"Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa ikuisesti."
Minä: Moi! Mulla on suht harvoin paska fiilis, mutta nyt mulla on sellanen. Aika hiton turhauttavaa kun ei ole ketään luotettavaa ihmistä jolle voisi puhua, kun ahistaa jutut joita ei voi edes tässä sanoa, koska siihen liittyy muita erillisiä hahmoja ja eihän henkistä polkua kulkeva saa valittaa tai puhua negatiivista. Omista tunteista on vielä suht helppo avautua, mutta muita ei voi viedä mukaan.
Tajusin myös tänään sen, että vaikka olen kiltti, hauska, iloinen, läsnäoleva ja pyrin ajattelemaan hyvää jokaisesta tapaamastani ihmisestä, elämä ei silti anna oikein mitään takaisin. Ja tajusin senkin, että koska kaikessa tulee aina se paska puoli, mihinkään viattomuuteen on aika huono uskoa.
Senkin raadollisen asian tajusin kun kelasin tarkkaan, että kai mä olen tuominnut jokaisen ihmisen sitten kuitenkin mielessäni koska mitään hyvää "karmaa" takaisin en saa. Tuntuu tällä hetkellä että olen aivan vitun pois pelistä ja haluan olla. Ei vain jaksa tällästä pintaliito, ahistus, feikki maailmaa yhtään.
Tiedostan senkin, että joku hieno asia saisi minut hetkessä hyvälle päälle ja unohtamaan kaiken paskan. Kunnon nauru ja se olis taas siinä mutta ei naurata varsinkaan yksin. Sekin tuntuu omalta henkilökohtaiselta peliltä. Joten sekään ei oikein nappaa.
Ihan hiton ahistava maailma. Tässä maailmassa ei ole mitään todellista hyvää. Hetken kestävää kyllä, mutta se onkin vain dualismin kolikon toinen puoli. Saattaa olla, että kohta tapahtuu jotain kivoja asioita, mutta sekin tuntuu jo valmiiksi siltä että "kiva kun kävit". Pysyvää onnea täältä on turha etsiä.
En vain tajua sitä, että miksi ihmiset eivät voisi olla hyviä toisilleen? Olen ihan ihmeissäni ollut koko elämäni siitä, että miksi koulukiusaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sotia, sairauksia, oravanpyörää, politiikkaa, negatiivisia lööppejä, uutisia, ihmisuhde sotkuja, draamoja, eroja, punnitsemista, kilpailuja, vertailuja, erkaantumista, huonoja ajatuksia, kuolemaa, syöpää ja kaikenlaista muuta paskaa? Ihmismielen pahuus, syyllisyys ja pelko! Miksi rakkauskin tarvitsee punnita niin tarkkaan ja lopulta hylätä se?
Olen aivan varma, että ihminen joka ei ole vielä kokenut ja nähnyt tarpeeksi ei voi olla mitenkään herännyt. Hän elää vielä omassa kuplassaan, odottaen puhkeamistaan ja sitä hän peittelee kaikin tavoin! "Minulla on kaikki hyvin, olen henkinen ja valaistunut ja ihana!" tai "Minä kyllä tiedän mitä onni on". Hän elää joko omassa kivassa kuplassaan tai sitten omassa huonossa kuplassaan tai kummassakin. Tätä kokonaisuutta kun katsoo, siinä ei ole mitään todellista valoa ja täydellisyyttä. Näen jokaisessa ihmisessä pelkoa ja epävarmuutta ja varsinkin itsessäni. Siihen kivaa ja ihanaa henkisyyden saippuakuplaan en halua jäädä, koska näen sen jo valmiiksi hajoavan. Miksi olisin niin hiton hölmö, että uskoisin enää mitä ego lupaa tai sanoo?
Voiko kukaan ihan oikeasti peittää silmänsä tälle maailmalle? Ei ole mitään hyötyä osata henkisiä tekniikoita tai omata jotain ihania kykyjä. Jokaista odottaa lopulta ahistus ja kuolema. Jokainen asuttaa kehoa ja haluaa neljän seinän sisään todelliselta itseltään piiloon. Sitten alkaa tajuton taistelu kuolemaa ja kylmyyttä vastaan. Ja varsinkin ihmismieltä vastaan. Itseään vastaan. Siinä teille Jumalaa, kukkasia ja täydellsitä paratiisia. Wake Up!!!!!!
