Annas kun avaan hieman oman mieleni kulkuetta.
Itse en ole sitä ihmistyyppiä joka käy barrikaadeilla ja toreilla käännyttämässä ihmisiä, vaikkakin olisihan se toki hienoa ja mielenkiintoista katsella upeita ihmisiä miekkareissa ja muissa karkeloissa. Minä käännytän kuitenkin etupäässä itseäni vain omassa mielessäni.
Koska jokaisella on oma oikea tapansa ulkoistaa oma sisäisen maailmansa, nyt minä ulkoistan ajatukseni tähän blogaukseen. Olen oman elämäni PRIDE kulkueessa.
On ihanaa katsella miten tämäkin maa on suvaitsevaisempi kuin 70 tai 80 luvulla. Ihmisistä tulee koko ajan rakastavampia ja suvaitsevampia. Bravoo! Porukka uskaltaa tulla ulos kaapeistaan. Enää ei saa ulkonäön takia ulkona turpaansa, ainakaan samalla mitalla. Turpakäräjiä pidetään aina vain vähemmän ja vähemmän. Nykyään uskaltaa myös sanoa ääneen sen mitä mieltäpuolta asioista on. Enää ei tarvitse roikkua ristillä eikä joutua sylkykupiksi kirkon eteen. Mutta koska tämä on dualistinen maailmankaikkeus, aina tulee olemaan yhtä paljon hyvää kuin huonoakin. Kun yksi asia on kunnossa, toinen repsahtaa.
Ei siis kannata yrittää lähteä muuttamaan ulkomaailmaa ensin, vaan oman mielensä, mikäli haluaa saada jotain todellisia muutoksia.
Kun reilusti istahtaa hetkeksi katselemaan oman mielen tarinoita, saattaa yllättyä miten paljon siellä luuraa suvaitsemattomuutta ja tuomitsemista. Saattaa olla että ensin kovaan ääneen julistaa miten sallin homot ja tummaihoiset, mutta kaupan kassajonossa katsoo kieroon laitapuolen kulkijaa tai mummoa joka hidastelee edessäni. Ei tarvita kuin kaupungilla liikennevaloissa törttöilevä ladakuski tai ovella rinkutteleva jehovantodistaja ja taas ollaan valmiita tuomitsemaan. Jos homot ja lebot on kiva asia, mutta jos avopuoliso kotona ei halua antaa tai käy pettämässä ja se saa aikaan mittavat anteeksiantamattomat raivonpurkaukset ja maanaamiset, on sama mieli kyseessä. Sama tuomitseva mieli. Se arvostelu on lähtöisin samasta mielestä. Hipit on luusereita mutta homot on jees. Onko se jees? No onneksi sekin kulkue menee ohitseni.
On snadisti eriskummallista miten poliitikot saavat paskaa niskaansa vuodesta toiseen tai työttömien katkuva dissaus siitä miten he elävät "meidän verorahoilla". Mielen arvostelulta ei selviä kukaan. Jokaista on arvosteltu ja jokainen on arvostellut. Edes se rakas lapsi tai oma avopuoliso ei selviä mielen keihästykseltä. Jatkuvasti parisuhteissa tapellaan, riidellään ja erotaan. Kansakunnat sotivat keskenään ja jos ei sotaa ole niin tapellaan sitten omien kanssa.
Nykyään sosiaalinen media on se paikka jossa projisoidaan minkä keretään. Ei tykätä ystävän päivityksistä kun hän ei hän tykkää minunkaan. Kommentoidaan miten sattuu, pääasia että edes jotenkin sattuu. Poistetaan kavereista...jne.
Mielen jatkuva projisoiminen joka paikkaa ja jatkuvasti on näkyvillä, jos vain haluaa avata silmänsä. Haluamme kuulua aina johonkin ryhmään joka on kaltaiseni ja tottakai se toinen ryhmä joka ei ole kaltaiseni on "viholliseni". Vastapuoli. On vielä hieman matkaa siihen, että näkisimme itsemme yhtenä. Mutta ei hätää, ei tarvitse muuttaa koko maailmaa ensin, riittää kuin muutat oman mielesi. Antamalla anteeksi sen mitä hän ei oikeasti tehnyt.
Egomieli on se joka tuomitsee ja arvostelee eikä sitä ole tarkoitus tukahduttaa mitenkään. Riittää kuin on vain uskomatta sen jatkuvaan pälpätykseen. Sillä on mielipide aina jokaiseen asiaan eikä se huomaa, että se on aina ristiriidassa jonkun toisen näennäisen ajatuksen kanssa.
On toki hyvä harjoitus hyväksyä erilaisuutta tässä näkyvässä muodon maailmassa, koska kaikki on muutoksen alaisena jatkuvasti. On turha yrittää pitää kiinni asioista kun sen menettää ennenpitkää kuitenkin. Viimeistään tästä rotsista (keho) on luovuttava. Jokainen uskomus on tarkoitettu rikottavaksi, jokainen ajatus tulee ja menee. Jokainen muoti-ilmiö tulee ja menee. Mielen maailma on siten aika hauras ja katoava. Illuusio.
Anna anteeksi heille se mitä he eivät todellisuuden silmin edes tee. Koska olemme täällä vain käymässä-aina uudestaan ja uudestaan, on aika viimeinkin herätä todellisuuteen.
Ulkoisilla asioilla ei loppujen lopuksi ole mitään seksuaalista merkitystä. Meissä jokaisessa asuu rakkaus, koska meidät luotiin rakkaudessa. En voi oikeestaan antaa sinulle yhtään mitään mitä sinulla ei jo olisi. Minun tärkein tehtävä täällä on poistaa esteet tämän rakkauden edestä ja siksi saattaa toisinaan näyttää asioiden olevan haastavia, jopa vaikeita.
Olemme siis toistemme peilejä. Metsä vastaa just niinkuin sinne huudellaan. Olet mahtava opettaja, olet sitten homo, suvakki, vajakki tai isänmaallinen.
Nyt jatkan oman elämäni PRIDE KULKUETTA ja sanon sinulle että olet juuri hyvä noin. Minä riitän, sinä riität. Olit homo tai et, se on vain muodollista. Olit sitten suvakki tai vajakki, yhtä kaikki. Todellista rakkautta ei voi pilata, ei poistaa eikä siinä voi koskaan epäonnistua. Antaa kaikkien kukkien kukkia eri värisinä, sillä niistä muodostuu kokonaisuus. Olethan rakkaus itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti