"Minä en koskaan jätä sinua vaille lohdutusta"

"Tämä kurssi on alku eikä loppu. Ystäväsi kulkee kanssasi. Et ole yksin. Kukaan ei voi kutsua Häntä turhaan. Olipa ongelmasi mikä tahansa, voit olla varma, että Hänellä on siihen vastaus ja että Hän antaa sen sinulle ilomielin, jos vain yksinkertaisesti käännyt Hänen puoleensa ja pyydät sitä Häneltä. Hän ei ole antamatta sinulle kaikkia tarvitsemiasi vastauksia mihin tahansa, mikä sinua on vaivaavinaan. Hän tietää tavan, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan ja kaikki epäilykset voitetaan. Hänen varmuutensa on sinun. Sinun ei tarvitse kuin pyytää sitä Häneltä, niin se sinulle annetaan."

Näin alkoi ihmeiden oppikurssin viimeisen tehtävän epilogi ja päättyy näin:

"Uskomme tiemme Hänen huostaansa ja sanomme "Aamen". Jatkakaamme Hänen tietään rauhassa ja uskomme kaikki asiat Hänen käsiinsä. Odotamme Hänen vastauksiaan luottavaisina kysyessämme Hänen Tahtoaan kaikessa, mitä teemme. Hän rakastaa Jumalan Poikaa niin kuin me haluamme häntä rakastaa. Ja Hän opettaa meitä näkemään hänet Omien silmiensä kautta ja rakastamaan häntä Hänen laillaan. Et kulje yksin. Jumalan enkelit leijailevat lähelläsi ja kaikkialla ympärilläsi. Hänen Rakkautensa ympäröi sinua ja tästä voit olla varma: minä en koskaan jätä sinua vaille lohdutusta."

No niin, tulipa jotenkin yllättävästi tämä iok tehtävien loppu, mutta ehkä se johtuu siitä, että tämä onkin vasta alku?
Kaikki IOK tehtävät on siis nyt tehty ja monenlaisia fiiliksiä mielessä ja muodon tason muutoksiakin on koettu tällä matkalla. Hankalin oli ehkä tehtävien alku puolisko ja loppupuolisko olikin jo aika rauhallista. Tehtävistä muodostui mukava osa päivä rutiineja. Sellainen kiva läsnäoleva turva kaikelle sille mitä muodon maailmassa näyttää tapahtuvan. En missään enkä koskaan ole kokenut niin vilpitöntä rakkautta kuin näissä tehtävissä. Se on se aito rakkaus, joka resonoi minuun tavalla jossa ei ole mitään ristiriitaa. Muodon maailmassa on aina jokin juttu jättää yhtä paljon vastauksia kuin on kysymyksiäkin, mutta näissä tehtävissä on 100 % rauha.

Kun aloin lukemaan kirjaa 10 vuotta sitten, niin sain nyt vasta tehtyä tehtävät! Olin aloittanut jo vuosia sitten tehtävien teon, mutta olin lopettanut about puolessa välissä. Sitten muutaman vuoden tauko ja aloin tekemään uudestaan. Kirjan lukemista en ole lopettanut missään vaiheessa pieniä taukoja lukuunottamatta. Aion lukea päivittäin jatkossakin, sillä se kuuluu minun elämääni-pysyvästi. Jos minulta viedään kirja, niin kannan sitä mielessäni. Kovalevy on silleen uusittu. Takaisin vanhaan ei ole paluuta.

Olen ymmärtänyt kirjan tiimoilta joitain asioita, vaikkakin kyseessä ei olekaan ymmärtämisen kirja vaan MUISTAMISEN.
Tajusin, että ei haittaa milloin tehtävät tekee, koska aikaa ei sisänsä ole. Jokaiselle on räätälöity se oman näköinen polku, joskin tämä on aika nopea (ajassa), se karsii niin raadollisestikin vanhat uskomukset ja opettaa antamaan anteeksi maailmalle. Se mitä kirja opettaa on maailman yksinkertaisin asia, mutta mieleen on kerääntynyt esteitä sen asian muistamisen edessä. 
Kirjaa lukee aina uusin silmin ja tuntuu, että en olis koskaan lukenutkaan.... niin ajaton on kirjan teksti. Rakkaus ei ole dualistista vaan ajatonta ja ikuista. Sen muistamiseen tämä on erittäin hyvä väylä. Ei ainut oikea tapa, mutta yksi hyvä tapa. Minulle totuuden etsijälle tämä oli se sopivin. Enää en ole etsijä.

Kaikki suurin muutos on tapahtunut tasolla josta en tiedä mitään, sen vain aistii. Oikeestaan mikään ei ole muuttunut, mutta jotenkin kaikki on muuttunut. Olen ehkä tavallisin nyt kuin ikinä. Mihinkään ei ole kiire eikä oikein mitään tarvitse enää muuttaa.Tule tänne ja katso. Matka(ton) jatkuu...

Maailman suurin kiitos kanssakulkijoilleni ja maailman suurin kiitos sille suurimmalle rakkaudelleni, joka ei koskaan jätä minua vaille lohdutusta eikä koskaan jätä minua yksin. KIITOS!

"Tämä kurssi on alku eikä loppu. Ystäväsi kulkee kanssasi. Et ole yksin."