Mitä sanoo Herra ukko Jumala?
Rakkaus: Tuo on vain sinun tulkintasi, tarinasi ja se saa olla niin. Elämäsi näytelmässä on mahdollista kokea tuokin tarina. Saat avautua ja päästää kireydet pois, se on vain hyvä merkki. Uskallat ja haluat tuoda ne päivänvaloon, luotat siis Minuun.. Minä en keksinyt maailmaasi, sillä sinä teit sen itse. Kerroit juuri hyvän esimerkin siitä miten epätäydellinen Minä en ainakaan ole. Tulen rauhasta, täydellisyydestä ja ikuisuudesta, sinun mielesi puolelta jossa ikuisuuden "äänet" kuuluvat. Sitä rauhaa ja Rakkautta sinä todellisuudessa olet vaikka se ei ei aina siltä tunnukaan. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Anna niiden ilmentyä rauhassa. Tajuntasi takana on vielä kertomasi kaltainen uskomus, annetaan sille Rakkautta ja Anteeksiantoa.
Minä: On hemmetin paska fiilis tajuta, että minä en ole mikään hyvä, en guru enkä täydellinen. Ajattelen ja tuomitsen jos olen tietoinen ajatuksistani. Katselen edelleen vain omaa paskaa näytelmääni, omia uskomuksiani vaikkakin suurin osa elämääni onkin jo aika seesteistä ja täydellistä. Mutta jos jokin asia menee viduix, niin tuntuu että koko baletti menee sekaisin...kuvittelen ja kuvittelin vain olevani onnellinen! Mitäs siihen sanot?
Rakkaus: Se kuuluu ohjelmaan. Luota Minuun. Ei pelkkä rakkauden mantra tai jokin muu henkinen saavutus vie sinua yhtään mihinkään. Se mitä alitajunnassa on piilossa ei katoa sillä, että ajattelee kulissien olevan kunnossa. Eikä ne uskomukset poistu sillä, että ajattelee kaiken olevan paratiisimaista ja hyvää, tai että se olisi jotenkin korjattavissa kehittymisellä. Vain ego kehittyy.
Olet kerännyt NÄENNÄISESTI monia elämiä syyllisyyttä ja pelkoa. Ja jos katsotaan tätä sinun tarinaasi tässä hetkessä, siellä on paljon pelkoa. On todellakin maalaisjärjellä ajateltunakin mahdottomuus, että se kaikki yksilötason ja kollektiivinen tarina poistuisi sormia napsauttamalla. Onko niin käynyt jonkun kohdalla?
Tiedät jo kokemuksesta, että näet epäharmoniaa taivaan sinessäkin. Ruusuilla on maailmassasi piikit vaikka sitä kuinka palvottaisiin rakkauden symbolina. Hienoinkin Buddha patsas hajoaa lopulta tomuksi eikä Jeesus jaksa roikkua ristillä ikuisesti.
Sinun tulee antaa pois se kaikki se mihin olet ikinä uskonut. Sinua auttaa se, että ajattelet KAIKEN olevan juuri päinvastoin kun egosi on ikinä ajatellut.
Minä: Henkisyyden polku ei siis ole pelkästään kivoja juttuja? Miksei se voisi olla sitä? Iok:ssakin sanotaan, että hyvä uni on mahdollista?
Rakkaus: Kaikki haluavat kokea vain hvvää, mutta silti alitajuntasi ja ego ohjaa ja "luo" uusia uskomuksia anteeksiannettaviksi. Ehdotankin, että et miettisi niin paljoa sitä mitä henkisyyden kuuluisi olla tai sitä miten pitkällä sinä olet henkisyytesi polulla. Tee vain anteeksiantosi työ sitä mukaan kun uskomuksiasi ilmestyy päivänvaloon. Huomaat varmasti nyt, että yrität tehdä elämästäsi täydellistä, vapaata ja harmonista, samalla haluisit olla näkyvä, suosittu, onnistuva ja ties mitä-maailmassasi, kehossa. On suureksi hyödyksi muistaa, että koet eläväsi tällä hetkellä dualistisessa maailmassa joten ÄLÄ OTA SITÄ HENKILÖKOHTAISESTI. Jokaisella ihmisellä on omat ristinsä kannettavanaan. Se ei ole kuitenkaan totuus vaan näytelmä. Egon tarina.
