perjantai 28. huhtikuuta 2017

Mää ja tapparan mies!!!!

 


Kyllä! Tappara on jälleen suomenmestari! Onnea meille! ;-)

Elämän pieniä ISOJA iloja!! 



Mää ja tapparan mies, mutta miten se on mahdollista? Jos otan omaan tapaani hieman "syvällisemmän" näkökulman asiaan, niin kyllä se on mahdollista, jopa välttämätöntä. Nimittäin MINÄ ei ole enkä ole mikään tappara, vaan minussa näyttää asuvan tapparan mies. Minussa asuu tapparan mies, koska olen itse päättänyt niin jossain vaiheessa elämääni kultaisella 80 luvulla. En ole tappara eikä identiteettini ole tappara, mutta minun mielessäni on ajatus että tappara on paras. Olen saanut vain kivan pienen päähän pinttymän. Ei muuta. ;-)


Minä voin pukea tappara paidan päälle, mutta en syntynyt tappara paita päällä. Minulla oli vaihtoehtoja valita mitä joukkuetta lähdin kannattamaan. Valitsin tapparan, koska olin tässä elämässäni syntynyt tampereella ja minusta tapparan logo oli komein. Joillakin ei ehkä näytä olevan joukkuevalinnan mahdollisuutta jos koko suku on kannattanu samaa jengiä, mutta silti hän on tehnyt valinnan,vapaa valitsemaan, ainakin näennäisesti. Valinta jopa jättää valitsematta.

Näin syntyy itseasiassa koko elämän pelikenttä. Me valitsemme asioita jotka sitten omaksumme itseksemme. Koko yhteiskunta ja koko maailma on yksi suuri pelikenttä, ihan niin kuin monopoli. Siirtelemme pelinappuloita paikasta a paikkaan b ja haemme fiiliksiä ja yleensä voittoa.



Itse olen omaksunut itseni tykkäämään sählystä ja jääkiekosta. Toista pelaan "oikeasti" ja toista vain seuraan (paitsi pelikonsolilla) aina silloin tällöin. Minusta se on hauskaa peliä. Se on hauskaa koska koko elämä on hauskaa peliä. Luulen että olen valinnut tulla samasta syystä koko elämään, koska minusta tämä peli oli jotenkin kiehtova. Halusin pelata.
Joku ei ehkä tykkää jääkiekosta, mutta tykkää kuitenkin pelata arjessa omia pelejään, isoja ja pieniä. On ihmissuhdepelejä, rahapelejä, työelämän pelejä, perhe pelejä, lautapelejä ja vaikka ties mitä pelejä yhden ison kollektiivisen pelin lisäksi. Se yksi  ISO dualismin pelikenttä, joka on pirstoutunut moniin pieniin peleihin.

Tätä peliä voi pelata kahdella tavalla: joko silmät kurtussa kokeakseen maailman uhkana ja pelottavana paikkana (jota se saattaa välillä ollakin), niin että kulkee aina vain päämäärää ja voittamista kohti ilman että tuskin huomaa itse matkaa. Syyttäen aina ympäristöä omasta epäonnistumisestaan. 
Tai sitten näkee elämän sirkuksena jossa on menossa mielettömän monimutkainen mutta jopa looginen peli, jossa lähes jokainen yrittää voittaa mitä milloinkin. Minusta pelaamisessa on parasta just se pelaaminen, ei voittaminen. Voittaminen on kyllä kivaa ja sitä tavoitellaan, mutta matkasta nauttien. Jos karvainen kalkki syötetään ja koetaan veret seisauttava tappio, niin se nähdään vain osana peliä. Dualismin pelinä. On täysin selvää että tämän päivä voitto kääntyy vielä tappioksi ja toisin päin ennemmin tai myöhemmin (paitsi poikkeuksen tekee tappara joka voittaa joka vuosi;-) ;-) Elämä ilmenee näytöksenä, jossa on niin pieniä kuin isojakin voittoja ja tappioita. Todellisuudessa olemme JOKAINEN VOITTAJA!
On myös hyvä muistaa tässä huumassa, että minä en voittanut mitään, sen näytti tekevän tappara. Olin vain katsoja.

Sellaista peliä täällä pelataan, me pelaamme jatkuvasti. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Välillä voitetaan ja välillä hävitään (huom. poikkeuksen tekee tappara kuten jo kerroin tappara voittaa joka vuosi). Välillä menee kovaa ja välillä tulee lama.  Hyvä ja paha näyttää tanssivan omaa tanssiaan.
Kyse ei ole siitä, että yrittäisin lopettaa tämän kaiken, vaan siinä että oivaltaa että en ole tämä tanssi vaan olen tanssin katsoja. Tätä näytöstä katsellaan jäähalleilla, työpaikoilla, teeveestä ja tätä kaikkea katselen täältä rauhan tilasta, niin usein kuin kykenen.
On ihanaa heittäytyä vain virtaan ja huutaa "me voitettiin!!!" mutta samalla tiedostan että kohta tämä koko elämäksi kutsuttu näytös on ohi ja vain todellisuus jää, koska se ei ole koskaan mihinkään lähtenytkään.

Kiitos Kalpalle hienosta saavutuksesta ja onnea TAPPARA lujasta uskosta, yhteenhiileen puhaltamisesta ja siitä osoituksesta, että kaikki on mahdollista jos siihen panostaa tarpeeksi energiaa!!

Elämän peli jatkuu ja nyt naatitaan. Elämä on yhtä juhlaa!! (ainakin välillä;-)

T: Mää ja Tapparan mies (täältä jostain olemisen tilasta)






https://www.youtube.com/watch?v=TxXeAWmU9_g

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti