmänä, jossa on valmis käsikirjoitus. Yritän hyväksyä juonen käänteet ja nautin esityksestä. Joskus nukahdan hetkeksi uneen ja huomaan samaistuvani näytelmään liikaa, silloin on mukava lähteä vaikka teatterista hetkeksi pois (nousemalla pienen itsen yläpuolelle).

Ehkäpä siksi rakkaus liitetään sydämeen ja ajatukset päähän, jotta osaisi erottaa nämä kaksi toisistaan. Ajatukset eivät ole rakkautta, mutta ne voivat olla viitteitä matkalla rakkauteen. Rakkaus sykkii hetkessä ihan niinkuin kuin sydän lyö, kun taas mielen tahtävä on ajatella rationaalisesti käyttäen pelkoa rakennusaineena. Kukapa ei olisi joskus rakastunut niin kovaa, että rakkaus syrjäyttää järjen? ;-)

Mitä rakkaus minulle edustaa? Universaalisti ja totuuden kautta se edustaa kaikkea. Ykseyden ja kaikkeuden kieltäminen on käynyt minulle täysin mahdottomaksi. En pysty edes käsittämään miten olen joskus voinut ajatella toisin. 15 vuoden tiukka mietiskely on jättänyt pysyvän jäljen. Erillisyyttä ei ole. Vaikka kuinka maailma komppaa otsa kurtussa toista, niin silti minun on mahdotonta ajatella että kaikki olisi irrallisena toisistaan. Ei nimet ja vasta lapsen kengissä oleva tiede pysty rikkomaan sitä mikä on jo energiassakin yhtä. En enää jaksa uskoa, että tämä maailma olisi kovin todellista. Ei täällä ole mitää pysyvää eikä mitään todellista. Rakkaus on kuitenkin kaikki eikä kuolemaa ole kuin ajatuksissa. Ja mitä taas ajatukset ovat? Mistä ne tulevat? Mitä aika on? Ei mitään. Vain ajassa on kuolemaa ja tuskaa, koska se on huono yritys rikkoa ikuisuus ja rakkaus. Vaikka tämä on egolle vaikea asia ymmärtää, niin sen todellisuus on yksinkertainen ja tosi. Kuten Albert Einstein sanoi että ongelmaa ei voida ratkaista sillä tasolla jossa se on syntynyt. Hyvin sanottu. On uskottava rakkauteen ja henkeen omien pelkojen sijaan. Vain pelko estää tätäkin asiaa miettimästä, koska sen pelko on rakentanut itsensä ajassa. Rakkaus kuitenkin on ajan ulottumattomissa. Taivasten valkunta on sisäisesti meissä.




Mitä rakkaus edustaa minulle arjessa? Se edustaa egon ja pelon kadottamista ja sen täydellistä hyväksymistä. "Hiljaa hyvä tulee" eikä mihinkään ei ole kiire. Elämästä ei tarvitse turhaan huolehtia ja stressata...enää. Luulen tietäväni mitä rakkaus on, mutta minun mieleni on vielä niin uskomusten kyllästämä, että sen muoto vaihtuu aina siihen asti kunnes se on kadonnut kokonaan -omalla painollaan. Joka kerta kun oivallan jotain suurta tai koen enemmän vapautta omista kahleistani, niin sitä on rauhallisempi olen ja tiedän että suunta on oikea. Ihmeet ja "merkit" tukevat polkua kauniisti, jotta epäusko ei lannistaisi rakkauden tiellä. 
Arki on kuitenkin ihan tavallista, tavallisempaa kuin se on koskaan ollut. Mieleni on hiljaisempi kuin se on koskaan ollut. Todellisuus pilkistelee aivosumun takaa enemmän kuin koskaan. Koko elämällä on nyt tarkoitus, minä sen näyttämön pääosan esittäjä ja rakkaus sen päämäärä. Pelko on rakkauden ainut vihollinen ja se yrittää pitää erityisyydellään meitä kahleissa. Vapautus ja rakkaus on kaikesta huolimatta tosiasioita. Rakkaus on kaikkeuden normaalein tila eikä sitä voi viedä pois edes kahleissa.






Rakkaus on oman menneisyyden hyväksymistä. Rakkautta on nähdä kokonaisuus ja tajuta menneisyyden katoavaisuus. On tärkeää tajuta että en olisi tässä ja nyt, ellen olisi saanut kokea kaikkea sitä mitä olen kokenut. Vaikka elämässäni olisin ennen uskonut sirpaleiseen erityisyyteen, niin nyt olen alkanut eheytymään mielessäni. On aika kokea kiitollisuutta kaikesta. On upeaa olla rakastettu ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Enää en jaksa luoda elämääni paremmaksi. Se muuttuu itsestään paremmaksi kun en kehitä ITSEÄ. Olen se mikä olen. Uskon että kelpaan elämälle tälläisena kuin olen. Olen valmis rakkauteen. Olen valmis tähän hetkeen, en tarvitse tarinoita, haluan rakkauden.
Koska kaikki on kuin näytelmää, niin mitään hävittävää ei ole- rakkaudessa. Tarinassa kaikki kuolee ja tarinassa on AINA loppu. Niin on myös tällä tarinalla loppu, mutta se minkä viitteen tämä sinulle saattaa antaa, on vasta kaiken alku. Rakkaus vain laajenee eikä koskaan lopu. Jos tämä on mielestäsi naurettavaa utopiaa ja tarinaa, niin olet oikeassa! Siksi teenkin tästä elämästä HYVÄÄ UNTA ja UTOPIAA!! <3 <3 <3 <3 <3




2 kommenttia:

  1. Lukiessani kirjoitustasi huomasin taas miten pikkuinen itseni alkoi rakentamaan tarinaa meneneisyydestäni ja siitä olenko tehnyt "oikeita" valintoja elämässäni. :) Kuinka nopeasti se pikkuinen ottaakin kiinni lukemastaan ja alkaa myllyttämään yrittäen saada mieleni järkkymään. Toki tiedän sen näyttävän eteeni juuri suurimman pelkoni, luottamuksen puutteeni elämään. Todellisuudessa uskon olevani juuri siinä missä minun kuuluukin olla, mutta ilmeisesti pikkuinen huomaa osan minusta hieman epäilevän ja häikäilemättömästi käyttää aina tilaisuutta hyväkseen. Tällä kertaa kokeilen nauraa pikkuisen epävarmuudelle.. :)

    VastaaPoista
  2. Epävarmuudelle voi nauraa, koska se ei ole todellinen, samoin kaikelle tarinalle. Kuka tai mikä on se joka näitä keksii? Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan :-)

    VastaaPoista