Muistutan vielä, on hyödyksi jos et ota henkilökohtaisesti, sekin on vain henkilökohtaista EGOLLE. Ei Minulle. Minussa olemme yhtä, ego on vain erillinen tarina.
Minä: Jos ego on just se erillinen tarina, niin miksi hitossa annat sen tapahtua? Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua?
Rakkaus: Hyvin yleinen egon kysymys jota tarinassa tarjoillaan. Tässä kohtaa ei ole vastauksia jos ollaan jo perillä kotona, mutta nyt kun muistutan sinua kotiin palaamisesta, niin vastaan edelleen katoavin sanoin.
Täydellisyys antaa kaiken tapahtua koska se on täydellisyys. Täydellisyydessä NÄYTTÄÄ tapahtuvan epätäydellisyys, joka ei kuitenkaan ole totta. Se on vain erillisen mielen erillinen tarina ja siksi näyttää siltä, että se ei mahdu täydellisyyteen.
Ajattele että et ajattele.... no ajattelit sitä, että et ajatellut. Tämä ajatus ei ole totta ikuisuudessa, mutta se vain näyttää tapahtuvan ikuisuudessa. Kaikki tapahtuu vain yhdessä mielessä, vaikka se tuntuukin siltä että olisi erillisiä mieliä ja erillisiä tasoja ja sieluja sekä totuuksia. Totuudessa ei ole erillisiä totuuksia vaan se on kaikille sama. Ego on vain sana jota ei totuudessa ole, mutta se vain näyttää ilmenevän. Ego on kuin poutapilven haihtuminen. Hetken näyttää todelliselta, kunnes jäljelle jää vain sininen taivas (ikuisuus). Luulet silmänräpäyksen verran olevasi erillinen pilvi ikuisen taivaan keskellä. Siksi ei ole tarvetta huolehtia siitä milloin olet valaistunut tai valmis. OLET SITÄ JO. Se haihtuva pilvikään ei ajattele ja tarinoi, se vain syntyy jostain, ilmestyy ja hajoaa. Kun antaudut pienen itsesi SUUREMMALLE, annat vain tapahtua eli muistat sen, että sinua ohjataan ajattelit mitä tahansa. Edes ajattelu ei voi estää sitä mikä jo on. Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua? Sitä poutapilvi ei ajattele sinisen taivaan keskellä. Tämä on egon loppu vaikka silläkään ei ole merkitystä onko se totta vai ei, koska merkitystä on vain egolle itselleen. Minun kannaltani ei ole.
Anteeksianto on juuri sitä, että kaikki nähdään vain viattoman liikkeenä jota ei todellisuudessa edes tapahtunut. Se mitä todellisuus on, sitä ei voida kertoa tai ymmärtää koska se olisi vain egon oma versio totuudesta. Lopulta jäljelle jää vain matkaton matka ja olet siellä mistä lähdit liikkelle joten relaa sen henkisyytesi kanssa. Vain ego haluaa kehittyä henkisesti, Minun ei tarvitse ja sinä olet Minä. 1 Minä Itse.
Minä: Huh, aika tyhjentävää.....kuinka monta tyyppiä tarvitaan muuttamaan ego ikuisuudeksi?
Vast: 1.
Rakkaus: Kyllä; 1. Oikeestaan ei yhtään sillä ei ole edes yhtä, koska se tarkottaisi sitä että voisi olla 2.
Kuka on se joka laskee 1,2,3,4,5,6,7,8,9....? Kuka on se joka ajatteli koko erillisen maailman?
Tarina on se joka laskee ja luo uutta tarinaa kunnes nukahtaa omaan uneensa. Kun tarina pääsee triljoonaan, se ei enää muista mistä lähti. Tässä luomisesi kaava. Kuka loi kaavan?
Minä: Huh osa 100. Kiitos että jaksat tehdä "työtä" kanssani. Joku toinen erillinen mieli ei ymmärrä välttis tästä yhtikäs mitään,vaikka olemmekin samassa veneessä. Ehkä minä luen tätä 10 vuoden päästä enkä enää tarvi sanaakaan tästä?
Rakkaus: Vielä tulee hetki jossa et tarvitse sanaakaan tästä. Olet siunattu ja Rakastettu sellaisenaan kuin olet. Jos sallit käyttää sanoja ja mieltäsi hetken:
Minä: Toki
Rakkaus: Jos tietäisit kuin täydellinen olet, jos tietäsit kuinka täydellinen olet kaikessa epätäydellisyydessäsi. Jos ymmärtäisit unohtaa ja päästää irti tai jos unohdat olla päästämättä irti, olet SUURI jokatapauksessa. Kukaan erillinen mieli ei pysty tarjoamaan Rakkauttaan siinä mittakaavassa jossa JO OLET. Mitään hätää ei ole! Muista vertauskuva sinisestä taivaasta ja pilven hattarasta. Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa ikuisesti. Naurahda sille pienuudelle jota pienen hetken LUULIT olevasi. Ole ihminen, ole mitä ikinä tahdotkaan olla, mutta muista joka todellisuudessa olet. Niin suuri että egosi katoaa Rakastavaan täydellisyyden syleilyyn. Enää ei ole tarvetta uskoa pienuuteensa eikä tarvetta nähdä erillisyyden unta, eikä tarkoituksesi ole syytellä ja sotia itseäsi vastaan. Uusi tarkoituksesi on nähdä erillisyys unena josta HERÄÄT todellisuuteen, suuruuteen, täydellisyyteen.
Minä: Wooooh! Wauuuuh! JEAHHH!
Hetken ego katoaa kunnes taas muistan että olen ihminen pelottavassa tarinassa tarinan vankina....
Rakkaus: Olet tämä pilvi taivaan keskellä. Olet pilvi ja taivas yhtenä. Anna tämäkin tarina Minulle ja ole sitä. Usko jo, että kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, jo ennen kuin mitään edes näytti tapahtuvan. Jos pieni mielesi vielä näkee epätäydellisyyttä, projisoi ja kokee kärsimystä, palaa näihin ajatuksiin, sillä se parantaa mielesi ja auttaa muistamaan kuka todella olemme.
Kukaan tai mikään missään, koskaan ei ole todella SATUttanut sinua. UNIversumi ei ole sinua vastaan ja jokainen koskaan tapaamasi erillinen hahmo on muistuittamassa sinua tästä. Nyt on aika alkaa muistamaan se, että jokainen erillinenkin tapaus on vain ilmentämässä Rakkautta kanssasi. Voi kuinka Rakastava unesi tulee olemaankaan. Pilvet yhdistyvä ja hajoavat todelliseen YHTEYTEEN. Et ole yksittäisenä pilvenä taivaalla yhtään sen huonompi tai yksinäisempi kuin isompikaan pilvilautta tai yhtenäinen taivas tai avaruus. Ei ole väliä sillä missä kohtaa taivas muuttuu avaruudeksi. Rajoilla ei ole väliä, vaikka ne hetken mielessäsi siltä näyttääkin.
Minä: Huh kiitos Rakkaus, mutta entä uhkaavat ukkospilvet?
Rakkaus: Värillä tai uhkaavuudellakaan ei ole väliä. Ukkosen jyrinä on vain Rakkauden pyyntö erillisen mielen näkökulmasta. Itse pilvi tai ukkonen ei tiedosta olevansa ukkonen tai erillinen, sillä se VAIN TAPAHTUU. Sinäkin tapahdut. Kaikki tapahtuu, eikä ole ketään joka enää kontrolloi tai yrittää muuttaa mitään. Ykseydessä ei ole suunnitelmia tai hallintaa. On vain tapahtuma joka katoaa ikuiseen.
Minä: No tämä. Teen parhaani vaikka tiedän jo nyt että kohta kuvittelen taas olevani erillinen, pelokas ja yksinäinen....
Rakkaus: Jätä tämä samalla sallien sen tapahtuvaksi. Sekin kaikki vain tapahtuu, vai vieläkö tarvitset lisää jotain muuta siihen tarinaan? Minä olen tässä ja nyt kanssasi. Rakkaus vain ON.
Minä: Jatketaan harjoituksia, lepo! Asento! Taakse poistu! (armeijan slangia)
Rakkaus: Ollaan tässä hetkessä ja annetaan senkin tapahtua. (Rakkauden ja armon slangia)
Minä: Nyt on rauha taas mielessäni, kiitos Rakkaus.
Rakkaus: Tarina hetkeksi unohtui ja muistit Minut. Olemme Rakkaus Itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti